Lue keskustelun säännöt.
Mikäköhän minulla on kun en jaksa edes tavallista arkea :(
01.01.2023 |
Olen todella herkkä ihminen, johon asiat vaikuttaa vahvasti. Koen, että minun on levättävä paljon, nukuttava paljon ja ikään kuin säästeliäästi voimia, että jaksan elää normaalia arkea. Lepäilen siis aina kun mahdollista. Stressaan myös etukäteen omaa jaksamistani.
Aloitan maanantaina uuden työn ja olen jo valmiiksi väsynyt pelkästä ajatuksesta. Jouduin reissaamaan opiskeluiden takia joka viikko toisella paikkakunnalla ja se vei minusta mehut. Tuleva työni on myös kiireistä ja stressaavaa ja olen jo etukäteen väsynyt ja ahdistunut, koska tuntuu etten jaksa.
Mitäköhän tämä on? Kun normaali elämä vie kaiken jaksamisen ja ahdistaa jo etukäteen tuleva arki. Stressaan miten saadaan arki rullaamaan ja olo on ihan kauhea. Miksi en vain voi olla normaali vaan tarvin niin paljon lepoa ja olemista että selviydyn edes työelämästä. Koen olevani epänormaali kun en jaksa tavallista arkea. :(
Kommentit (40)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko vähemmän mjettisit etukäteen, että et kumminkaan jaksa. Vaan mietit keinoja, miten jaksat, Mikä antaa sulle voimaa. Ehkä olet antautunut tuollaiselle Minusta ei ole mihinkään, en jaksa mitään -ajattelulle.
Teet työpäivät, ja otat riittävästi aikaa unelle, ja lopun ajan teet asioita, joista saat iloa ja tasapainoa.
Joo tiedän, että tämä on tosi typerää jo etukäteen pelätä, että ei jaksa. Sitten ahdistua jo etukäteen. :( Ei tämä varmaan ihan normaalia ole. Ap
Jotkut on kovia miettimään etukäteen uutta ja stressaamaan. Olematta epänormaaleja. Se on sun luonteenpiirre ja se auttaa sua suoriutumaan paremmin,. Muista ettei sun tarvi olla täydellinen, teet parhaasi. Tutustu ihmisiin, kuuntele esimiesten antamat ohjeet ja tavoitteet ja pyri noudattamaan niitä ja kysy aina kun et tiedä. Ole iloinen ja kohtelias ja kiinnostunut työstä ja työkavereista.
Otan työstä jo nyt paineita, kun en ole mikään ekstrovertti ja työni on ihmisten parissa mitä suuremmissa määrin. Väsyneenä en myöskään ole tosiaankaan iloinen tai seurallinen. Alan valintakin ihan väärä siis, mutta edellisellä tutkinnolla en töitä saanut niin pakko olo hankkia uusi vaikka ala ei ihan oma olekaan. Ap
Ei kai tarvi olla erityisen ekstrovertti, että voi olla kohtelias toisille? Sanoa huomenta, kiitos, ole hyvä, mitä kuuluu? Minusta on aina helpompaa olla kiinnostuneempi muista kuin hölistä itsestäni. Ei niitä ekstroverttejä tarvi paljon rohkaista, että ne saa puhumaan itsestään. Silloin riittää, että kuuntelet ja sanot, että voi kun kiva.
Esim jos joku kysyy sun kuulumisia, vastaat vaan jotain tosi lyhyesti ja kysyt, että mitenkäs itselläsi. Koska todennäköisesti se ihminen kysyi sulta jotain vain siksi, että pääsee seuraavaksi kertomaan omia asioitaan. Esim. Kysyy miten jäsun jouku meni, koska haluaa vain päästä kertomaan omasta joulustaan.
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös joku vaiva. Jos saisin nukkua niin paljon kuin unta riittää niin tulee ainakin 12 tunnin unet päivittäin.
Kertoo varmaan siitä, että sun elämä on tylsää eikä ole tarpeeksi sisältöä elämässä. Voit jatkaa noinkin, mutta todennäköisesti jaksaisit kaiken paljon paremmin, jos elämäsi olisi aktiivisempaa. Eli ei se liika uni enää piristä, vaan saa ihmisen yleisen vireyden laskemaan.
