Lue keskustelun säännöt.
Onko jollakin muullakin alipainoinen lapsi?
Äiti minäkin
03.01.2023 |
Onko sulla ollut pienipainoinen lapsi?
Hirmu huoli heräsi pikkukoululaisen terveystarkastuksesta.
Tyttö on nyt 132cm ja 23,9kg.
Hän syntyi täysiaikaisena, pienipainoisena ja
paino on laahannut käyrällä perässä hitaasti mutta varmasti ollen normipainon ja alipainon välissä, nyt seula kuitenkin hälytti.
Hänellä on nyt tullut viime mittauksesta pituutta 8,7cm ja painoa vain 1,9kg.
Syö oikein hyvin, liikkuu paljon ja on pääasiallisesti energinen mutta lääkäriaikaa asian tiimoilta odottaessa en pääse silti huolesta eroon.
Ymmärsin, että tulevalla ajalla käydään läpi mahdollisia tulevia lisätutkimuksia jos olisi esimerkiksi jonkinlainen imeytymishäiriö?
Tällaisista kenelläkään kokemuksia?
Kommentit (77)
Mä lähetin seuraavan neuvolakäyntiin asiaa hoitamaan alipainoisen isän. Eivät sen jälkeen muuta kun todenneet että hyvin kasvaa -2-käyrän alla.
Luultavasti ap:n lapsella oli just pituuskasvuspurtti ja paino tulee perässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hoikalle lapselle laitetaan papan ohjeiden mukaan puuroon iso kasa voita, muutama ruokalusikallinen sokeria ja maitoa. Siinä on rasvaa ja sokeria kylliksi. Nostaa painoa.
Vierailija kirjoitti:
Hoikalle lapselle laitetaan papan ohjeiden mukaan puuroon iso kasa voita, muutama ruokalusikallinen sokeria ja maitoa. Siinä on rasvaa ja sokeria kylliksi. Nostaa painoa.
Tottakai laitetaan (paitsi vähemmän sitä sokeria ja sen sijaan marjoja).
Mut jos se laiha lapsi ei silti saa painoa. 🙈
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 9v tyttö oli 133cm ja 21.6kg. Syntynyt normaalipainoisena mutta ollut ikänsä miinuskäyrillä. En ole huolissani vaan syytään geenejä. mun suvun naiset on kaikki hoikkia vaihdevuosiin asti. pituus taas johtuu lyhyistä vanhemmista. Tyttö syö hyvin mutta liikkuu todella paljon ulkona kavereiden kanssa.
Ei ole missään vaiheessa puhuttu lääkäristä tai tutkimuksista. hyvä että te pääsette niin saat mielenrauhan.
No mäkään en ole ollut sinänsä huolissani, pitkä tyttö tulossa, mut nyt olen hyvinkin ja päässä seilaa kasa kaikenlaisia kauhuskenaarioita. 🙈
Tähän ei ole mitään vakiovastausta.
Minun lapseni oli todella laiha. Hän oli jopa sairaalassa tutkimuksissa sen takia. Mitään ei löydetty ja se oli tietenkin ihana asia meille, mutta saman aikaan siellä oli myös muita lapsia, joilta löytyi vakaviakin sairauksia.
Ensin tutkitaan yleisimmät ja sitä mukaa kun ne pois suljetaan tutkitaan harvinaisempia ja usein myös vaikeampia sairauksia. Jos et ole huomannut muuta kun matalan painon sanoisin jo, että se on todella hyvä asia. Suurimmassa osassa sairauksia on aina muitakin oireita kuin matala paino.
Hän on vieläkin todella laiha ja kasvoi pituutta suht hyvin lopulta.
