Lue keskustelun säännöt.
Peesaaminen ja haastaminen - ajatuksia parisuhdedynamiikasta näin vuoden alkuun
01.01.2023 |
Olen monesti törmännyt ilmiöön missä vahvapersoonaiset naiset toivovat miestä kenestä olisi haastamaan naista parisuhteessa. Loppujen lopuksi on ymmärrettävää, että ilman kunnioitusta on vaikeaa olla parisuhteessa, mutta juuri tuo miesten kyky haastaa ja jopa alistaa/pilkata naista tuntuu olevan monelle naiselle ainut tie miehen kunnioittamiseen. Ehkä kyse on lapsuudesta missä isä on ollut kylmä luonteeltaan, ehkä jopa tiuskiva tyttärelleen ja tämän äidille ja siksi moni nainen salaa kunnioittaa ilkeää miestä eikä pysty kunnioittamaan miestä kuka on kiltti ja uskaltaa osoittaa myös heikkouden merkkejä? Mitä mieltä?
Olen itsekin vahvapersoonainen nainen ja olen vasta aikuisena ymmärtänyt, että en tosiasiassa kaipaa rinnalleni haastajaa, vaan pikemminkin peesaajaa kenen kanssa kaikki ei ole pelkkää taistelua. Olen ymmärtänyt loppujen lopuksi olevani jokseenkin myös herkkä ja kaipaan miestä kenelle kelpaan omana itsenäni. Ymmärrän nyt, että kunnioitus parisuhteessa liittyy ennen kaikkea terveeseen minä-kuvaan ja siihen, että mies haastaisi minua, esimerkiksi kertovalla avoimesti ja rehellisesti omat mielipiteensä sekä pitämällä kiinni omista periaatteistaan. Toisin sanoen, ei antaisi periksi jokaiselle päähänpistolleni ja olisi vastuuntuntoinen. En tarvitse miestä kuka on ilkeä tai kenen täytyisi millään tavalla dominoiden näyttää minulle kaapin paikka.
Toisin sanoen, uskon, että moni nainen ei tosiasiassa ymmärrä miksi tarvitsee rinnalleen "haastavan" kumppanin voidakseen tuntea puolisoaan kohtaan kunnioitusta, tai ainakin "suuntaa haastavuuden" vääriin asioihin, kuten ilkeään tai tunnekylmään käytökseen. Oikeasti monelle voimakasluonteiselle naiselle tekisi hyvää stabiili ja vastuunsa tunteva mies, kenellä on tarpeeksi selkärankaa sanoa naiselle välillä myös "ei", mutta kuka toisaalta antaisi naisen myös toteuttaa itseään provosoimatta tätä turhaan turhista asioista.
Kommentit (36)
Vierailija kirjoitti:
Ap. Huomaan ongelmasi tässä ajattelussa, se on toimimattomien vastakohtaisuuksien kautta aiheen hahmottaminen. Haastaminen vs peesaaminen. Siinä on ääripäät, ei se niin mene, toivottavastikaan. Omien mielipiteiden ilmaisemisen ei tulisi olla mikään haastamisen asia, vaan se on ihan normaalia, kyse on siitä että erilaiset mielipiteet ilmaistaan ok eikä ilkeästi tai aggressiivisesti (se ei ole hyvää kohtelua ja luo huonoa ilmapiiriä).
Kyse ei ole vallasta vaan siitä, että molemmat ymmärtävät ja arvostavat toisiaan, haastamisen ja peesaamisen käsitteitä ei tarvita. Jos tämän sanoo mahdollisimman ykskantaan, niin että sen muistaa kuin ohjenuorana, niin se olisi : mitä sanot ja teet suhteessa, tee se nätisti 💛/hyvässä hengessä. (Riippuu toisesta ihmisestä, miten suora taikka herkkä on, niin että huomioitte toisenne välittämisen kautta!) Jos suhtaudut toiseen kuin väittelijään, joka pitää nolata ja kukistaa, on suhde vessasta alas suoraan. Se rakkaus on siellä koko ajan mukana, molemmin puolin, (siis jos suhde on hyvä, monella suhde ei ole hyvä vaan kylmä) niin että kun on eri mieltä asioista, se sanotaan kunnioittaen toista ja nätisti. Parisuhdeterapeutti on sanonut Iltiksessä kommunikaation nätteyden tärkeydestä.