Ei tarvi tehdä ihmeitä, mutta esim pieni ulkoilu kävellen jossain kivassa paikassa taikka vaikka pyörälenkki silloin tällöin piristäisi todennäköisesti paljon enemmän kuin ylenmääräinen nukkuminen.
Vierailija kirjoitti:
Josko vähemmän mjettisit etukäteen, että et kumminkaan jaksa. Vaan mietit keinoja, miten jaksat, Mikä antaa sulle voimaa. Ehkä olet antautunut tuollaiselle Minusta ei ole mihinkään, en jaksa mitään -ajattelulle.
Teet työpäivät, ja otat riittävästi aikaa unelle, ja lopun ajan teet asioita, joista saat iloa ja tasapainoa.
En sano, että neuvosi on väärä, mutta ehkä et ymmärrä, että todella väsyneenä siitäkin tulee stressiä, jos työn ja nukkumisen jälkeen jäljelle jää vain puoli tuntia (jos sitäkään) aikaa asioille, joista saa iloa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Josko vähemmän mjettisit etukäteen, että et kumminkaan jaksa. Vaan mietit keinoja, miten jaksat, Mikä antaa sulle voimaa. Ehkä olet antautunut tuollaiselle Minusta ei ole mihinkään, en jaksa mitään -ajattelulle.
Teet työpäivät, ja otat riittävästi aikaa unelle, ja lopun ajan teet asioita, joista saat iloa ja tasapainoa.
En sano, että neuvosi on väärä, mutta ehkä et ymmärrä, että todella väsyneenä siitäkin tulee stressiä, jos työn ja nukkumisen jälkeen jäljelle jää vain puoli tuntia (jos sitäkään) aikaa asioille, joista saa iloa.
Jos töihin ja matkoihin menee vaikka 9 h, ja nukkumiseen saman verran ja kotitöihin yms 2 h, niin montako tuntia jää jäljelle. Pelkästään nukkumalla et lisää vireyttäsi. Sinun pitää tehdä muitakin asioita, jotta pysyt vireänä. Lähinnä siis pientä reippailua raittiissa ilmassa.
Olen aina ollut samanlainen. Olen jotenkin sopeutunut siihen, mutta toki olisi kiva, jos olisi enemmän energiaa.
Uni on mulle tärkein. Vähintään 9 h yössä. Menen lähes aina klo 21 nukkumaan, myös viikonloppuisin. Toki tämä rajoittaa elämää, mutta on välttämätöntä. Liikunta auttaa myös. Muun voinnin ja stressin mukaan, välillä rankempaa ja välillä vaan käpyttelyä ulkona.
Olen myös selvinnyt pikkulapsivuosista. Kaikki ylimääräinen häsellys vain pois.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Lisää unta sitten.
Koiranpennun kanssa en valitettavasti pysty nukkumaan niin paljon kuin tarvitsisin. Ja en ole aamuihminen. Töihinkin olisi mentävä kahdeksaksi. Ap
Vierailija kirjoitti:
Olen aina ollut samanlainen. Olen jotenkin sopeutunut siihen, mutta toki olisi kiva, jos olisi enemmän energiaa.
Uni on mulle tärkein. Vähintään 9 h yössä. Menen lähes aina klo 21 nukkumaan, myös viikonloppuisin. Toki tämä rajoittaa elämää, mutta on välttämätöntä. Liikunta auttaa myös. Muun voinnin ja stressin mukaan, välillä rankempaa ja välillä vaan käpyttelyä ulkona.
Olen myös selvinnyt pikkulapsivuosista. Kaikki ylimääräinen häsellys vain pois.
Ehkä minustakaan ei sitten mitään super energista edes tule. Olen aina yrittänyt elää niin, että elämässäni ei olisi liikaa meneillään yhtä aikaa. Töissä ollessa en oikeastaan jaksa muuta kuin töitä. Aina ollut niin. Opiskellessa opiskella. Toki olen yrittänyt välillä urheilla jne mutta on ajanjaksoja kun käyn vain kävelyillä. Aina en jaksa niitäkään. Työpäivässä on jo tarpeeksi ärsykkeitä minulle. Ja olen päivän päätteeksi ihan puhki. Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näin ollut aina vai onko nyt ollut muutaman vuoden?