Suurempi ongelma on minusta, jos pituuskasvu olisi myös häiriintynyt. Tietenkin hänellä voi olla keliakia tai joku intoleranssi. Se selviää vain tutkimuksissa. Myös jokin geneettinen sairas tai sitten vaan hän ei kerää helposti rasvaa tai lihasmassaa. Lukemattomia vaihtoehtoja,
Vierailija kirjoitti:
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 9v tyttö oli 133cm ja 21.6kg. Syntynyt normaalipainoisena mutta ollut ikänsä miinuskäyrillä. En ole huolissani vaan syytään geenejä. mun suvun naiset on kaikki hoikkia vaihdevuosiin asti. pituus taas johtuu lyhyistä vanhemmista. Tyttö syö hyvin mutta liikkuu todella paljon ulkona kavereiden kanssa.
Ei ole missään vaiheessa puhuttu lääkäristä tai tutkimuksista. hyvä että te pääsette niin saat mielenrauhan.
No mäkään en ole ollut sinänsä huolissani, pitkä tyttö tulossa, mut nyt olen hyvinkin ja päässä seilaa kasa kaikenlaisia kauhuskenaarioita. 🙈
Tähän ei ole mitään vakiovastausta.
Minun lapseni oli todella laiha. Hän oli jopa sairaalassa tutkimuksissa sen takia. Mitään ei löydetty ja se oli tietenkin ihana asia meille, mutta saman aikaan siellä oli myös muita lapsia, joilta löytyi vakaviakin sairauksia.
Ensin tutkitaan yleisimmät ja sitä mukaa kun ne pois suljetaan tutkitaan harvinaisempia ja usein myös vaikeampia sairauksia. Jos et ole huomannut muuta kun matalan painon sanoisin jo, että se on todella hyvä asia. Suurimmassa osassa sairauksia on aina muitakin oireita kuin matala paino.Hän on vieläkin todella laiha ja kasvoi pituutta suht hyvin lopulta.
Suurempi ongelma on minusta, jos pituuskasvu olisi myös häiriintynyt. Tietenkin hänellä voi olla keliakia tai joku intoleranssi. Se selviää vain tutkimuksissa. Myös jokin geneettinen sairas tai sitten vaan hän ei kerää helposti rasvaa tai lihasmassaa. Lukemattomia vaihtoehtoja,
Niin, nämä lukemattomat vaihtoehdot minä tiedänkin jo melko hyvin imeytysmissairauksista vakavampiin sairauksiin, sekä oireyhtymiin. Sehän tässä pelottaakin. 🙈 Olin jo ikäänkuin huokaissut sisäisesti itse, kun se paino viimeksi käyrällä asti lähti noususuuntaan ja nyt se kaikki ajatustyö on taas käynnissä, hmh.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 9v tyttö oli 133cm ja 21.6kg. Syntynyt normaalipainoisena mutta ollut ikänsä miinuskäyrillä. En ole huolissani vaan syytään geenejä. mun suvun naiset on kaikki hoikkia vaihdevuosiin asti. pituus taas johtuu lyhyistä vanhemmista. Tyttö syö hyvin mutta liikkuu todella paljon ulkona kavereiden kanssa.
Ei ole missään vaiheessa puhuttu lääkäristä tai tutkimuksista. hyvä että te pääsette niin saat mielenrauhan.
No mäkään en ole ollut sinänsä huolissani, pitkä tyttö tulossa, mut nyt olen hyvinkin ja päässä seilaa kasa kaikenlaisia kauhuskenaarioita. 🙈
Tähän ei ole mitään vakiovastausta.
Minun lapseni oli todella laiha. Hän oli jopa sairaalassa tutkimuksissa sen takia. Mitään ei löydetty ja se oli tietenkin ihana asia meille, mutta saman aikaan siellä oli myös muita lapsia, joilta löytyi vakaviakin sairauksia.
Ensin tutkitaan yleisimmät ja sitä mukaa kun ne pois suljetaan tutkitaan harvinaisempia ja usein myös vaikeampia sairauksia. Jos et ole huomannut muuta kun matalan painon sanoisin jo, että se on todella hyvä asia. Suurimmassa osassa sairauksia on aina muitakin oireita kuin matala paino.Hän on vieläkin todella laiha ja kasvoi pituutta suht hyvin lopulta.
