Onko täällä muita jotka haluaisi elää yksin pienessä punaisessa mummonmökissä?

No, eihän täällä sellaisia ole.

Vierailija kirjoitti:

Punainen mummonmökki on kyllä jo ajatuksenakin niin yliromantisoitu! Käytännössä... mummonmökissä asuminen taitaa olla vain ihan jotakin muuta. Itse en kyllä muuttaisi mihinkään metikönreunalle; johan siellä aikakin kävisi hirveän pitkäksi.

Ei mulla ainakaan ole koskaan käynyt, mutta eihän tämä kaikille sovi. Urbaani-ihmiset, jotka tykkää käyttää kaupungin palveluja varmaan tosiaan pitkästyisivät. Itse aikanaan kun kaupungissakin asuin, en juuri käynyt muualla kuin töissä ja lähikaupassa kotoani joten ei sillä kaupungilla ollut mulle mitään merkitystä. Vähemmän tylsää mulla täällä on kun on kesällä puutarhahommia ja remppahommia ja lumenkolausta ja takkapuiden tekoa ja puusaunan lämmitystä, luonnossa on ihana koirien kanssa kulkea varsinkin lämpimään ja valoisaan vuodenaikaan (näin talvella se on toki vähän ankeampaa kun ei täällä ole katuvaloja eikä väkeä tarpeeksi että metsissä pysyisi polut auki lumesta).  

Mulla oli pitkään jopa niin, ettei ollut telkkaria, en kaivannut sellaista. Lukeminen, tietokonepelit, käsityöt, yms. riitti tekemiseksi. Vanhemmat kuitenkin ostivat mulle telkkarin joululahjaksi joten nyt on sitten sekin. Hyvin täällä koirineni yksin viihdyn, ihana vapaus ja rauha.

- 13 v. mummonmökissä asunut

Haluaisin. Kesäisin vietänkin usein pitkiä aikoja kesämökillä koiran kanssa, siellä on kesävesijohto ja sähköt, mutta ei sopisi ympärivuotiseen asumiseen. Olisi kyllä ihanaa saada elää tuollaisessa paikassa aina.. Vaan minne sitä miehensä laittaisi. Rakastan yksinäisyyttä ja hiljaisuutta ja sitä, ettei ole naapureita lähellä.

Minulla on kuivan maan mummonmökki, joka ei ole kunnolla talviasuttava. Olen visioinut niin, että kun lapsi muuttaa pois kotoa, vaihdan asunnon pieneen yksiöön tms ja asun sen ajan vuodesta, minkä voi, siellä mökillä ja lopun aikaa kaupungissa. En tiedä, onko se sitten niin ihanaa kuin olen kuvitellut, mutta pitää toteuttaa unelmia, niin sitten ne on koettu, eikä tarvitse myöhemmin katua.

Olen asunut pari vuosikymmentä.

Pois oli muutettava ja myytävä.

Kun ikä alkaa painaa, alkavat mukavuudet painaa vaakakupissa.

Samoin palvelujen saatavuus.

Jos möksän ostaa, kannattaa myydä sitten ajoissa pois, kun vielä jaksaa ja saa jonkun järkevän hinnan.

Katsokaa, että tieasiat on kunnossa. Samoin lämmitykset ja puiden saatavuus. Ja vesi.

Sekin on jännää miten erilaisiksi ihmiset mielikuvissaan mieltävät "pienen punaisen mummonmökin". Hoetaan, että niitähän on maaseutu täynnä. Ei ole, jos haluaa haluaa oikeasti pienen. Ja omalla kriteerillä 50 neliöö ei enää ole pieni. En halua lämmittää hukkaneliöitä. En myöskään tarvitse asuintilojen yhteydessä olevaa saunaa. Enkä halua purkukuntoisena myytävää, sillä sellaiseen korjaamiseen menee rutosti rahaa.

Näillä kriteereillä ei niitä heti asumiskuntoisia, talviasuttavia ja oikeasti pieniä mökkejä ole paljoa tarjolla. Pitäisi ostaa joku purkukuntoinen hyvällä tontilla ja rakentaa uusi pikkumökki tilalle. Rahat vaan ei riitä, joten täytyy vaan tyytyä unelmoimaan.

Kyllä, tosin mummon mökki on isohko omakotitalo metsän rauhassa, eikä ole pennut huutamassa tai puoliso vaatimassa, parempaa ei elämältä voisi toivoa.

M56

Vierailija kirjoitti:

Joo ja mieluusti järven rannalla. Haluaisin kyllä koiran kaveriksi. Ja Maks 50 km lähimpään kaupunkiin.

Riittääkö että saa kaivosta juomaveden, käy tarpeilla ulkohuusissa, tupa pysyy lämpimänä varaavan takan avulla ja illalla valoa riittää öljylamppujen avulla? Toivottavasti löytyy myös erillinen rantasauna päärakennuksen ohella ja liiteri polttopuita varten.

Minä hankin mummonmökin tosin yhdessä puolison kanssa. Asuimme ensin noin vuoden vuokralla ja ostimme sen jälkeen. Kaupunkikaksiomme meillä on edelleen ja se vuokrattuna toistaiseksi. Aikaa menee kotitöihin nykyään enemmän mutta esimerkiksi työmatkoja ei ole.

Olemme molemmat maalta kotoisin ja puolisolle kalastus ja polttopuiden teko ennestään tuttua. Minä opetellut nyt. Mökin lisäksi ostimme viitisen hehtaaria metsää. Puusaunan lämmitys tuttua ja sisään kannettava vesi myöskin. Ei siis niin uutta kuin monella ehkä.

Pihapiirissä omenapuita ja marjapensaita ja kasvimaata olemme laajentaneet. Ehkei rahaa niin säästy kun kasvatamme hyvin paljon itse nykyisin mutta onkin harrastus ja tiedämme mitä syömme.

Vierailija kirjoitti:

No palstahan on täynnä mt-ongelmaisia menopaussin ohittaneita velatätejä jotka käyttää vain käteistä ja pöytäkonetta.

Mistä moinen katkeruus? Ai siksikö kun niin moni nainen haluaa asua yksin ja rauhassa, vaikkapa koiran tai kissan kanssa? Minkä osan se sinulta vie?

Pyri toteuttamaan unelmasi ja anna toistenkin siihen pyrkiä.

Olen haaveillut nuoresta lähtien. Tosin on kumppani ja kyllä hän sinne mahtuisi myös. Ulkorakennus pitäisi olla myös ja reilusti pihaa. Tosin kun ikää tulee niin tiedostaa että tuollaisenkin ylläpitoon vaatii fyysistä kuntoa ja nikkarointi taitoja.

Kyllä voisin asua sellaisella, vaikka en olekaan mummo. Tosin sinne pitäisi sitten tulla sähkö, olla juokseva vesi, suihku ja sisävessa. Vai onko niissä sellaiset nykyään?