Hmm mielestäni olen ollut aina sellainen, että tarvitsen tavallista enemmän lepoa ja ihan vaan olemista. Pikku hiljaa toki ja tietysti elämässä on ajanjaksoja jolloin tehtävä vaan asioita hampaat irvessä. Aina olen kuormittunut siitä, jos elämässä on liikaa meneillään. Ap
Hei, et ole yksin asian kanssa. Meitä on monia, jotka kuormittuvat herkästi muutoksista. Varsinkin uuden työn alkaminenkin stressaa varmaan kaikkia, joten on erittäin hyvä että olet kiinnittänyt asiaan huomiota.
Minä olen siis samanlainen kuin sinä, ja aloitin juuri uudessa työpaikassani. Tiedostin ja hoin itselleni joka ikinen päivä, että ne ensimmäiset pari viikkoa on aina ihan hirveää, mikä johtuu ihan siitä, koska opeteltavaa on ihan hirveä määrä. Ja uuden opettelu vie energiaa ja voimia. Se on ihan normaalia, ja tärkeää onkin ymmärtää oman kehon reaktiota ja antaa sille siten myös aikaa oppia.
Niin, ja en todellakaan ole hankkimassa lapsia. Yksi suurin syy on, että kuormottuisin ihan liikaa ja olisin sen takia todella huono äiti. Tsemppiä!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näin ollut aina vai onko nyt ollut muutaman vuoden?
Hmm mielestäni olen ollut aina sellainen, että tarvitsen tavallista enemmän lepoa ja ihan vaan olemista. Pikku hiljaa toki ja tietysti elämässä on ajanjaksoja jolloin tehtävä vaan asioita hampaat irvessä. Aina olen kuormittunut siitä, jos elämässä on liikaa meneillään. Ap
Hei, et ole yksin asian kanssa. Meitä on monia, jotka kuormittuvat herkästi muutoksista. Varsinkin uuden työn alkaminenkin stressaa varmaan kaikkia, joten on erittäin hyvä että olet kiinnittänyt asiaan huomiota.
Minä olen siis samanlainen kuin sinä, ja aloitin juuri uudessa työpaikassani. Tiedostin ja hoin itselleni joka ikinen päivä, että ne ensimmäiset pari viikkoa on aina ihan hirveää, mikä johtuu ihan siitä, koska opeteltavaa on ihan hirveä määrä. Ja uuden opettelu vie energiaa ja voimia. Se on ihan normaalia, ja tärkeää onkin ymmärtää oman kehon reaktiota ja antaa sille siten myös aikaa oppia.
Niin, ja en todellakaan ole hankkimassa lapsia. Yksi suurin syy on, että kuormottuisin ihan liikaa ja olisin sen takia todella huono äiti. Tsemppiä!
Joo tällä hetkellä on paljon meneillään, kun uusi työ alkaa ja otettiin tämä koiranpentu. Ajattelin jo ennakkoon mitä tästä tulee, kun on niin paljon uutta kerralla, mutta kai halusin yrittää olla normaali. Koiraa ollaan pitkään mietitty ja yllättäen saatiin sellainen nyt tähän kohti. Lapsia en tiedä voinko hankkia, jos ilman niitäkin olen jo näin väsynyt. Teen vieläpä töitä lasten kanssa mikä sekin on itselleni erittäin kuormittavaa...Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minulla on myös joku vaiva. Jos saisin nukkua niin paljon kuin unta riittää niin tulee ainakin 12 tunnin unet päivittäin.
Lomalla kun nukuin 9 h niin olin virkeä..Nyt pennun takia nukun hyvä jos 5 h. Herättyäni ja pennun ulkoilutuksen jälkeen voisin nukkua koko päivän. Nukun aina kun pentukin. Huomenna pitää mennä töihin niin en tiedä miten käy. Ap
Pidäpä huoli, ettet nyt vaan koskaan niitä pentuja tee lisää!
Kylmyys, reissaaminen, talvi. Tee yhtä asiaa kerrallaan, ei usea homma.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Lisää unta sitten.
Koiranpennun kanssa en valitettavasti pysty nukkumaan niin paljon kuin tarvitsisin. Ja en ole aamuihminen. Töihinkin olisi mentävä kahdeksaksi. Ap
Ei voi käyttää sanaaolisi, vaan on mentävä. Ei me tuollaista lusmua aleta elättämään. Kuvitteletko, ettei muita väsytä aina aamulla lähteä töihin. Katsos ,kun se on NORMAALIA. Muut ei vaan valita.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näin ollut aina vai onko nyt ollut muutaman vuoden?