Suurempi ongelma on minusta, jos pituuskasvu olisi myös häiriintynyt. Tietenkin hänellä voi olla keliakia tai joku intoleranssi. Se selviää vain tutkimuksissa. Myös jokin geneettinen sairas tai sitten vaan hän ei kerää helposti rasvaa tai lihasmassaa. Lukemattomia vaihtoehtoja,Niin, nämä lukemattomat vaihtoehdot minä tiedänkin jo melko hyvin imeytysmissairauksista vakavampiin sairauksiin, sekä oireyhtymiin. Sehän tässä pelottaakin. 🙈 Olin jo ikäänkuin huokaissut sisäisesti itse, kun se paino viimeksi käyrällä asti lähti noususuuntaan ja nyt se kaikki ajatustyö on taas käynnissä, hmh.
Tiedän kyllä kuinka raskasta se on, kun sitä oikein tosissaan alkaa ajattelemaan. Kun siellä sairaalassa sitten lopulta tutkitaan, ei tiedä toivooko sitä, että heti tulisi joku diagnosi, koska mitä edemmäs niissä tutkimuksissa mennään sitä pahemmiksi ne taudit muuttuvat. Vai luottaako ja uskoo vaan siihen, että lapsi nyt on vilkas ja huono syömään.
Uskon ettei sinulla lapsellasi ole suurempaa hätää ja vaikka se olisi intoleranssi tai keliakia, se ei ole maailmanloppu millään tavoin. Omalla lapsellani oli luustoikä lähes 2,5 vuotta jäljessä, eikä mitään löytynyt. Hän oli ns. late bloomer ja nykyisin siis ihan normipituinen, mutta laiha ja syö paljon.
On helppoa muiden selittää jostain kermoista ym. kun ei ole kokemusta mitä se laiha lapsi oikein tarkoittaa. Se ei jollain kermalla muutu miksikään, kun todennäköisesti et saa sitä lastasi syömään sitä kermaa edes kermajäätelön muodossa.
Haluaisin niin sanoa, että kaikki on hyvin, mutta minä en voi sitä tietää, vaikka minulla on kokemusta omalla kohdalla. Jos hän ei ole pyörtynyt heikkoudesta, hänellä kasvaa hiukset hyvin ja ihon väri on normaali, olet jo hyvässä asemassa. Parhaimman mielenrauhan saat tutkimusten kautta, mutta ne ovat henkisesti raskaita. Oma lapseni oli niin laiha ja pieni, ettei häneltä saatu edes tippaa kädestä ja se otettiin kaulalta. Silloin kyllä itketti, mutta kuten sanottua, kaikki oli lopulta hyvin, eikä mitään vakavaa löytynyt.
Meillä on ollut aina hoikka tyttö ja ei ole mitään syytä huoleen, jos on elinvoimainen ja syö normaalisti, niin se on vaan luonnollisesti ruumiinrakenne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 9v tyttö oli 133cm ja 21.6kg. Syntynyt normaalipainoisena mutta ollut ikänsä miinuskäyrillä. En ole huolissani vaan syytään geenejä. mun suvun naiset on kaikki hoikkia vaihdevuosiin asti. pituus taas johtuu lyhyistä vanhemmista. Tyttö syö hyvin mutta liikkuu todella paljon ulkona kavereiden kanssa.
Ei ole missään vaiheessa puhuttu lääkäristä tai tutkimuksista. hyvä että te pääsette niin saat mielenrauhan.
No mäkään en ole ollut sinänsä huolissani, pitkä tyttö tulossa, mut nyt olen hyvinkin ja päässä seilaa kasa kaikenlaisia kauhuskenaarioita. 🙈
Tähän ei ole mitään vakiovastausta.
