Haaveilen oikeasti mukavista ihmisistä

Olen kait jollain tasolla masentunut ja loppuun palanut. Haaveilen, että olisi maailma, jossa olisi oikeasti mukavia, hyväntahtoisia ja syvällisiä ihmisiä, joiden kanssa saisi elää. Olen itse herkkä ja empaattinen, auttavainen. Minua on käytetty hyväksi niiden piirteiden vuoksi ja tunnen olevani tyhjiin pumpattu saamatta itse mitään. Olen kyllästynyt kylmiin ja hyväksikäyttäviin, pinnallisiin ihmisiin, joita elämääni tulee jatkuvasti. Miksi ihmeessä en saa elämässäni kokea kuin näitä hirviöitä (lapsuudesta saakka)? Sekava kirjoitus, mutta olen niin pohjalla. Tunteeko kukaan muu samoin? N44