Lainaan tätä kohtaa, koska se sai pelon käsikarvat (goosebumps) pystyyn: "Loppujen lopuksi on ymmärrettävää, että ilman kunnioitusta on vaikeaa olla parisuhteessa, mutta juuri tuo miesten kyky haastaa ja jopa alistaa/pilkata naista tuntuu olevan monelle naiselle ainut tie miehen kunnioittamiseen. "
Ei hyvänen aika, missään nimessä kunnioitus ei liity ainakaan minulla miehen mahdolliseen kykyyn käyttää henkistä väkivaltaa. Kauheaa, koen pelkoa/stressiä jo pelkästä lukemisesta, en halua mihinkään sellaiseen, emotionaalinen turvallisuus on tärkeää ja se että mies pystyy miehekkäästi olemaan tuki ja turva, niin se on kunnioitettavaa ja tulee miehestä vahva ja ihana olo ja heti herää mielessäkin kuvia painautumisesta miehen rintaa vasten hellässä luottamisessa. Pilkkaaminen, ilkeily, tölväily, arvostelu on mulle puistattavaa, ja testaaminen ja sen sellainen toksisuus, en halua enkä kaipaa salaisesti, sellaiseen ei pysty tekemään luottamussuhdetta on heti karvat pystyssä ja haluan pois. Paniikki ihan. Sydän hypähtää huonoon oloon.
Muista että ihminen haluaa olla niin että on hyvin. Jos menee suhteeseen, ehkä muistaa sen, että katsoo että kummallakin on hyvä olla, molemmat katsoo sen, niin se on tärkeää. Mutta moni ei edes päädy suhteeseen, koska ei ole helppoa löytää toista, jonka kanssa yhdessä on luonnollista ja hyvää. Yksinkin voi olla hyvää. Toisen löytyminen on ikäänkuin ekstraa, ei oikeus, vaan semmoista että voi tippua elon aikana, tai ei.
Kts. mitä toi aiempi kommentoija kirjoitti, lainaan sen lisäksi tänne, hänellä oli hyvin laitettu suhteesta.
Vierailija kirjoitti:
En tunne sellaisia ihmisiä, joiden parisuhde on tuollaista haastamista ja taistelutanner, koska katkaisin välit kys. tavalla käyttäytyvään naisen ja toinen pariskunta on eronnut. Se on sairas parisuhdemalli, ei mikään naisten yleinen ajatus- ja toimintatapa.
Normaalissa parisuhteessa molemmilla on oma persoona ja rajat, sopivasti myötäilyä, kuuntelua ja rajojen asettamista. On ongelmallista, jos asioita käsitellään kovin mustavalkoisesti eli olet joko päällepäsmäri tai nössö. Jos normaalia kuuntelemista ja myötäilyä pidetään nössöilynä, niin silloin kiintymyssuhdemallissa on häiriö.
Parisuhde ei ole mikään nollasummapeli, missä minun hyväni on poissa sinulta ja päinvastoin. Jo sivustakin on hyvin raskasta seurata tuollaista taisteluparia. Ei jaksa, lapsetkin kärsivät.
Kiitos huolella kirjoitetusta ja pohdiskelevasta viestistä! AP
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei pääsääntöisesti tuo mitään pyötään ja koko suhde perustuu miehen testo tasoon saada naista.
Kun tämä alkaa laskea niin naisen arvo menee nollaan.
siinä 35v suominainen on yks MT ongelmainen feministi ja vain perheen takia sellaista katselee.
Turkissa ja Bulgariassa voi pitää yya-perhettä. Ei tarvi tyytyä kotimaan kumppanuusvanhempi ehdokkaisiin.Tinderi avustaa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Naiset ei pääsääntöisesti tuo mitään pyötään ja koko suhde perustuu miehen testo tasoon saada naista.
Kun tämä alkaa laskea niin naisen arvo menee nollaan.
siinä 35v suominainen on yks MT ongelmainen feministi ja vain perheen takia sellaista katselee.
Turkissa ja Bulgariassa voi pitää yya-perhettä. Ei tarvi tyytyä kotimaan kumppanuusvanhempi ehdokkaisiin.Tinderi avustaa.