Minun lapseni oli todella laiha. Hän oli jopa sairaalassa tutkimuksissa sen takia. Mitään ei löydetty ja se oli tietenkin ihana asia meille, mutta saman aikaan siellä oli myös muita lapsia, joilta löytyi vakaviakin sairauksia.
Ensin tutkitaan yleisimmät ja sitä mukaa kun ne pois suljetaan tutkitaan harvinaisempia ja usein myös vaikeampia sairauksia. Jos et ole huomannut muuta kun matalan painon sanoisin jo, että se on todella hyvä asia. Suurimmassa osassa sairauksia on aina muitakin oireita kuin matala paino.Hän on vieläkin todella laiha ja kasvoi pituutta suht hyvin lopulta.
Suurempi ongelma on minusta, jos pituuskasvu olisi myös häiriintynyt. Tietenkin hänellä voi olla keliakia tai joku intoleranssi. Se selviää vain tutkimuksissa. Myös jokin geneettinen sairas tai sitten vaan hän ei kerää helposti rasvaa tai lihasmassaa. Lukemattomia vaihtoehtoja,Niin, nämä lukemattomat vaihtoehdot minä tiedänkin jo melko hyvin imeytysmissairauksista vakavampiin sairauksiin, sekä oireyhtymiin. Sehän tässä pelottaakin. 🙈 Olin jo ikäänkuin huokaissut sisäisesti itse, kun se paino viimeksi käyrällä asti lähti noususuuntaan ja nyt se kaikki ajatustyö on taas käynnissä, hmh.
Tiedän kyllä kuinka raskasta se on, kun sitä oikein tosissaan alkaa ajattelemaan. Kun siellä sairaalassa sitten lopulta tutkitaan, ei tiedä toivooko sitä, että heti tulisi joku diagnosi, koska mitä edemmäs niissä tutkimuksissa mennään sitä pahemmiksi ne taudit muuttuvat. Vai luottaako ja uskoo vaan siihen, että lapsi nyt on vilkas ja huono syömään.
Uskon ettei sinulla lapsellasi ole suurempaa hätää ja vaikka se olisi intoleranssi tai keliakia, se ei ole maailmanloppu millään tavoin. Omalla lapsellani oli luustoikä lähes 2,5 vuotta jäljessä, eikä mitään löytynyt. Hän oli ns. late bloomer ja nykyisin siis ihan normipituinen, mutta laiha ja syö paljon.
On helppoa muiden selittää jostain kermoista ym. kun ei ole kokemusta mitä se laiha lapsi oikein tarkoittaa. Se ei jollain kermalla muutu miksikään, kun todennäköisesti et saa sitä lastasi syömään sitä kermaa edes kermajäätelön muodossa.
Haluaisin niin sanoa, että kaikki on hyvin, mutta minä en voi sitä tietää, vaikka minulla on kokemusta omalla kohdalla. Jos hän ei ole pyörtynyt heikkoudesta, hänellä kasvaa hiukset hyvin ja ihon väri on normaali, olet jo hyvässä asemassa. Parhaimman mielenrauhan saat tutkimusten kautta, mutta ne ovat henkisesti raskaita. Oma lapseni oli niin laiha ja pieni, ettei häneltä saatu edes tippaa kädestä ja se otettiin kaulalta. Silloin kyllä itketti, mutta kuten sanottua, kaikki oli lopulta hyvin, eikä mitään vakavaa löytynyt.
Kiitos viestistäsi.
Meidän kohdalla vaivaa eniten se fakta, että lapsi söisi just sen litran kermankin.
Ruokaa menee, kattavasti, marjoja, hedelmiä, puuroja, pähkinöitä, rasvalisää, kaikkea määrällisesti saman verran jos ei enemmänkin kuin normipainoisilla sisaruksilla. Siksi niin avuton olo onkin. Ainoa mistä lapsi nirsoilee, on jonkinverran salaatit ja sen lisäksi noukkii ruoasta pois osan lihaa silloin jos liha on "klöntteinä". Kaikki jauhetut + pyörykät + kananmuna missä vaan muodossa käy, sekä esim soijarouhe. Kasviksia menee kuitenkin ns ruokaan piilotettuna helpostikkin ja tikkuina.
