Kuinka moni täällä on käynyt kauneusleikkauksissa?

Tietojenkalasteluketju.

Ei, kukaan ei ole käynyt missään. Et saa aseita arsenaaliisi, eiköhän riitä että haukut lihavuudesta ja elimistä muutenkin täällä. Keskity oman pahan olon poistamiseen ammattiavun äärellä.

Suomessa seiskajulkkikset käy kauheusleikkauksissa 😅

Kävin nuorena ja epävarmana parissa leikkauksessa. Otin silikonirinnat ja leikkautin nenäni sirommaksi. Ne eivät auttaneet epävarmuuteeni oikeastaan ollenkaan. Sitten huomasin seuraavat viat naamassani ja kehossani. Yhtäkkiä olikin vialla hampaat, silmäluomet, lantion muoto, isot korvat jne. En kuitenkaan lähtenyt enää enempiin leikkauksiin, koska sain anestesiakomplikaation toisessa leikkauksessani, mikä säikäytti. Ja oikeastaan myös tajusin, että ei minusta tule miillään leikkauksilla niin täydellistä, että olisin tyytyväinen. Vähitellen opin miettimään vähemmän omaa ulkonäköäni, mutta 10 vuotta siihen meni. Sen jälkeen elämä on ollut paljon tyytyväisempää.

Leikkautin römpsäni neitsyeksi, kun miehen synttärit tulossa

Pyllynposkiin otin mustelma-tatuoinnit

Oon miettinyt, voiko mun ystävän kohdalla käydä niin, että hän jää koukkuun kauneusleikkauksiin... Ensin kävi leikkauksessa, joka on ihan funktionaalinen (mutta muokkaa kuitenkin myös ulkonäköä). Sitten tulivat huulitäytteet. Nyt on menossa toiseen leikkaukseen, joka on funktionaalinen sekin, mutta muokkaa myös ulkonäköä. Mietin, että vaikka tosiaan nuo kaksi leikkausta ovat ihan tarpeellisia, voiko olla niin, että jotenkin jää myös koukkuun ulkonäkönsä muokkaamiseen... toivottavasti ei.

Seli seli..

ainahan ne mt-tapaukset luulee, että leikkelemällä fyysistä kehoa saa avun korvien väliin.

Kauneusleikkauksissa?

Mun kohdalla auttaa parhaiten laihdutus

Ala-asteella pojat keksivät kiusata minua "pallonaamaksi", kait, koska minulla oli vielä lapsenpyöreyttä kasvoissa. Jo silloin koin itseni rumaksi ja että pojilla on näköjään oikeus sanoa, kun on mitäkin. Arvostella. Perään vielä huusivat ylemmillä ala-asteen luokilla "ei susta kukaan tykkää, ikinä läskinaama!"

Yläasteella kuvioon tuli mukaan seksuaalinen nimittely ja alaspainaminen. Nämä oli eri poikia kuin ala-asteella, mutta sama henkinen vallankäyttö jatkui. Pojat ohittivat käytävällä ja röhönaurussa huusivat "Lauta!" Sitten joku keksi pisteytysleikin, ja tulokset tultiin minulle kertomaan. "Ruma. Liikaa läskiä. Töpselikärsä. (naurua). Naama on kuin pitsa. (lisää naurua). Pillu on takuulla ruma. (nauru ei lopu). "

Sulkeuduin, olin surullinen, itkin joka päivä koulun jälkeen. Kesäisin kävin kesätöissä ja säästin rahaa, kavereita ei ollut, koska minusta tehtiin sosiaalisesti hylkiö, häiriköt dominoivat koulussa. Kun muut kävivät diskoissa, minä olin yksin enkä voinut käsittää, miksi näin oli että pahuus oli voitolla ja kärsivä kärsikööt. 

Hypätään aikuisuuteen. Olin edelleen yksinäinen, menin nettiin. Jospa tutustuisin sitä kautta ihmisiin. Siellä laitettiin profiiliin kuvia. Jostain tuli taas miehiä haukkumaan, vähän kuten täällä foorumilla. Taas arvosteltiin ja pisteytettiin. Taas satutettiin.

Alkoi olemaan liikaa.

Lähdin sydän murtuneena kauneusleikkauksiin. Rinnat leikattiin. Kasvot leikattiin useampaan kertaan, viivoja vaan piirsi kasvoihin että tästä ja tästä.  Ehkä minut vielä hyväksytään. Itkin joka operaation jälkeen.

Tiputin painon alas. Olin läpikäynyt leikkaukset, joilla kajottiin minuun. Nyt miehet tulivat iskemään. Mutta kun erehdyin kertomaan netissä yhdelle kivan oloiselle miehelle surullisen tarinani, hän kertoi sen muille foorumin miehille ja sen jälkeen alkoi taas haukkuminen, ketjuja perustettiin ruotimiseen ja ilkkumiseen. 

Juuri kun olin alkanut tuntea olevani ihmisten kirjoissa, juuri kun olin alkanut tuntea itseni edes vähän nätiksi ja että elämä lähtee hymyilemään. Miehet eivät vaan jättäneet ilkkumatta missään vaiheessa. 

Niin sitten otin yliannostuksen unilääkkeitä ja kuolin. Kun kuolin, en enää voinut tietää, että jälleen haukkuminen jatkui poismenoni jälkeen. Hauta mentiin turmelemaan "meeminä"  mutta tekijät jäivät kiinni ja heidän nimensä julkaistiin Facebookissa sukulaisen taholta.

Näin he jäivät ihmisten muistiin rumina ja minusta lopulta välitettiin.