Sieltä vaan hakemaan! Miten liittyy keskusteluun?
Melko harvalle loppupeleissä sopii 24/7 perhe-elämä. Tein henkilökohtaisen ratkaisun vetäytyä markkinoilta. Mulle ei sovi seurustelu. Stressitaso nousee korkeaksi ja napsahdan. Toistuu joka kerta. Työstin ongelmaa osaavan terapeutin kanssa. Ehdotti hetkellistä taukoa jonka venytin lopulliseksi. Näen itseni noiden naisten saappaissa. Kierrokset kerääntyy, pam! Moni jää roikkumaan väkinäisiin suhteisiin henkisten ongelmien, lasten, lainan ja sosiaalisen paineen takia.
Olen ns. voimakastahtoinen nainen, mutta en ole koskaan ajatellut parisuhdetta jonkinlaisena kisana, jossa pitää pyrkiä näyttämään toiselle, kuka määrää. Ihan sairasta ajatella, että puolisoni tulisi olla jonkinlainen terapeutti, joka lukee ajatuksiani ja ilmeistä tai eleistä päättelee, miten kanssani kuuluu kulloinkin olla, jotta pysytään pelilaudalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. voimakastahtoinen nainen, mutta en ole koskaan ajatellut parisuhdetta jonkinlaisena kisana, jossa pitää pyrkiä näyttämään toiselle, kuka määrää. Ihan sairasta ajatella, että puolisoni tulisi olla jonkinlainen terapeutti, joka lukee ajatuksiani ja ilmeistä tai eleistä päättelee, miten kanssani kuuluu kulloinkin olla, jotta pysytään pelilaudalla.
Tällaista se joillekin kuitenkin on vähintään alitajuntaisella tasolla! Eikä kyse ole välttämättä kisaamisesta, vaan siitä että nainen yhdistää kunnioituksessa parisuhteessa jonkinlaiseen voimakkaaseen habitukseen.
Todella typerää yleistämistä. Annetaan esimerkki myrkyllisestä parisuhdekäyttäytymisestä ja esitetään kuin se olisi voimakaspersoonaisten naisten juttu. Aivan kuin voimakkuus aiheuttaisi naiselle jotain tunne-elämän haasteita ja tietenkin ratkaisuksi tähän nähdään stabiili mies.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. voimakastahtoinen nainen, mutta en ole koskaan ajatellut parisuhdetta jonkinlaisena kisana, jossa pitää pyrkiä näyttämään toiselle, kuka määrää. Ihan sairasta ajatella, että puolisoni tulisi olla jonkinlainen terapeutti, joka lukee ajatuksiani ja ilmeistä tai eleistä päättelee, miten kanssani kuuluu kulloinkin olla, jotta pysytään pelilaudalla.
Tällaista se joillekin kuitenkin on vähintään alitajuntaisella tasolla! Eikä kyse ole välttämättä kisaamisesta, vaan siitä että nainen yhdistää kunnioituksessa parisuhteessa jonkinlaiseen voimakkaaseen habitukseen.
Voi olla needy. Tiedän piinkovia uranaisia avioituneen nyrkkihella miesten kanssa. Needyä yleensä kuvataan vähävaraiseksi bimboksi. Tienaava nainen saattaa yhtä hyvin ilmentää needylle ominaisia piirteitä. Jotkut hyväksyy needyt piirteet toisten hakiessa apua. Valitettavasti on pareja jotka ruokkii toisiaan myrkyllisillä piirteillä.
Vierailija kirjoitti:
Todella typerää yleistämistä. Annetaan esimerkki myrkyllisestä parisuhdekäyttäytymisestä ja esitetään kuin se olisi voimakaspersoonaisten naisten juttu. Aivan kuin voimakkuus aiheuttaisi naiselle jotain tunne-elämän haasteita ja tietenkin ratkaisuksi tähän nähdään stabiili mies.
Aloittaja ei ymmärrä että on olemassa ihmisiä joille sopisi parisuhteen sijaan yksinelo tai pelkkä ystävyys.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Alistaminen ja pilkkaaminen on aivan eri asioita kuin haastaminen tai vahvatahtoisuus.
Miksi yhdistät nämä yhdeksi ja samaksi kokonaisuudeksi?
Tyhmä nainen olet.
