Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Miksi joillakin maailma loppuu kun lapsi muuttaa kotoa?
04.01.2023 |
Eikö siinä vaiheessa ole jo aika että olisi pitänyt hankkia se kuuluisa omakin elämä? Surra saa ja tuntea haikeutta, mutta takertuminen menneeseen ei auta.
Kommentit (37)
Jos olet 18-20 nuori ja asut vielä lapsuudenkodissasi, vanhempiesi kanssa, on se jotain todella hävettävää!
"Meidän Liisa 19v., on jo pitkään asunut omillaan!"; siitäkös ollaan ylpeitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierastan ihmisiä, joille ainoa asia elämässä ovat lapset.
Meillä on vanhin lapsi muittanut pois, keskimmäinen lähtee opiskelemaan syksyllä ja nuorin on kotona varmaan vielä noin pari vuotta ennen armeijaa ja opiskelua.
Olin vain innoissani, kun vanhin muutti pois. Koko perheen elämä tietenkin muuttui paljon, mutta mikään ei mennyt rikki. Tytär tykkää käydä kotona ja siellä on hänen huoneensa sellaisenaan, ei meidän tarvinnut ottaa sitä toiseen käyttöön.
On osana nähdä kuinka oma lapsi pärjää hyvin ja on onnellinen omillaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mitä se oma elämä on jos ei omat läheiset?
Toivoisitko, että omat lapsesi asuisivat sinun luonasi ikuisesti? Se on takertumista.
Mulla ei ole lapsia lainkaan eikä edes miestä. En silti koe että minulla on sen kummempaa omaa elämää kuin parisuhteellisilla äititutuilla. Eikö ne läheiset nyt yleensä muodosta sen oman elämän eikä mitkään tylsät työt tai jumppatunti kerran viikossa.
Luitko otsikkoa ollenkaan?
Luin ja kysyn sen pohjalta että miten niin lapset ei ole sitä omaa oikeaa elämää?
Lue uudestaan. Miten maailman loppuminen ja toistelemasi oma elämä liittyvät toisiinsa?
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 18-20 nuori ja asut vielä lapsuudenkodissasi, vanhempiesi kanssa, on se jotain todella hävettävää!
"Meidän Liisa 19v., on jo pitkään asunut omillaan!"; siitäkös ollaan ylpeitä.
Höpö höpö, tutustu joskus normaaleihin perheisiin.
Tottakai jossain maalla on lasten lennettävä kotoa viimeistään silloin, kun jatko-opinnot alkavat, mutta esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla siihen ei ole välttämättä mikään pakko.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 18-20 nuori ja asut vielä lapsuudenkodissasi, vanhempiesi kanssa, on se jotain todella hävettävää!
"Meidän Liisa 19v., on jo pitkään asunut omillaan!"; siitäkös ollaan ylpeitä.Höpö höpö, tutustu joskus normaaleihin perheisiin.
Tottakai jossain maalla on lasten lennettävä kotoa viimeistään silloin, kun jatko-opinnot alkavat, mutta esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla siihen ei ole välttämättä mikään pakko.
Kuka normaali haluaa asua kotona vanhempien hoteissa vielä aikuisena?
Minulla on ystäviä, harrastuksia ja mielenkiintoinen työ. Silti lasten kasvaminen ja pois muuttaminen tuntuu haikealta. Olen iloinen ja ylpeä pärjäävistä lapsistani, mutta mitä pahaa on surussa ja haikeudessa? Se kertoo vain, että tämä elämä lasten kanssa oli tärkeää. Jos joku ei tunne haikeutta saati surua niin hyvä niinkin. Emmekö voi sallia itsellemme ja toisillemme erilaisia tunteita? Pitääkö arvioida, että nyt joku elää ja tuntee väärin? Armollisuutta, hyvät ihmiset.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se on varmaan yksinäisyyden tunne.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 18-20 nuori ja asut vielä lapsuudenkodissasi, vanhempiesi kanssa, on se jotain todella hävettävää!