Minä. Ja joudun katumaan koko loppuelämäni. Tulos on jopa rajoittanut elämääni. Voi, kun voisin palata menneisyyteen ja sanoa "älä tee sitä".

Roikkuvat silmäluomet on leikattu. Suosittelen, oli pikku operaatio eikä maksanutkaan paljoa ja ilme kirkastui todella.

Vierailija kirjoitti:

Seli seli..

ainahan ne mt-tapaukset luulee, että leikkelemällä fyysistä kehoa saa avun korvien väliin.

Hanki apua känsäiseen mielenterveyteesi ja pershäiriöösi, korvien välisi on aikalaista sakkaa eikä leikkaukset voi auttaa. Hyvä että ymmärrät, etteivät leikkaukset auta sinua vaan päätohtori. 

Minä olen käynyt rumentamis leikkauksessa

Kasvojenkiristys v 2007 . Nyt jo yli 60 v mummeli .

💛 Toivottavasti tälläkin foorumilla olevat arvostelijat ja kiusaajat saavat miettimisen aihetta. Satuttaminen on ikävää, se ei ole viihdettä. Kohdelkaa muita ok. Jättäkää arvostelematta, jos sitä ei kysytä. Ystävällisyys on enemmän kauneutta. 

Vierailija kirjoitti:

Ala-asteella pojat keksivät kiusata minua "pallonaamaksi", kait, koska minulla oli vielä lapsenpyöreyttä kasvoissa. Jo silloin koin itseni rumaksi ja että pojilla on näköjään oikeus sanoa, kun on mitäkin. Arvostella. Perään vielä huusivat ylemmillä ala-asteen luokilla "ei susta kukaan tykkää, ikinä läskinaama!"

Yläasteella kuvioon tuli mukaan seksuaalinen nimittely ja alaspainaminen. Nämä oli eri poikia kuin ala-asteella, mutta sama henkinen vallankäyttö jatkui. Pojat ohittivat käytävällä ja röhönaurussa huusivat "Lauta!" Sitten joku keksi pisteytysleikin, ja tulokset tultiin minulle kertomaan. "Ruma. Liikaa läskiä. Töpselikärsä. (naurua). Naama on kuin pitsa. (lisää naurua). Pillu on takuulla ruma. (nauru ei lopu). "

Sulkeuduin, olin surullinen, itkin joka päivä koulun jälkeen. Kesäisin kävin kesätöissä ja säästin rahaa, kavereita ei ollut, koska minusta tehtiin sosiaalisesti hylkiö, häiriköt dominoivat koulussa. Kun muut kävivät diskoissa, minä olin yksin enkä voinut käsittää, miksi näin oli että pahuus oli voitolla ja kärsivä kärsikööt. 

Hypätään aikuisuuteen. Olin edelleen yksinäinen, menin nettiin. Jospa tutustuisin sitä kautta ihmisiin. Siellä laitettiin profiiliin kuvia. Jostain tuli taas miehiä haukkumaan, vähän kuten täällä foorumilla. Taas arvosteltiin ja pisteytettiin. Taas satutettiin.

Alkoi olemaan liikaa.

Lähdin sydän murtuneena kauneusleikkauksiin. Rinnat leikattiin. Kasvot leikattiin useampaan kertaan, viivoja vaan piirsi kasvoihin että tästä ja tästä.  Ehkä minut vielä hyväksytään. Itkin joka operaation jälkeen.

Tiputin painon alas. Olin läpikäynyt leikkaukset, joilla kajottiin minuun. Nyt miehet tulivat iskemään. Mutta kun erehdyin kertomaan netissä yhdelle kivan oloiselle miehelle surullisen tarinani, hän kertoi sen muille foorumin miehille ja sen jälkeen alkoi taas haukkuminen, ketjuja perustettiin ruotimiseen ja ilkkumiseen. 

Juuri kun olin alkanut tuntea olevani ihmisten kirjoissa, juuri kun olin alkanut tuntea itseni edes vähän nätiksi ja että elämä lähtee hymyilemään. Miehet eivät vaan jättäneet ilkkumatta missään vaiheessa. 

Niin sitten otin yliannostuksen unilääkkeitä ja kuolin. Kun kuolin, en enää voinut tietää, että jälleen haukkuminen jatkui poismenoni jälkeen. Hauta mentiin turmelemaan "meeminä"  mutta tekijät jäivät kiinni ja heidän nimensä julkaistiin Facebookissa sukulaisen taholta.

Näin he jäivät ihmisten muistiin rumina ja minusta lopulta välitettiin.

Vierailija kirjoitti:

Roikkuvat silmäluomet on leikattu. Suosittelen, oli pikku operaatio eikä maksanutkaan paljoa ja ilme kirkastui todella.

Pitääpaikansa.Kävin itis yksityisellä.Kun terveyskesus lekuri ei suostunut lähete julkoinen plk.En ihmettele hänellä itsellä oli yhtä roikuvat yläluomet kuin minulla. Kun leikaus suoritettus: JATKUVA PÄÄNSÄRKY LOPPUI SIIHEN! Koska ei väen väkisin enää tarvinut yritää pitää roikkuvia yläluomia auki!

*Silikonirinnat 10v sitten, nyt miettisin kahteen kertaan vaikka ovat oikein kohtuulliset ja nätti C kuppi. Olin lasten imetyksen jälkeen täysin lauta

*Silmien laserleikkaus, paransi valtavasti elämänlaatua!

Nämä tehty ja joskus käyn vielä kyllä leikkauttamassa yläluomet, ehkä jopa kevyt kasvojen kohotus mutta hyvin hillitty.

Muuten pärjään botoxilla kerran vuodessa, huuliin en ota mitään eikä mitään fillereitä muutenkaan.