Hmm mielestäni olen ollut aina sellainen, että tarvitsen tavallista enemmän lepoa ja ihan vaan olemista. Pikku hiljaa toki ja tietysti elämässä on ajanjaksoja jolloin tehtävä vaan asioita hampaat irvessä. Aina olen kuormittunut siitä, jos elämässä on liikaa meneillään. Ap
Hei, et ole yksin asian kanssa. Meitä on monia, jotka kuormittuvat herkästi muutoksista. Varsinkin uuden työn alkaminenkin stressaa varmaan kaikkia, joten on erittäin hyvä että olet kiinnittänyt asiaan huomiota.
Minä olen siis samanlainen kuin sinä, ja aloitin juuri uudessa työpaikassani. Tiedostin ja hoin itselleni joka ikinen päivä, että ne ensimmäiset pari viikkoa on aina ihan hirveää, mikä johtuu ihan siitä, koska opeteltavaa on ihan hirveä määrä. Ja uuden opettelu vie energiaa ja voimia. Se on ihan normaalia, ja tärkeää onkin ymmärtää oman kehon reaktiota ja antaa sille siten myös aikaa oppia.
Siis mitä v,,,ttua , tosi tyhmää hankkia koira, kun ei itse jaksa edes kahta korvaakaan kantaa.Mistä näitä tolloja sikiää.
Niin, ja en todellakaan ole hankkimassa lapsia. Yksi suurin syy on, että kuormottuisin ihan liikaa ja olisin sen takia todella huono äiti. Tsemppiä!Joo tällä hetkellä on paljon meneillään, kun uusi työ alkaa ja otettiin tämä koiranpentu. Ajattelin jo ennakkoon mitä tästä tulee, kun on niin paljon uutta kerralla, mutta kai halusin yrittää olla normaali. Koiraa ollaan pitkään mietitty ja yllättäen saatiin sellainen nyt tähän kohti. Lapsia en tiedä voinko hankkia, jos ilman niitäkin olen jo näin väsynyt. Teen vieläpä töitä lasten kanssa mikä sekin on itselleni erittäin kuormittavaa...Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näin ollut aina vai onko nyt ollut muutaman vuoden?
Hmm mielestäni olen ollut aina sellainen, että tarvitsen tavallista enemmän lepoa ja ihan vaan olemista. Pikku hiljaa toki ja tietysti elämässä on ajanjaksoja jolloin tehtävä vaan asioita hampaat irvessä. Aina olen kuormittunut siitä, jos elämässä on liikaa meneillään. Ap"
Aplle (toivon että saat tämän viestini)
Kyse ei (mielestäni) ole sen kummemmasta "diagnoosista" kuin ylitunnollinen luonne.
YLItunnollinen ihminen huolehtii asioista.
Hän on se aina 100%luotettava ja hän kokee vahvasti,
että hän on henkilökohtaisesti se joka kantaa asioiden sujuvuudesta viimekädessä vastuun.
Myöhästyminen, uupuminen, kaikenlainen inhimillinen moka, huolimattomuus tai epäonnistuminen pyritään välttämään viimeiseen saakka mikäli mahdollista. Jos näin kuitenkin käy se on itseruoskinnan ja pahimmillaan masennuksen paikka, sillä ylitunnollinen on hyvin vaativa ja armoton itseään kohtaan.
Uusista asioista otetaan selvää ja taustatietoa niin paljon kuin mahdollista,
sillä valmistautumattomana uuteen (tuntemattomaan) on se pahin painajainen ylitunnolliselle henkilölle.
Ylitunnollinen on edellä mainittujen seikkojen vuoksi jatkuvassa vireystilassa. Se kuormittaa häntä.
Tämän vuoksi ylitunnollinen on jatkuvasti enenevästi väsynyt esim työpäivien jälkeen, koska on ollut niin paljon huolehdittavaa ja mietittävää että kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin.
Ylitunnollinen nukkuu ja lepää paljon. Mikäli saa murehtimiseltaan unta, eikä näe painajaisia viimein nukahtaessaan että esim myöhästyy töistä tai mokaa anteeksiantamattomasti.