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 9v tyttö oli 133cm ja 21.6kg. Syntynyt normaalipainoisena mutta ollut ikänsä miinuskäyrillä. En ole huolissani vaan syytään geenejä. mun suvun naiset on kaikki hoikkia vaihdevuosiin asti. pituus taas johtuu lyhyistä vanhemmista. Tyttö syö hyvin mutta liikkuu todella paljon ulkona kavereiden kanssa.
Ei ole missään vaiheessa puhuttu lääkäristä tai tutkimuksista. hyvä että te pääsette niin saat mielenrauhan.
No mäkään en ole ollut sinänsä huolissani, pitkä tyttö tulossa, mut nyt olen hyvinkin ja päässä seilaa kasa kaikenlaisia kauhuskenaarioita. 🙈
Tähän ei ole mitään vakiovastausta.
Minun lapseni oli todella laiha. Hän oli jopa sairaalassa tutkimuksissa sen takia. Mitään ei löydetty ja se oli tietenkin ihana asia meille, mutta saman aikaan siellä oli myös muita lapsia, joilta löytyi vakaviakin sairauksia.
Ensin tutkitaan yleisimmät ja sitä mukaa kun ne pois suljetaan tutkitaan harvinaisempia ja usein myös vaikeampia sairauksia. Jos et ole huomannut muuta kun matalan painon sanoisin jo, että se on todella hyvä asia. Suurimmassa osassa sairauksia on aina muitakin oireita kuin matala paino.Hän on vieläkin todella laiha ja kasvoi pituutta suht hyvin lopulta.
Suurempi ongelma on minusta, jos pituuskasvu olisi myös häiriintynyt. Tietenkin hänellä voi olla keliakia tai joku intoleranssi. Se selviää vain tutkimuksissa. Myös jokin geneettinen sairas tai sitten vaan hän ei kerää helposti rasvaa tai lihasmassaa. Lukemattomia vaihtoehtoja,Niin, nämä lukemattomat vaihtoehdot minä tiedänkin jo melko hyvin imeytysmissairauksista vakavampiin sairauksiin, sekä oireyhtymiin. Sehän tässä pelottaakin. 🙈 Olin jo ikäänkuin huokaissut sisäisesti itse, kun se paino viimeksi käyrällä asti lähti noususuuntaan ja nyt se kaikki ajatustyö on taas käynnissä, hmh.
Tiedän kyllä kuinka raskasta se on, kun sitä oikein tosissaan alkaa ajattelemaan. Kun siellä sairaalassa sitten lopulta tutkitaan, ei tiedä toivooko sitä, että heti tulisi joku diagnosi, koska mitä edemmäs niissä tutkimuksissa mennään sitä pahemmiksi ne taudit muuttuvat. Vai luottaako ja uskoo vaan siihen, että lapsi nyt on vilkas ja huono syömään.
Uskon ettei sinulla lapsellasi ole suurempaa hätää ja vaikka se olisi intoleranssi tai keliakia, se ei ole maailmanloppu millään tavoin. Omalla lapsellani oli luustoikä lähes 2,5 vuotta jäljessä, eikä mitään löytynyt. Hän oli ns. late bloomer ja nykyisin siis ihan normipituinen, mutta laiha ja syö paljon.
On helppoa muiden selittää jostain kermoista ym. kun ei ole kokemusta mitä se laiha lapsi oikein tarkoittaa. Se ei jollain kermalla muutu miksikään, kun todennäköisesti et saa sitä lastasi syömään sitä kermaa edes kermajäätelön muodossa.
