Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joillakin maailma loppuu kun lapsi muuttaa kotoa?
04.01.2023 |
Eikö siinä vaiheessa ole jo aika että olisi pitänyt hankkia se kuuluisa omakin elämä? Surra saa ja tuntea haikeutta, mutta takertuminen menneeseen ei auta.
Kommentit (37)
Siitähän se elämä vasta alkaakin kun huomaat 18 vuoden jälkeen asuvasi taas äijän kanssa kaksin! Tai näin ainakin oli meillä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Iso osa naisista elää lasten kautta. Kun kotona ei ole lapsia, ei ole elämää. Säälittävää.
On eletty sen lapsen kautta ja kaikki oma elämä on kiinni siinä.
Tunnen myös muutaman joiden vanhimmat lapset on jo muuttaneet kotoa ja silti näitä nuoria aikuisia hyysätään edestä ja takaa, kuljetellaan, käydään siivoamassa asuntoa, tehdään ruuat jne. Ja kyllä minäkin omiani autan tarvittaessa, tässä on kyse muusta.
Vierailija kirjoitti:
Siitähän se elämä vasta alkaakin kun huomaat 18 vuoden jälkeen asuvasi taas äijän kanssa kaksin! Tai näin ainakin oli meillä.
Just näin, ilahtunut olen ollut kun lapset ovat muuttaneet omilleen, niin sen kuuluu mennäkin .
Monen elämä loppuu siihenkin, kun puoliso lähtee toisen perään. Ihmissuhteet on outoja, ei pidä välittää kenestäkään niin paljoa, että tämän lähtöä pitäisi surra.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Uusi elämä alkoi kun saa taas naiskennella vapaasti! Lapsen luona voi käydä kylässä.
Tämä. En ole paritellut kuuteen vuoteen.
-Lapseton N31
Vierailija kirjoitti:
On eletty sen lapsen kautta ja kaikki oma elämä on kiinni siinä.
Tunnen myös muutaman joiden vanhimmat lapset on jo muuttaneet kotoa ja silti näitä nuoria aikuisia hyysätään edestä ja takaa, kuljetellaan, käydään siivoamassa asuntoa, tehdään ruuat jne. Ja kyllä minäkin omiani autan tarvittaessa, tässä on kyse muusta.
Ex-anoppi juoksi perhettään töihin karkuun, koska ei kestänyt miehensä ongelmia ja sairastumista. Hän ei erityisemmin jaksanut lastenhoitoakaan, vaikka tunsikin ahdistusta töihin lähdöstä.
Sittemmin hän on aktiivisesti roikkunut läheisissään. Ei olisi saanut muuttaa kotoa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vuoroviikkosysteemissä tuota on harjoiteltu jo vuosia, jopa reilu vuosikymmen.
Mitä se oma elämä on jos ei omat läheiset?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Naisella on taas aikaa hoivata miestä ja niin on tarkoitettu.
Ihmiset reagoi omalla tavallaan. Joillakin menee sopeutumiseen kauemmin. Inhottavaa syyllistämistä. Yllättyisitte jos todella tietäisitte millaisissa oloissa naisia ja perheenäitejä ihan täällä kotimaassakin elää. Kun se "oman elämän hankkiminen" ei ole aina omasta halusta kiinni. Voi saada nyrkistä jos kuvittelee jotain kodin ulkopuolella tekevänsä. Tuollaisessa tapauksessa voi takertua ainoaan hyvään mitä elämässä on, eli lapsiin. En ole itse perheellinen, mutta läheltä kaikkea nähnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se oma elämä on jos ei omat läheiset?
Lapseni yritti muuttaa ulkomaille mutta sain hänet jäämään marttyyriytymällä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se oma elämä on jos ei omat läheiset?
Lapseni yritti muuttaa ulkomaille mutta sain hänet jäämään marttyyriytymällä.
Sairas!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mitä se oma elämä on jos ei omat läheiset?
Toivoisitko, että omat lapsesi asuisivat sinun luonasi ikuisesti? Se on takertumista.
Vierailija kirjoitti:
On eletty sen lapsen kautta ja kaikki oma elämä on kiinni siinä.
Tunnen myös muutaman joiden vanhimmat lapset on jo muuttaneet kotoa ja silti näitä nuoria aikuisia hyysätään edestä ja takaa, kuljetellaan, käydään siivoamassa asuntoa, tehdään ruuat jne. Ja kyllä minäkin omiani autan tarvittaessa, tässä on kyse muusta.
Näin velana ihmettelen tuota todella. Tiedän joitain tällaisia tapauksia.
Hih, mitenhän nää mammat ajattelee että miten me velat ollenkaan selvitään elämästä, että millä himputilla ne oikein täyttää elämänsä :)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se oma elämä on jos ei omat läheiset?
Toivoisitko, että omat lapsesi asuisivat sinun luonasi ikuisesti? Se on takertumista.
Mulla ei ole lapsia lainkaan eikä edes miestä. En silti koe että minulla on sen kummempaa omaa elämää kuin parisuhteellisilla äititutuilla. Eikö ne läheiset nyt yleensä muodosta sen oman elämän eikä mitkään tylsät työt tai jumppatunti kerran viikossa.
Ainakin minulle; se oma perhe on tärkein!
Kun lapsi muuttaa omilleen, herättäähän se haikeutta ja tyhjyyden tunnetta.
Sen jälkeenkö se elämä sitten- meidän vanhempien kohdalta alkaa?!
Eikö lapsen (tai useamman) vielä kotona, vanhempiensa ( sisarustensa) kanssa ollessa- (kokonaisena perheenä)- ole ollut , meidän vanhempien mielestä, sitä "oikeata elämää!?" Joillakin on hurja kiire saada lapset "maailmalle"; kuulemma oma elämä odottaa!
Jonkun vuoden kuluttua sitten taas ihmetellään, kun jälkipolvi ei tule katsomaan ja vielä vähemmän auttelemaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se oma elämä on jos ei omat läheiset?
Toivoisitko, että omat lapsesi asuisivat sinun luonasi ikuisesti? Se on takertumista.
Mulla ei ole lapsia lainkaan eikä edes miestä. En silti koe että minulla on sen kummempaa omaa elämää kuin parisuhteellisilla äititutuilla. Eikö ne läheiset nyt yleensä muodosta sen oman elämän eikä mitkään tylsät työt tai jumppatunti kerran viikossa.
Luitko otsikkoa ollenkaan?
Vierailija kirjoitti:
Uusi elämä alkoi kun saa taas naiskennella vapaasti! Lapsen luona voi käydä kylässä.
Miksi käyt homoilemassa lapsesi luona?
Alue: Aihe vapaa
Uusi elämä alkoi kun saa taas naiskennella vapaasti! Lapsen luona voi käydä kylässä.