Luin vuosien takaisia postauksiani. Olipa silmiä avaavaa!
Eräällä työhöni liittyvällä suljetulla foorumilla kirjoitin aika paljon koronapandemian alkuaikaan mielestäni selkeitä ja kirkkaita näkemyksiäni tilanteesta (jotka siis sivumennen sanoen osoittautuivat monin kohdin oikeiksi) ja tuntui, ettei asia ottanut vastakaikua.
Muistan, miten minulla oli mielessä selkeä ja perusteltu näkemys ja miten tekstini sen välitti. Palasin noihin viesteihini huvin vuoksi ja hämmästys oli suuri. En oikein saanut juonesta kiinni mitä kirjoittaja (siis minä itse!) ajoi takaa eivätkä perustelutkaan vakuuttaneet.
Tajusin, että ainakin omalla kohdalla tekstini näyttäytyy itselle vahvasti sen "suodattimen" läpi tai sen tiedostamattomasti täydentämänä mitä asiasta sillä hetkellä ajattelen. Osaankohan selittää. Asia on mielessäni täydellinen ja virheetön ympyrä (noin vertauskuvallisesti) ja sen sanallinen ilmaisu sillä hetkellä näyttää vastaavan aivan 1:1 tätä ideaani. Kun myöhemmin luen saman piirtyykin tekstistä haparoiden tehty soikio.
Ahaa elämykseni oli, että tietysti muut eivät koskaan voineet nähdä tuossa tekstissä kuvausta täydellisestä ympyrästä vaan heille se oli jo alunperin epäselvä soikio.
Kommentit (4)
Tunnistan ilmiön ja tiedän tunteen.
Siinå on tosin sekin lisäosa, että oikeasti myös aapeen ajatus on tällä välillä kehittynyt - ei pelkästään ilmaisu. Hän ei kuitekaan välttämättä itse ole huomannut ajatuksensa kehittymistä vaan luulee olleensa alunperin yhtä viisas kuin nyt. Siksi hän kokee vain ilmaisseensa ajatuksensa huonommin kuin aikanaan kuvitteli, vaikka tosiasia on myös, että ajatus sinänsä ei ollut yhtä kirkas kun miltä se nyt tuntuu.
Vierailija kirjoitti:
Tunnistan ilmiön ja tiedän tunteen.
Siinå on tosin sekin lisäosa, että oikeasti myös aapeen ajatus on tällä välillä kehittynyt - ei pelkästään ilmaisu. Hän ei kuitekaan välttämättä itse ole huomannut ajatuksensa kehittymistä vaan luulee olleensa alunperin yhtä viisas kuin nyt. Siksi hän kokee vain ilmaisseensa ajatuksensa huonommin kuin aikanaan kuvitteli, vaikka tosiasia on myös, että ajatus sinänsä ei ollut yhtä kirkas kun miltä se nyt tuntuu.
Heh, kiitos. Mahdollinen selitys, toisaalta itsestä tuntuu, että ajatus ei yhtä kirkas kuin nuorempana ja erityisesti viimeiset 2-3 vuotta välillä aidosti miettii, että joko se dementia nyt alkoi....
Lukeminen onkin helpompaa silmät auki.
Epäselvää vieläkin.