Haluaisin niin sanoa, että kaikki on hyvin, mutta minä en voi sitä tietää, vaikka minulla on kokemusta omalla kohdalla. Jos hän ei ole pyörtynyt heikkoudesta, hänellä kasvaa hiukset hyvin ja ihon väri on normaali, olet jo hyvässä asemassa. Parhaimman mielenrauhan saat tutkimusten kautta, mutta ne ovat henkisesti raskaita. Oma lapseni oli niin laiha ja pieni, ettei häneltä saatu edes tippaa kädestä ja se otettiin kaulalta. Silloin kyllä itketti, mutta kuten sanottua, kaikki oli lopulta hyvin, eikä mitään vakavaa löytynyt.Kiitos viestistäsi.
Meidän kohdalla vaivaa eniten se fakta, että lapsi söisi just sen litran kermankin.
Ruokaa menee, kattavasti, marjoja, hedelmiä, puuroja, pähkinöitä, rasvalisää, kaikkea määrällisesti saman verran jos ei enemmänkin kuin normipainoisilla sisaruksilla. Siksi niin avuton olo onkin. Ainoa mistä lapsi nirsoilee, on jonkinverran salaatit ja sen lisäksi noukkii ruoasta pois osan lihaa silloin jos liha on "klöntteinä". Kaikki jauhetut + pyörykät + kananmuna missä vaan muodossa käy, sekä esim soijarouhe. Kasviksia menee kuitenkin ns ruokaan piilotettuna helpostikkin ja tikkuina.
Se on tietenkin hyvä asia, että hän syö paljon. Ainakin on jotain mistä imeytyä sitä ravintoa. Onko häneltä tutkittu keliakia? Se oli varmaan ensimmäinen mitä tutkittiin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Äiti minäkin kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun 9v tyttö oli 133cm ja 21.6kg. Syntynyt normaalipainoisena mutta ollut ikänsä miinuskäyrillä. En ole huolissani vaan syytään geenejä. mun suvun naiset on kaikki hoikkia vaihdevuosiin asti. pituus taas johtuu lyhyistä vanhemmista. Tyttö syö hyvin mutta liikkuu todella paljon ulkona kavereiden kanssa.
Ei ole missään vaiheessa puhuttu lääkäristä tai tutkimuksista. hyvä että te pääsette niin saat mielenrauhan.
No mäkään en ole ollut sinänsä huolissani, pitkä tyttö tulossa, mut nyt olen hyvinkin ja päässä seilaa kasa kaikenlaisia kauhuskenaarioita. 🙈
Tähän ei ole mitään vakiovastausta.
Minun lapseni oli todella laiha. Hän oli jopa sairaalassa tutkimuksissa sen takia. Mitään ei löydetty ja se oli tietenkin ihana asia meille, mutta saman aikaan siellä oli myös muita lapsia, joilta löytyi vakaviakin sairauksia.
Ensin tutkitaan yleisimmät ja sitä mukaa kun ne pois suljetaan tutkitaan harvinaisempia ja usein myös vaikeampia sairauksia. Jos et ole huomannut muuta kun matalan painon sanoisin jo, että se on todella hyvä asia. Suurimmassa osassa sairauksia on aina muitakin oireita kuin matala paino.Hän on vieläkin todella laiha ja kasvoi pituutta suht hyvin lopulta.
Suurempi ongelma on minusta, jos pituuskasvu olisi myös häiriintynyt. Tietenkin hänellä voi olla keliakia tai joku intoleranssi. Se selviää vain tutkimuksissa. Myös jokin geneettinen sairas tai sitten vaan hän ei kerää helposti rasvaa tai lihasmassaa. Lukemattomia vaihtoehtoja,Niin, nämä lukemattomat vaihtoehdot minä tiedänkin jo melko hyvin imeytysmissairauksista vakavampiin sairauksiin, sekä oireyhtymiin. Sehän tässä pelottaakin. 🙈 Olin jo ikäänkuin huokaissut sisäisesti itse, kun se paino viimeksi käyrällä asti lähti noususuuntaan ja nyt se kaikki ajatustyö on taas käynnissä, hmh.