Sivuhuomio keskustelupalstoista:
Oikein hyvä huomio aluksi. Loppuun ala-arvoinen nettisaittikommentti. Miksi se käy netissä aina näin? Itsekin usein syyllistyn
Vierailija kirjoitti:
Ei hyvänen aika, missään nimessä kunnioitus ei liity ainakaan minulla miehen mahdolliseen kykyyn käyttää henkistä väkivaltaa. Kauheaa, koen pelkoa/stressiä jo pelkästä lukemisesta, en halua mihinkään sellaiseen, emotionaalinen turvallisuus on tärkeää ja se että mies pystyy miehekkäästi olemaan tuki ja turva, niin se on kunnioitettavaa ja tulee miehestä vahva ja ihana olo ja heti herää mielessäkin kuvia painautumisesta miehen rintaa vasten hellässä luottamisessa. Pilkkaaminen, ilkeily, tölväily, arvostelu on mulle puistattavaa, ja testaaminen ja sen sellainen toksisuus, en halua enkä kaipaa salaisesti, sellaiseen ei pysty tekemään luottamussuhdetta on heti karvat pystyssä ja haluan pois. Paniikki ihan. Sydän hypähtää huonoon oloon.
Kauniisti kirjoitettu.
Entinen kumppani alkoi oudosti tölviä ja irvailla jo varmaan kolmansilla treffeillä :( Olin niin hämmentynyt ja nössö etten osannut myöntää itselleni että en pidä tuosta piirteestä nyt yhtään
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itselleni ainakin hyvä mies on sellainen, joka sanoo omat mielipiteensä ja keskustelee asioista asiallisesti. Ei siis tossukka, joka myötäilee joka asiassa, eikä päällepäsmäri, joka jyrää toisen mielipiteet. Yleensä aina ihmisten kanssa on joitain haasteita joissain asioissa.
En samaistunut aloitukseen lainkaan. Ilkeys ja tiuskiminen ovat minulle suurimpia tunteiden latistajia. Helpompaahan se on myös jos on niin samalla aaltopituudella että isot päätökset saa suhteellisen helposti sovittua kun mielipiteet ovat saman suuntaiset, en halua mielistelijää enkä määräilijää vaan ystävällisen ja taitavan neuvottelijan.
Kipinä suhteessa tulee ihan muista asioista kuten huomaavaisuudesta, romantiikasta, hellyydestä, kohteliaisuuksista.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. voimakastahtoinen nainen, mutta en ole koskaan ajatellut parisuhdetta jonkinlaisena kisana, jossa pitää pyrkiä näyttämään toiselle, kuka määrää. Ihan sairasta ajatella, että puolisoni tulisi olla jonkinlainen terapeutti, joka lukee ajatuksiani ja ilmeistä tai eleistä päättelee, miten kanssani kuuluu kulloinkin olla, jotta pysytään pelilaudalla.
Tällaista se joillekin kuitenkin on vähintään alitajuntaisella tasolla! Eikä kyse ole välttämättä kisaamisesta, vaan siitä että nainen yhdistää kunnioituksessa parisuhteessa jonkinlaiseen voimakkaaseen habitukseen.
Voi olla needy. Tiedän piinkovia uranaisia avioituneen nyrkkihella miesten kanssa. Needyä yleensä kuvataan vähävaraiseksi bimboksi. Tienaava nainen saattaa yhtä hyvin ilmentää needylle ominaisia piirteitä. Jotkut hyväksyy needyt piirteet toisten hakiessa apua. Valitettavasti on pareja jotka ruokkii toisiaan myrkyllisillä piirteillä.
Miksi et puhu suomea?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ns. voimakastahtoinen nainen, mutta en ole koskaan ajatellut parisuhdetta jonkinlaisena kisana, jossa pitää pyrkiä näyttämään toiselle, kuka määrää. Ihan sairasta ajatella, että puolisoni tulisi olla jonkinlainen terapeutti, joka lukee ajatuksiani ja ilmeistä tai eleistä päättelee, miten kanssani kuuluu kulloinkin olla, jotta pysytään pelilaudalla.
Tällaista se joillekin kuitenkin on vähintään alitajuntaisella tasolla! Eikä kyse ole välttämättä kisaamisesta, vaan siitä että nainen yhdistää kunnioituksessa parisuhteessa jonkinlaiseen voimakkaaseen habitukseen.
