Ahdistaa tämä elämätön elämä

Kevät tulee kohta ja sitten pääsee kalaan. Siikaa onkimaan meren rannalle menen joka päivä ja on jotain tekemistä. Nyt talvella on tylsää vaan olla kotona.

Vierailija kirjoitti:

Se eletty elämä olisi voinut olla tragediaa ja sydänsuruja toisensa perään. Ei se olisi välttämättä olisi ollut sen parempaa elämää.

Toisaalta sanotaan, että on parempi, että on rakastanut ja menettänyt, kuin että ei olisi ikinä rakastanut. En nyt sitten tiedä miten tieteellinen tuon sanonnan pohja on.

Sellaista se on. Omaa elämäänikin, kun pohdin niin viimeksi taisin olla elossa 20 vuotta sitten, kun kävin armeijaa. Sen jälkeen on ollut vain pätkätöitä, muutama keskeytetty koulutus ja satunnaisia harrastuksia. Lähes kaiken ajan olen vain istunut yksin yksiössäni tekemättä mitään. Eihän tämä hyvältä tunnu, kun oikein ajattelee, mutta eipä tätä todellisuutta enää muuttakaan voi.

Vierailija kirjoitti:

Sellaista se on. Omaa elämäänikin, kun pohdin niin viimeksi taisin olla elossa 20 vuotta sitten, kun kävin armeijaa. Sen jälkeen on ollut vain pätkätöitä, muutama keskeytetty koulutus ja satunnaisia harrastuksia. Lähes kaiken ajan olen vain istunut yksin yksiössäni tekemättä mitään. Eihän tämä hyvältä tunnu, kun oikein ajattelee, mutta eipä tätä todellisuutta enää muuttakaan voi.

Sama, tosin olen nainen enkä käynyt armeijaa. Olen lähinnä sairastellut, ei uraa eikä parisuhteita paitsi joitain pari kk mittaisia 15 v sitten pari.

Vähän sama juttu itsellänikin. Työ, tietokone ja sänky. Siinäpä ne.

Vaikka kaikki on hyvin välillä on ahdistus jaksoja, jolloin rinnassa tuntuu olevan raskas möykky. Tunne on välillä niin kova, että meinaa itku tulla. En tiedä mistä johtuu.