Tiedän kyllä kuinka raskasta se on, kun sitä oikein tosissaan alkaa ajattelemaan. Kun siellä sairaalassa sitten lopulta tutkitaan, ei tiedä toivooko sitä, että heti tulisi joku diagnosi, koska mitä edemmäs niissä tutkimuksissa mennään sitä pahemmiksi ne taudit muuttuvat. Vai luottaako ja uskoo vaan siihen, että lapsi nyt on vilkas ja huono syömään.
Uskon ettei sinulla lapsellasi ole suurempaa hätää ja vaikka se olisi intoleranssi tai keliakia, se ei ole maailmanloppu millään tavoin. Omalla lapsellani oli luustoikä lähes 2,5 vuotta jäljessä, eikä mitään löytynyt. Hän oli ns. late bloomer ja nykyisin siis ihan normipituinen, mutta laiha ja syö paljon.
On helppoa muiden selittää jostain kermoista ym. kun ei ole kokemusta mitä se laiha lapsi oikein tarkoittaa. Se ei jollain kermalla muutu miksikään, kun todennäköisesti et saa sitä lastasi syömään sitä kermaa edes kermajäätelön muodossa.
Haluaisin niin sanoa, että kaikki on hyvin, mutta minä en voi sitä tietää, vaikka minulla on kokemusta omalla kohdalla. Jos hän ei ole pyörtynyt heikkoudesta, hänellä kasvaa hiukset hyvin ja ihon väri on normaali, olet jo hyvässä asemassa. Parhaimman mielenrauhan saat tutkimusten kautta, mutta ne ovat henkisesti raskaita. Oma lapseni oli niin laiha ja pieni, ettei häneltä saatu edes tippaa kädestä ja se otettiin kaulalta. Silloin kyllä itketti, mutta kuten sanottua, kaikki oli lopulta hyvin, eikä mitään vakavaa löytynyt.Kiitos viestistäsi.
Meidän kohdalla vaivaa eniten se fakta, että lapsi söisi just sen litran kermankin.
Ruokaa menee, kattavasti, marjoja, hedelmiä, puuroja, pähkinöitä, rasvalisää, kaikkea määrällisesti saman verran jos ei enemmänkin kuin normipainoisilla sisaruksilla. Siksi niin avuton olo onkin. Ainoa mistä lapsi nirsoilee, on jonkinverran salaatit ja sen lisäksi noukkii ruoasta pois osan lihaa silloin jos liha on "klöntteinä". Kaikki jauhetut + pyörykät + kananmuna missä vaan muodossa käy, sekä esim soijarouhe. Kasviksia menee kuitenkin ns ruokaan piilotettuna helpostikkin ja tikkuina.Se on tietenkin hyvä asia, että hän syö paljon. Ainakin on jotain mistä imeytyä sitä ravintoa. Onko häneltä tutkittu keliakia? Se oli varmaan ensimmäinen mitä tutkittiin.
Saatiin lääkäri aika ensi viikolle, eli mistään tarkoista tutkimuksista ei ole vielä mitään tietoa. 🙂
Meillä nuorin on ollut alipainoinen koulun alaluokilta lähtien.
Vauvana oli hyvin pullea, mutta laihtui sitten liikkeelle lähtemisen myötä. Koulun alettua paino tippui alipainon puolelle ja sitä on seurattu siitä lähtien. Painoa ei olla saatu normaalipainon puolelle, mutta pituuskasvu on ollut reipasta eikä mitään vikaa ole löytynyt.
Nyt on 16 v, 190 cm ja 61 kg
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Meillä nuorin on ollut alipainoinen koulun alaluokilta lähtien.