"Meidän Liisa 19v., on jo pitkään asunut omillaan!"; siitäkös ollaan ylpeitä.Höpö höpö, tutustu joskus normaaleihin perheisiin.
Tottakai jossain maalla on lasten lennettävä kotoa viimeistään silloin, kun jatko-opinnot alkavat, mutta esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla siihen ei ole välttämättä mikään pakko.
Kuka normaali haluaa asua kotona vanhempien hoteissa vielä aikuisena?
Suurin osa 18-vuotiaista opiskelee vielä toisella asteella. Ei meillä ainakaan ole mitään järkeä senikäisen muuttaa kesken lukion pois kotoa.
Meillä asuu kotona myös 20-vuotias yo-opiskelija. Hänellä on oma siipi isossa talossa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 18-20 nuori ja asut vielä lapsuudenkodissasi, vanhempiesi kanssa, on se jotain todella hävettävää!
"Meidän Liisa 19v., on jo pitkään asunut omillaan!"; siitäkös ollaan ylpeitä.Höpö höpö, tutustu joskus normaaleihin perheisiin.
Tottakai jossain maalla on lasten lennettävä kotoa viimeistään silloin, kun jatko-opinnot alkavat, mutta esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla siihen ei ole välttämättä mikään pakko.
Kuka normaali haluaa asua kotona vanhempien hoteissa vielä aikuisena?
Minun 20 v:lla on toinen aste vielä pahasti kesken. Olen sitä mieltä, että missään tapauksessa ei saa alkaa nostaa opintotukea toisella asteella, jotta sitä on jäljellä myöhempiin opintoihin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 18-20 nuori ja asut vielä lapsuudenkodissasi, vanhempiesi kanssa, on se jotain todella hävettävää!
"Meidän Liisa 19v., on jo pitkään asunut omillaan!"; siitäkös ollaan ylpeitä.Höpö höpö, tutustu joskus normaaleihin perheisiin.
Tottakai jossain maalla on lasten lennettävä kotoa viimeistään silloin, kun jatko-opinnot alkavat, mutta esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla siihen ei ole välttämättä mikään pakko.
Meillä tyttäret lähtivät kotoa opiskelemaan 19v ja poika juuri ennenkuin täytti 21v. Oikein sopiva ikä jokaiselle, pojalla lähtöä tietty viivytti armeijan käyminen.
Meillä lapset ovat olleet niin itsenäisiä ja omatoimisia etteivät olisi yhtään pidempään kaivanneet mamman ja papan hyysäystä.
Eivät nuo kauas päässeet, vanhimmat lapset asuvat 20 km säteellä, yksi 50km päässä ja kuopus opiskelee toisessa kaupungissa 150km etäisyydellä. Tavataan suunnilleen kerran kuukaudessa nyt kun korona vähän rajoitti liikkumista, ennen koronaa lähes joka viikko koko porukalla. Heidän toiveestaan - ei meidän pyynnöstä:) Kuopus oli tässä juuri viikon ja tulee vielä pitkäksi viikonlopuksi ennekuin opiskelu taas alkaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 18-20 nuori ja asut vielä lapsuudenkodissasi, vanhempiesi kanssa, on se jotain todella hävettävää!
"Meidän Liisa 19v., on jo pitkään asunut omillaan!"; siitäkös ollaan ylpeitä.Höpö höpö, tutustu joskus normaaleihin perheisiin.
Tottakai jossain maalla on lasten lennettävä kotoa viimeistään silloin, kun jatko-opinnot alkavat, mutta esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla siihen ei ole välttämättä mikään pakko.
Kuka normaali haluaa asua kotona vanhempien hoteissa vielä aikuisena?
Suurin osa 18-vuotiaista opiskelee vielä toisella asteella. Ei meillä ainakaan ole mitään järkeä senikäisen muuttaa kesken lukion pois kotoa.
Meillä asuu kotona myös 20-vuotias yo-opiskelija. Hänellä on oma siipi isossa talossa.
Oma siipi? Voi luoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 18-20 nuori ja asut vielä lapsuudenkodissasi, vanhempiesi kanssa, on se jotain todella hävettävää!
