Lue keskustelun säännöt.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Tervetuloa lukemaan keskusteluja! Kommentointi on avoinna klo 7 - 23.
Alue: Aihe vapaa
Kokemuksia isovanhemmista, joita lapsenlapset eivät juuri kiinnosta?
01.01.2023 |
Surullisia kokemuksia tästä tuntuu olevan monellakin, itsellä myös. Kaiken maailman saippuasarjat ja visailut ovat mummolle kiinnostavampia kuin kylässä olevat lapsenlapset. Ei puhettakaan, että mummo pyytäisi lapsenlapsia yökylään tai ehdottaisi vievänsä heitä jonnekin. Harvoihin hoitoapupyyntöihin hän suhtautuu nihkeästi, joten ei tule enää pyydettyäkään. Hoidamme lapsemme itse eikä siinä toki mitään, mutta onhan se vähän surullista. Ajattelen myös, että mummokin menettää tässä jotain ainutlaatuista. Luultavasti hän vanhana omassa asunnossa tai vanhainkodissa sitten marmattaa siitä, että häntä käydään liian harvoin katsomassa.
Kommentit (8)
Muistan lapsena yökyläilyt mukavina kokemuksina omien isovanhempieni luona. Molempien puolien isovanhemmat järjestivät näitä yökyläilyjä minulle. Omat lapseni ovat jo 11 ja 9-vuotiaat, alkavat olla ne yökyläilyvuodet pian ohi, kun mennään teini-ikään. Sääli, etteivät omat lapseni saaneet kokea niitä, kun isovanhempia ei sellainen kiinnosta, vaikka tosiaan minua vietiin yökylään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On kokemusta ja aika kipeitä juttuja, vaikea muistella. Isäni, jota olin kuvitellut aika läheiseksi kanssani, ei sitä ollutkaan lapsen synnyttyä. Ei tullut ristiäisiin ja näki vauvani ensimmäisen kerran vasta puoli vuotiaana. Olin siis ehdottanut tapaamista useamman kerran, mutta hänellä oli aina muita suunnitelmia naisystävänsä kanssa. Sama meno on jatkunut lapsen kasvaessa. Ihan iloisena on silloin harvoin kun tavataan, mutta tosiaan ne naisystävän viikoittaiset tapaamiset menee aina kaiken muun edelle. Harmittaa kyllä. Itselläni ei koskaan ollut vaaria, kun molemmat olivat jo kuolleet kun synnyin. Olin iloinen, että omalla lapsella on edes toinen elossa, mutta valitettavasti hän jääkin ihan vieraaksi :(
Meillä isovanhemmat ovat keskittyneet työelämään ja matkusteluun. Lapsenlapsia tavataan lähinnä somekuvien vuoksi. Toisen puolen isovanhemmat ovat viinaan meneviä, heihin ei voi luottaa yhtään emmekä ole paljon tekemisissä.
Luulin, että oma äitini välittää paljon lapsenlapsistaan, kun heitä niin kovasti odotti ja heistä puhui. Todellisuus taisikin sitten yllättää. Meidän lapset on sairastelleet ja muutenkaanhan se pikkulapsielämä ei ole pelkkää söpöstelyä, niin eipä heitä ole sitten liiemmälti näkynyt lasten elämässä. Tunne siitä, että jotenkin "vaatisin" heitä auttamaan ja hoitamaan lapsiamme, on kauhea. Sen pitäisi olla iloinen asia puolin ja toisin. Niinpä vähiin on jääneet mummoilut meidän mummolla. Toisen puolen isovanhemmat asuvat 500 km päässä, nähdään pari kertaa vuodessa..
Nykyajan vanhemmat ovat hankalia. Ei riitä että lapsi annetaan yökylään vaan mukaan tulee terveellekin lapselle ohjeita kaksi A-nelosta. Vanhemmat soittelee lapselle ja tarkistaa kauanko olitte ulkona, paniko mummu varmast yhdeksältä valot pois , eihän mummulla karkkia tai marjasoppia vasn on muistanut tarjota porkkanaa ja kaalia.
Eihän vaari katso urheilua ja pidä televisiota auki, se on vahingollista lapsille jne
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samankaltaista meilläkin. Itsekkyyttä, oma mukavuus on kaiken muun edellä.
Pitäiskö katsoa peiliin, onko isovanhemmille, etenkin isän puoleisille, annettu mahdollisuus edes tutustua lapseen. Tuntevatko olevansa tervetulleita miniän elämään?
Minun vanhempani eivät koskaan halunneet nähdä lapsiani. Äitini ei edes tiedä miltä lapseni näyttävät.. ei aikoinaan halunnut edes koulukuvia ottaa vastaan.
Esikoinen on jo 34 vuotias ja nuorin 22 vuotias. Äitini ei muista edes nuorimman lapseni nimeä.
Rahapulassaan äitini on esikoiseltani pyytänyt rahaa, mutta eihän kukaan ventovieraalle rahaa anna.
Alue: Aihe vapaa
Samankaltaista meilläkin. Itsekkyyttä, oma mukavuus on kaiken muun edellä.