Vauvana oli hyvin pullea, mutta laihtui sitten liikkeelle lähtemisen myötä. Koulun alettua paino tippui alipainon puolelle ja sitä on seurattu siitä lähtien. Painoa ei olla saatu normaalipainon puolelle, mutta pituuskasvu on ollut reipasta eikä mitään vikaa ole löytynyt.
Nyt on 16 v, 190 cm ja 61 kg
Kiitos tästäkin viestistä. Kovasti yritän ajatella, että kaikki on varmasti hyvin.. Tai ainakin avun kanssa saadaan olemaan.
Saanko kysyä onko teillä paino tippunut kasvun myötä, lakannut nousemasta vai vaan laahannut kanssa perässä?
Mä olin koko lapsuuteni laiha ruipelo, todella alipainoinen. Ja en todellakaan anorektikko, sillä haaveilin lihomisesta ja söin tarkoituksella paljon. Join mm. kuohukermaa suoraan purkista, ei auttanut. Niin vain venähdin 173-senttiseksi, ja painokin siitä sitten parikymppisenä asettui kohdilleen. Nykyään sitä sais olla jopa hiukan vähemmän.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Mä olin koko lapsuuteni laiha ruipelo, todella alipainoinen. Ja en todellakaan anorektikko, sillä haaveilin lihomisesta ja söin tarkoituksella paljon. Join mm. kuohukermaa suoraan purkista, ei auttanut. Niin vain venähdin 173-senttiseksi, ja painokin siitä sitten parikymppisenä asettui kohdilleen. Nykyään sitä sais olla jopa hiukan vähemmän.
Niin - ja olen siis nainen. Poikani on samaa sorttia, mutta kasvoi alipainoisuudestaan huolimatta 180-senttiseksi. Hän vielä odottelee lihan kertymistä luiden päälle, hoikka on edelleen, ikää 20 v. // sama
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mä olin koko lapsuuteni laiha ruipelo, todella alipainoinen. Ja en todellakaan anorektikko, sillä haaveilin lihomisesta ja söin tarkoituksella paljon. Join mm. kuohukermaa suoraan purkista, ei auttanut. Niin vain venähdin 173-senttiseksi, ja painokin siitä sitten parikymppisenä asettui kohdilleen. Nykyään sitä sais olla jopa hiukan vähemmän.
Niin - ja olen siis nainen. Poikani on samaa sorttia, mutta kasvoi alipainoisuudestaan huolimatta 180-senttiseksi. Hän vielä odottelee lihan kertymistä luiden päälle, hoikka on edelleen, ikää 20 v. // sama
Meillä tytöstä olisi pituusennusteensa mukaan tulossa myös hyvin pitkä nainen, sinua hieman pidempi, meidän poikien saavuttaessa kuulema todennäköisesti isomman kasvuspurtin vasta paljon myöhemmin teini-iässä. Poikien ennuste meillä on reilu 190. Toivottavasti tilanne ei mene näin hankalaksi myös heidän kohdalla. 😔
Perheestä myös isä hyvin pitkä, yli 2m.
Älkää vain tehkö sitä virhettä, mitä minun äitini teki lapsuudessani. Olin alipainoinen ja terveydenhoitaja käski lihomaan ja syömään enemmän. Tästä sitten kotona painostusta syömiseen, valittamista annoskoosta, käskettiin koko ajan syömään enemmän yms. Oli vain ahdistavaa ja teki syömisestä epämiellyttävämpää. Olen vain aina ollut huono syömään ja hieman nirsonpuoleinen, silti murrosikä alkanut ajallaan.
Eli älkää siis painostano ja pakottako lapsianne syömään, vaan kannustakaa ja antakaa mahdollisuuksia kokeilla eri ruokia ja tehkää niitä ruokia mitä lapset syövät. Ei mitään nipottamiskulttuuria.
Meillä myös juotettiin kermaa (siis oikeaa kermaa, ei nykyajan luiroa) meille kakaroille kun oltiin niin laihoja:D
60 -luvulla