Voi olla needy. Tiedän piinkovia uranaisia avioituneen nyrkkihella miesten kanssa. Needyä yleensä kuvataan vähävaraiseksi bimboksi. Tienaava nainen saattaa yhtä hyvin ilmentää needylle ominaisia piirteitä. Jotkut hyväksyy needyt piirteet toisten hakiessa apua. Valitettavasti on pareja jotka ruokkii toisiaan myrkyllisillä piirteillä.
Miksi et puhu suomea?
Suomenkielinen versio kääntyy tarvitsevaksi.
Ap. Huomaan ongelmasi tässä ajattelussa, se on toimimattomien vastakohtaisuuksien kautta aiheen hahmottaminen. Haastaminen vs peesaaminen. Siinä on ääripäät, ei se niin mene, toivottavastikaan. Omien mielipiteiden ilmaisemisen ei tulisi olla mikään haastamisen asia, vaan se on ihan normaalia, kyse on siitä että erilaiset mielipiteet ilmaistaan ok eikä ilkeästi tai aggressiivisesti (se ei ole hyvää kohtelua ja luo huonoa ilmapiiriä).
Kyse ei ole vallasta vaan siitä, että molemmat ymmärtävät ja arvostavat toisiaan, haastamisen ja peesaamisen käsitteitä ei tarvita. Jos tämän sanoo mahdollisimman ykskantaan, niin että sen muistaa kuin ohjenuorana, niin se olisi : mitä sanot ja teet suhteessa, tee se nätisti 💛/hyvässä hengessä. (Riippuu toisesta ihmisestä, miten suora taikka herkkä on, niin että huomioitte toisenne välittämisen kautta!) Jos suhtaudut toiseen kuin väittelijään, joka pitää nolata ja kukistaa, on suhde vessasta alas suoraan. Se rakkaus on siellä koko ajan mukana, molemmin puolin, (siis jos suhde on hyvä, monella suhde ei ole hyvä vaan kylmä) niin että kun on eri mieltä asioista, se sanotaan kunnioittaen toista ja nätisti. Parisuhdeterapeutti on sanonut Iltiksessä kommunikaation nätteyden tärkeydestä.
Lainaan tätä kohtaa, koska se sai pelon käsikarvat (goosebumps) pystyyn: "Loppujen lopuksi on ymmärrettävää, että ilman kunnioitusta on vaikeaa olla parisuhteessa, mutta juuri tuo miesten kyky haastaa ja jopa alistaa/pilkata naista tuntuu olevan monelle naiselle ainut tie miehen kunnioittamiseen. "
Ei hyvänen aika, missään nimessä kunnioitus ei liity ainakaan minulla miehen mahdolliseen kykyyn käyttää henkistä väkivaltaa. Kauheaa, koen pelkoa/stressiä jo pelkästä lukemisesta, en halua mihinkään sellaiseen, emotionaalinen turvallisuus on tärkeää ja se että mies pystyy miehekkäästi olemaan tuki ja turva, niin se on kunnioitettavaa ja tulee miehestä vahva ja ihana olo ja heti herää mielessäkin kuvia painautumisesta miehen rintaa vasten hellässä luottamisessa. Pilkkaaminen, ilkeily, tölväily, arvostelu on mulle puistattavaa, ja testaaminen ja sen sellainen toksisuus, en halua enkä kaipaa salaisesti, sellaiseen ei pysty tekemään luottamussuhdetta on heti karvat pystyssä ja haluan pois. Paniikki ihan. Sydän hypähtää huonoon oloon.
Muista että ihminen haluaa olla niin että on hyvin. Jos menee suhteeseen, ehkä muistaa sen, että katsoo että kummallakin on hyvä olla, molemmat katsoo sen, niin se on tärkeää. Mutta moni ei edes päädy suhteeseen, koska ei ole helppoa löytää toista, jonka kanssa yhdessä on luonnollista ja hyvää. Yksinkin voi olla hyvää. Toisen löytyminen on ikäänkuin ekstraa, ei oikeus, vaan semmoista että voi tippua elon aikana, tai ei.
Kts. mitä toi aiempi kommentoija kirjoitti, lainaan sen lisäksi tänne, hänellä oli hyvin laitettu suhteesta.