Olen 28-vuotias ja määräaikaisella eläkkeellä mielenterveyssyistä
Samalla opiskelen hitaasti yliopistossa. Ihmetyttää vaan tää kuntoutus: nään psykiatrista hoitajaa kerran kuussa vain. Lääkemuutoksia vatvotaan kuukausikaupalla ennenkun ne tapahtuu ja näen oikeasti psykiatrin. Miten on tarkoitus tälläisellä kuntoutua työkykyiseksi? Eikö kannattais vähän enemmän panostaa nuoriin, jotta eivät jää kokonaan työkyvyttömiksi? Munkin harhoihin sanotaan vaan että katsotaan myöhemmin tätä lääkeasiaa vaikka kerron etten pääse kotoa pois.
Oon ollut nyt 6v kuntoutustuella. Sinä aikana käynyt myös 3v psykoterapian, ei auttanut. Facen vertaistukiryhmissö jaetaan lähinnä vinkkejä miten saada pysyvä eläke, ei kauhean moni halua siellä kuntoutua takaisin työkykyiseksi.
Kommentit (60)
On se kumma ku nuoret pääsee eläkkeelke kun niillä on vähän vaikeaa, vanhat saa rikkoa itsensä raskaissa töissä ja eläkkeelke ei pääse millään ja kun pääset olet jo ihan loppuunkulunut raato.Olis kai pitäny heittätyä hulluks nuorena.Itse en saanut kun viikon saikkua,olin 56v. loppuunpalannut,hartia lonkkakipuinen tehdastyöläinen,raskas fyysinen työ kylmässä,kahde lapsen äiti versus tiedän esim .tapauksen noin 35v kevyessä sisätyössä sinkkunainen sai 2kk saikkua kun vähän masensi kun keski iän kriisi. Että tasan ei käy kyllä kello kaikille
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäi vähän epäselväksi miten teihin pitäisi panostaa? Kerroit nyt vain ongelman, mutta et esittänyt mitään ratkaisua siihen.
En ole alan asiantuntija joten en tiedä. Mutta lisää aikoja hoitajalle. Kotikuntoutus (tätä olen joskus saanut lyhyen aikaa), joka ulkoiluttaisi ja auttaisi, sekä lisää psykiatrin aikoja näin alkuun.
Ehkä jotain pakollisia ryhmiä jotta sosiaaliset suhteet kehittyvät.Ei ammattilaisten määrää voi loputtomasti kasvattaa, jos henkilö ei itse ota vastuuta itsestään. Et ole näiden vuosien aika suonut ajatustakaan sille miten sinua voisi auttaa?
Ei ole potilaan tehtävä kertoa, miten häntä tulisi hoitaa. Itsekin jouduin sekaantumaan diagnosointiini, kun eivät olisi tunnistaneet ongelmaa muuten. Ihan uskomatonta.
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira. On pakko uskaltautua ulos kolme kertaa päivässä. Eläin hoitaa mielenterveyttäsi.
Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja se on suuri syy mielenterveyden ongelmiin.
Traumaperäisillä tai periytyvillä sairauksilla ei ole tekemistä luonnon kanssa
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäi vähän epäselväksi miten teihin pitäisi panostaa? Kerroit nyt vain ongelman, mutta et esittänyt mitään ratkaisua siihen.
En ole alan asiantuntija joten en tiedä. Mutta lisää aikoja hoitajalle. Kotikuntoutus (tätä olen joskus saanut lyhyen aikaa), joka ulkoiluttaisi ja auttaisi, sekä lisää psykiatrin aikoja näin alkuun.
Ehkä jotain pakollisia ryhmiä jotta sosiaaliset suhteet kehittyvät.Ei ammattilaisten määrää voi loputtomasti kasvattaa, jos henkilö ei itse ota vastuuta itsestään. Et ole näiden vuosien aika suonut ajatustakaan sille miten sinua voisi auttaa?
Ei ole potilaan tehtävä kertoa, miten häntä tulisi hoitaa. Itsekin jouduin sekaantumaan diagnosointiini, kun eivät olisi tunnistaneet ongelmaa muuten. Ihan uskomatonta.
Niin, ennen vituttija nyt ollaan heti potilaita, jos ei kaikki mene niin kuin itse haluaa.
