Lue keskustelun säännöt.
Muilla tällaisia ajatuksia parisuhteessa
02.01.2023 |
Ollaan oltu pian 10 vuotta yhdessä. Sanotaan, että nyt viimeisen vuoden aikana tuntunut, että ollaanko sittenkään oikeat olemaan yhdessä. Olemme jollain tapaa muuttuneet etäisemmiksi ja en mm. Uskalla puhua puolisolleni enää murheista tai huolista samanlailla kuin ennen.
Kommentit (15)
Tuntuu, että ystävillä hienot parisuhteet ja rakkaus kukoistaa vuosien jälkeen
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sama juttu täällä. 10 vuotta kohta yhdessä ja samat tunteet. Viimeisten viikkojen aikana tullut lopputulokseen, että emme ole enää oikeita toisillemme. Aika jatkaa matkaa ystävinä.
Vierailija kirjoitti:
Tuntuu, että ystävillä hienot parisuhteet ja rakkaus kukoistaa vuosien jälkeen
tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Sama juttu täällä. 10 vuotta kohta yhdessä ja samat tunteet. Viimeisten viikkojen aikana tullut lopputulokseen, että emme ole enää oikeita toisillemme. Aika jatkaa matkaa ystävinä.
Voi ei. Onko teillä lapsia?
Itsellä tuntuu 30 vuoden avioliiton jälkeen ihan samalta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei yhdessäoloaika pelkästään kerro välttämättä mitään. Paljonko siitä on aikaa jolloin teillä ei ole ollut keskenkasvuiset aivot, eli yli 25-vuotiaana?
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuntuu 30 vuoden avioliiton jälkeen ihan samalta.
Ei ole tullut mieleen lähteä suhteesta?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olen joutunut myös puuttumaan miehen käytökseen lapsia kohtaan. On saattanut jopa huutaa ja kun sanon, ettei tuo auta mitään, mies alkaakin kääntymään minua vastaan, kuinka minun pitäisi näyttää miten tehdään ja sitten alkaa minun haukkuminen ja syyttely, kuinka kuulemma minussakin on vikaa. Tiedän kyllä, ettei kukaan ole täydellinen, mutta huonosta käytöksestä ei edes saisi sanoa, eikä myönnä sitä
Vierailija kirjoitti:
Olen huomannut viimeisen vuoden aikana puolison olevan väsynyt lapsiin. Koitan tehdä mahdollisimman helppoa hänen elämästään, vietän paljon aikaa lasten kanssa. Nautin kyll itse siitä Puoliso myös jotenkin jaksamaton/saamaton . Valittaa vähän väliä , kun haluaisi nähdä enemmän kavereita ja soitella heille.
Mahdollisuutta tähän annettu, muttei tartu siihen. Välillä olen pohtinut onko aihetta huoleen, hiipivää masennusta tms...
Minä olen sitä mieltä, että myös elämään, etenkin lapsiperhe-elämään, voi tulla burn out.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Itsellä tuntuu 30 vuoden avioliiton jälkeen ihan samalta.
Ei ole tullut mieleen lähteä suhteesta?
Miksi pitäisi lähteä? Totta kai tuossa ajassa kerääntyy puhumattomia asioita, jotka erkaannuttavat. Jos vaihtaa uuteen, niin sama homma tapahtuu uudenkin kanssa. No, tietty yksi tapa on aika ajoin vaihtaa puoliso uuteen, niin ei tarvi alkaa koskaan puhua.
Eri
Meille tuli ero reilun 8 vuoden jälkeen, mies jäi työttömäksi, masentui ja katkeroitui. Lopulta päätettiin erota ystävinä, ja sitä ollaan edelleen. Vinkkinä kuitenkin kaikille, että niin kauan, kun kipinää on jäljellä ja puoliso muutenkin hyvä kaikin puolin, pitäkää sitä kipinää yllä! Hyvät miehet ovat harvassa, ja jos rakkaus ei ole kokonaan ehtinyt kuolla (kuten meillä ehti siihen mennessä kun asia nostettiin pöydälle), pelastakaa mitä pystytte.
Kaipaan välillä edelleen (erosta kohta 10 vuotta) sitä syvää sielunkumppanuutta mikä meillä oli, yhteenmenevää huumoriamme, miehen hemmottelua minua kohtaan (ennen tuota katkeroitumistaan) ja arkemme hauskuutta. Meillä oli älyllinen yhteys ja eksäni on puhtaasti hyväsydämisin mies kenet tiedän. Nyt hän on uusissa naimisissa ja minäkin onnellisessa parisuhteessa ollut jo vuosia, enkä haikaile tai ikävöi häntä kumppanina, koska liekki väliltämme ehti sammua, enkä pystyisi enää ns. koskemaan häneen. Mutta jos olisin silloin tajunnut, kuinka ainutlaatuista oli saada olla hänenkaltaisensa kanssa, olisin yrittänyt ylläpitää sitä kipinää silloin kun se vielä olisi ollut mahdollista!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Elämä on tylsää ja liian tavanomaista? Aika voimaantua? Hyviä vinkkejä löytyy iltapäivälehdistä.
Vierailija kirjoitti:
Olen joutunut myös puuttumaan miehen käytökseen lapsia kohtaan. On saattanut jopa huutaa ja kun sanon, ettei tuo auta mitään, mies alkaakin kääntymään minua vastaan, kuinka minun pitäisi näyttää miten tehdään ja sitten alkaa minun haukkuminen ja syyttely, kuinka kuulemma minussakin on vikaa. Tiedän kyllä, ettei kukaan ole täydellinen, mutta huonosta käytöksestä ei edes saisi sanoa, eikä myönnä sitä
Miesten vaihdevuodet alkaa aikaisemmin kuin naisten, testosteroni.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sinänsä kaikki on meillä hyvin, ajatus erosta saa vain minut voimaan pahoin, en halua sitäkään.
Olen kyllä koittanut järjestää meille yhteistä aikaa. Itse kaipaisin myös sitä.
Ja tuo, että valittaa omaa saamattomuuttaan, niin usein on tilanteita, joissa sen puhelimen oikeasti voisi ottaa käteen ja soittaa sille kaverille ja kutsua kylään.
Olen huomannut viimeisen vuoden aikana puolison olevan väsynyt lapsiin. Koitan tehdä mahdollisimman helppoa hänen elämästään, vietän paljon aikaa lasten kanssa. Nautin kyll itse siitä Puoliso myös jotenkin jaksamaton/saamaton . Valittaa vähän väliä , kun haluaisi nähdä enemmän kavereita ja soitella heille.
Mahdollisuutta tähän annettu, muttei tartu siihen. Välillä olen pohtinut onko aihetta huoleen, hiipivää masennusta tms...