Ylitunnollisella on vatsa usein kipeä tai pää. Muttei hän ole töistä pois vaikka sattuisi kuinka, hän sinnittelee.
Kun ylitunnollinen vaihtaa työpaikkaa muut ovat hetken ihan hukassa ja kusessa. Koska ylitunnollinen on loistava työkaveri. Mutta maailma ei kaadu, elämä jatkuu ja kukaan ei ole nykyäänkään korvaamaton työpaikoilla.
Jotkut ylitunnolliset ovat parantuneet vitsauksestaan ja muuttuneet rennoiksi ja alkaneet nukkua kuin vauvelit ja nauttimaan muustakin kuin suorittamisesta ja pärjäilystä ja sinnittelystä.
Ovat siis alkaneet huolehtia ensisijaisesti omasta hyvinvoinnista.
Kun he huomaavat että alkavat murehtivin ajatuksin kiusaamaan taas itseään, he kääntävät kylkeä ja sanovat : no mitä hittoa sitten.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Onko näin ollut aina vai onko nyt ollut muutaman vuoden?
Hmm mielestäni olen ollut aina sellainen, että tarvitsen tavallista enemmän lepoa ja ihan vaan olemista. Pikku hiljaa toki ja tietysti elämässä on ajanjaksoja jolloin tehtävä vaan asioita hampaat irvessä. Aina olen kuormittunut siitä, jos elämässä on liikaa meneillään. Ap"
Aplle (toivon että saat tämän viestini)
Kyse ei (mielestäni) ole sen kummemmasta "diagnoosista" kuin ylitunnollinen luonne.
YLItunnollinen ihminen huolehtii asioista.
Hän on se aina 100%luotettava ja hän kokee vahvasti,
että hän on henkilökohtaisesti se joka kantaa asioiden sujuvuudesta viimekädessä vastuun.
Myöhästyminen, uupuminen, kaikenlainen inhimillinen moka, huolimattomuus tai epäonnistuminen pyritään välttämään viimeiseen saakka mikäli mahdollista. Jos näin kuitenkin käy se on itseruoskinnan ja pahimmillaan masennuksen paikka, sillä ylitunnollinen on hyvin vaativa ja armoton itseään kohtaan.
Uusista asioista otetaan selvää ja taustatietoa niin paljon kuin mahdollista,
sillä valmistautumattomana uuteen (tuntemattomaan) on se pahin painajainen ylitunnolliselle henkilölle.
Ylitunnollinen on edellä mainittujen seikkojen vuoksi jatkuvassa vireystilassa. Se kuormittaa häntä.
Tämän vuoksi ylitunnollinen on jatkuvasti enenevästi väsynyt esim työpäivien jälkeen, koska on ollut niin paljon huolehdittavaa ja mietittävää että kaikki sujuisi mahdollisimman hyvin.
Ylitunnollinen nukkuu ja lepää paljon. Mikäli saa murehtimiseltaan unta, eikä näe painajaisia viimein nukahtaessaan että esim myöhästyy töistä tai mokaa anteeksiantamattomasti.
Ylitunnollisella on vatsa usein kipeä tai pää. Muttei hän ole töistä pois vaikka sattuisi kuinka, hän sinnittelee.
Kun ylitunnollinen vaihtaa työpaikkaa muut ovat hetken ihan hukassa ja kusessa. Koska ylitunnollinen on loistava työkaveri. Mutta maailma ei kaadu, elämä jatkuu ja kukaan ei ole nykyäänkään korvaamaton työpaikoilla.
Jotkut ylitunnolliset ovat parantuneet vitsauksestaan ja muuttuneet rennoiksi ja alkaneet nukkua kuin vauvelit ja nauttimaan muustakin kuin suorittamisesta ja pärjäilystä ja sinnittelystä.
Ovat siis alkaneet huolehtia ensisijaisesti omasta hyvinvoinnista.
Kun he huomaavat että alkavat murehtivin ajatuksin kiusaamaan taas itseään, he kääntävät kylkeä ja sanovat : no mitä hittoa sitten.
Kiitos oikeasti tästä kommentista. Juuri tuollainenhan minä olen ja jos joku niin se varmasti uuvuttaa.. Tässä on siis aikamoinen itsetutkiskelun paikka. Ap
Lisää unta sitten.