Kuinka pitkä on tuo määräaikainen eläke? 10 vuotta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira. On pakko uskaltautua ulos kolme kertaa päivässä. Eläin hoitaa mielenterveyttäsi.
Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja se on suuri syy mielenterveyden ongelmiin.
Traumaperäisillä tai periytyvillä sairauksilla ei ole tekemistä luonnon kanssa
Asenne ettei voi tehdä mitään on parempi vaihtoehto?
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira. On pakko uskaltautua ulos kolme kertaa päivässä. Eläin hoitaa mielenterveyttäsi.
Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja se on suuri syy mielenterveyden ongelmiin.
Elämme harhassa, että mielenterveysongelmien määrä on kasvanut. Siitä ei ole pienintäkään todistetta. Voimme kyllä päästä tutkimaan ennen eläneiden ihmisten kroppaa, mutta emme sitä, mitä mielessä liikkui.
Nykyään ei edes kotoa voi poistua, jollei joku erikseen kerro, että poistu. Äitiä tuo ihminen tarvitsee, kun ei ole mitään draivia itsellään.
Vierailija kirjoitti:
Kuinka pitkä on tuo määräaikainen eläke? 10 vuotta?
Vuoden aina kerrallaan ja sitten haetaan vuotta lisää. Olin eka 300 päivää sairaslomalla. T ap
Onpas typeriä vastauksia ja niitä on monia. Typerien ihmisten tyhjää tekstiä.
Aloittajalle toivon parempaa hoitoa, kuten kaikille, jotka sitä tarvitsevat. Tämä on todella tärkeä asia, minkä täytyy muuttua.
Minkätyyppinen diagnoosi ap:llä on? Millon alkanut?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira. On pakko uskaltautua ulos kolme kertaa päivässä. Eläin hoitaa mielenterveyttäsi.
Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja se on suuri syy mielenterveyden ongelmiin.
Traumaperäisillä tai periytyvillä sairauksilla ei ole tekemistä luonnon kanssa
Asenne ettei voi tehdä mitään on parempi vaihtoehto?
Traumaperäinen oireilu ei parane hyvällä asenteella. Se on itseasiassa pohjimmiltaan normaali suojaava reaktio, mutta voi aiheuttaa vakavia oireita.
Vierailija kirjoitti:
Minkätyyppinen diagnoosi ap:llä on? Millon alkanut?
Alkanut varmaan lapsuudessa mutta äidin mielestä mt ongelmat ovat kuviteltuja joten ongelmat kasaantuivat ja hoitoa sain vasta aikuisena. Skitsoaffektiivinen häiriö, maanispainotteinen on mulla. T ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jäi vähän epäselväksi miten teihin pitäisi panostaa? Kerroit nyt vain ongelman, mutta et esittänyt mitään ratkaisua siihen.
En ole alan asiantuntija joten en tiedä. Mutta lisää aikoja hoitajalle. Kotikuntoutus (tätä olen joskus saanut lyhyen aikaa), joka ulkoiluttaisi ja auttaisi, sekä lisää psykiatrin aikoja näin alkuun.
Ehkä jotain pakollisia ryhmiä jotta sosiaaliset suhteet kehittyvät.Ei ammattilaisten määrää voi loputtomasti kasvattaa, jos henkilö ei itse ota vastuuta itsestään. Et ole näiden vuosien aika suonut ajatustakaan sille miten sinua voisi auttaa?
Ei mielenterveysongelmille voi mitään itse. Jos on vaikka vakava masennus ja ahdistus, se ei lähde pois vaikka mitä tekisi itse. Molemmat on ihmisen suojakeinoja vieläkin pahemmalta ololta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkätyyppinen diagnoosi ap:llä on? Millon alkanut?
Alkanut varmaan lapsuudessa mutta äidin mielestä mt ongelmat ovat kuviteltuja joten ongelmat kasaantuivat ja hoitoa sain vasta aikuisena. Skitsoaffektiivinen häiriö, maanispainotteinen on mulla. T ap
Onko varma, että oikea diagnoosi? Selittääkö oireet tarkasti?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkätyyppinen diagnoosi ap:llä on? Millon alkanut?
Alkanut varmaan lapsuudessa mutta äidin mielestä mt ongelmat ovat kuviteltuja joten ongelmat kasaantuivat ja hoitoa sain vasta aikuisena. Skitsoaffektiivinen häiriö, maanispainotteinen on mulla. T ap
Onko varma, että oikea diagnoosi? Selittääkö oireet tarkasti?