"Meidän Liisa 19v., on jo pitkään asunut omillaan!"; siitäkös ollaan ylpeitä.Höpö höpö, tutustu joskus normaaleihin perheisiin.
Tottakai jossain maalla on lasten lennettävä kotoa viimeistään silloin, kun jatko-opinnot alkavat, mutta esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla siihen ei ole välttämättä mikään pakko.
Kuka normaali haluaa asua kotona vanhempien hoteissa vielä aikuisena?
Suurin osa 18-vuotiaista opiskelee vielä toisella asteella. Ei meillä ainakaan ole mitään järkeä senikäisen muuttaa kesken lukion pois kotoa.
Meillä asuu kotona myös 20-vuotias yo-opiskelija. Hänellä on oma siipi isossa talossa.
Oma siipi? Voi luoja.
Joillain on varaa isoon taloon. Ottaisin itsekin kämäisen kaksioni sijaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 18-20 nuori ja asut vielä lapsuudenkodissasi, vanhempiesi kanssa, on se jotain todella hävettävää!
"Meidän Liisa 19v., on jo pitkään asunut omillaan!"; siitäkös ollaan ylpeitä.Höpö höpö, tutustu joskus normaaleihin perheisiin.
Tottakai jossain maalla on lasten lennettävä kotoa viimeistään silloin, kun jatko-opinnot alkavat, mutta esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla siihen ei ole välttämättä mikään pakko.
Kuka normaali haluaa asua kotona vanhempien hoteissa vielä aikuisena?
Suurin osa 18-vuotiaista opiskelee vielä toisella asteella. Ei meillä ainakaan ole mitään järkeä senikäisen muuttaa kesken lukion pois kotoa.
Meillä asuu kotona myös 20-vuotias yo-opiskelija. Hänellä on oma siipi isossa talossa.
Oma siipi? Voi luoja.
Niin. Ostimme talon aikoinaan vuosikymmeniksi käyttöömme. Ko tilassa on toiminut myös meidän firma. Talo on monikäyttöinen ja tontillaon tarkoituksella tilaa vielä toisellekin isolle talolle jos lapset haluaa tulevaisuudessakin asua tässä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos olet 18-20 nuori ja asut vielä lapsuudenkodissasi, vanhempiesi kanssa, on se jotain todella hävettävää!
"Meidän Liisa 19v., on jo pitkään asunut omillaan!"; siitäkös ollaan ylpeitä.Höpö höpö, tutustu joskus normaaleihin perheisiin.
Tottakai jossain maalla on lasten lennettävä kotoa viimeistään silloin, kun jatko-opinnot alkavat, mutta esimerkiksi täällä pääkaupunkiseudulla siihen ei ole välttämättä mikään pakko.
Kuka normaali haluaa asua kotona vanhempien hoteissa vielä aikuisena?
Suurin osa 18-vuotiaista opiskelee vielä toisella asteella. Ei meillä ainakaan ole mitään järkeä senikäisen muuttaa kesken lukion pois kotoa.
Meillä asuu kotona myös 20-vuotias yo-opiskelija. Hänellä on oma siipi isossa talossa.
Oma siipi? Voi luoja.
Joillain on varaa isoon taloon. Ottaisin itsekin kämäisen kaksioni sijaan.
Mitä minä isolla talolla tekisin? Liikaa tilaa, liikaa tavaraa, liikaa huoneita, liikaa lämmitettävää, liikaa siivottavaa.
P.s. Kaikki kaksiot eivät ole kämäisiä.
Vierailija kirjoitti:
Monen elämä loppuu siihenkin, kun puoliso lähtee toisen perään. Ihmissuhteet on outoja, ei pidä välittää kenestäkään niin paljoa, että tämän lähtöä pitäisi surra.
Lapsen kuuluu lähteä, puolison ei.
Älytöntä on surra ihmisen lailla kuollutta eläintä, jonka keskimääräinen ikä on ennalta tiedossa.
Alue: Aihe vapaa
Luin ja kysyn sen pohjalta että miten niin lapset ei ole sitä omaa oikeaa elämää?