Kyllä se aika hyvin selittää. Lisäksi varmaan joku sosiaalisten tilanteiden pelko. Mutta sitä ei ole diagnooseissa. Ennen oli kans anoreksia mutta siitä olen onnistunut parantumaan. T ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hanki koira. On pakko uskaltautua ulos kolme kertaa päivässä. Eläin hoitaa mielenterveyttäsi.
Ihmiset ovat vieraantuneet luonnosta ja se on suuri syy mielenterveyden ongelmiin.
Traumaperäisillä tai periytyvillä sairauksilla ei ole tekemistä luonnon kanssa
Asenne ettei voi tehdä mitään on parempi vaihtoehto?
Traumaperäinen oireilu ei parane hyvällä asenteella. Se on itseasiassa pohjimmiltaan normaali suojaava reaktio, mutta voi aiheuttaa vakavia oireita.
Aloituksessa ei puhuta traumoista mitään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkätyyppinen diagnoosi ap:llä on? Millon alkanut?
Alkanut varmaan lapsuudessa mutta äidin mielestä mt ongelmat ovat kuviteltuja joten ongelmat kasaantuivat ja hoitoa sain vasta aikuisena. Skitsoaffektiivinen häiriö, maanispainotteinen on mulla. T ap
Onko varma, että oikea diagnoosi? Selittääkö oireet tarkasti?
Kyllä se aika hyvin selittää. Lisäksi varmaan joku sosiaalisten tilanteiden pelko. Mutta sitä ei ole diagnooseissa. Ennen oli kans anoreksia mutta siitä olen onnistunut parantumaan. T ap
Onko dissosiaatiohäiriö poissuljettu? Onko ihmeellisiä muistivaikeuksia, ja kognitiivisia vaikeuksia stressaavissa tilanteissa?
Tätä se on.
Itsekin olen hakenut apua mutta lääkkeitä määräävät. Itmyrityksen jälkeen, josta on kohta vuosi aikaa niin jonotan vieläkin psykiatrille - ei ollut kuulemma kiireinen syy/tilanne ja menin töihin ja jatkoin opiskelua odottaen tuota psykatrin aikaa.
No, olen myöhemmin joutunut vain toteamaan tässä, etten ole työkykyinen.
Opinnot sain loppuun hetki sitten mutta sen uurastuksen ja työputken jälkeen, jonka suoritin tuon itmyityksen jälkeen olen vain tullut passiiviseksi eikä voimia enää ole. Elämä on mennyt pikkuhiljaa alamäkeen, kaikki asiat vain levinnyt käsiin ja yksin olen.
Lääkärissä kävin hakemaan sairauslomaa kelaa varten, sain ne lääkkeet ja sanoi, että älä jää yksin. Kuitenkaan heidän mt-palveluita ei voida terveyskeskuksessa minulle tarjota, sillä tilanteeni on liian vakava. Toisaalta tilanteeni on kiireetön tosiaan tuonne psykatriaan, joten odottelen vain, että joskus se aika sieltä tulee. Mielestäni tämä on vain tällaista heittelyä ja aivan paskaa välinpitämätöntä suhtautumista ihmisten hätään. Ihan sama, jos niin on mutta ei tästä sitten pitäisi puhua hyvinvointivaltiona ja ihannoida yhteiskuntaa koska oikeasti se ei ole aivan sitä mitä halutaan ihmisille mainostaa.
Yritän itse tässä sitten tehdä muutoksia omien voimieni mukaan ja sopeutua sekä löytää iloa pienistä asioista, miettiä päämäärää ja mihin suuntaisin elämässä. Rukoilen vain, ettei voimat ehtyisi tästä enempää ja pääsen työelämään takaisin.
Tsemppiä ap, voin ymmärtää sinua vaikka tilanteeni ei ole aivan sama. Paljon toivon sinulle onnea siihen, että saisit elää hyvää elämää.
Meillä on valmiiseen pöytään tullut sukupolvi, joka palaa loppuun kun joutuu itse ponnistelemaan asioden eteen ja eikä tosiaan ammattilaisten määrää voi loputtomasti kasvattaa, jos lapsia ei hoideta kotona. Sukupolvi, jolla on nyt vielä lapset kotona voisi olla se vastuullisen sukupolvi, joka katkaisee tämän kierteen.