Onko muilla tällaista ongelmaa:

Hänet on kastettu ja minä olen hänelle opettanut, mihin minä uskon. Hän uskoo samoin - ainakin vielä. Olen myös kertonut, että kaikki eivät usko samoin. Tämä on tullut aiheelliseksi sen takia, että olemme törmänneet muita uskontoja edustaviin, muslimeihin ja jehoviin sekä kaupungilla helvetin tulella pelotteleviin helluntailaisiin - ei niinkään siksi että mies koskaan kyseenalaistaisi uskoamme. Miestä uskon asiat yksinkertaisesti eivät kiinnosta, eikä siksi ole tarvetta niitä mollatakaan...

Miten sinun uskosi liittyy miehesi uskoon?

Jos sinä haluat uskoa niin usko, ja jos mies ei usko niin sitten ei usko.

Mikä siinä on ongelmana?

Yhdessä ovat olleet nyt 10 vuotta ja jonkin verran ongelmia uskossa olo ja uskonnottomuus aiheuttaa.



Esim. nainen haluaisi naimisiin (asuvat avoparina), mutta mies ei. Seksielämä on naisen mukaan aika kuollutta, koska hän kokee esiaviollisen seksin syntinä, mutta mies ei oikein ymmärrä häntä, vaikka nainen on koittanut selittää sitä. Miestäkin vaivaa seksin vähyys, mutta ei suostu edes keskustelemaan kihloihin menosta.

Yksi ongelman aiheuttaja on myös se, että kun mies ei usko, nainen pelkää ettei tämä pääse kuoleman jälkeen taivaaseen.

en tosin itsekään kuulu mihinkään muuhun ryhmittymään kuin tavalliseen luterialiseen seurakuntaan.



Minä en koe asiassa ongelmaa. Minun uskoni ei ole kiinni mieheni uskosta, eikä hänen munin uskostani. Jos tehtäväni on evankelioida, en uskoisi sen toimivan saarnaamalla, vaan vain esimerkin avulla - siksi asiasta ei tarvitse juuri riidelläkään.



Minä en myöskään ole huolissani näistä taivaspaikoista. Emme me kukaan tiedä, pääsemmekö sinne vai emme, voimme vain luottaa että kyllä Jumala viisaudessaan pitää huolen paitsi minusta, myös minun rakkaistani.

mutta olisi paljon mukavampaa kun koko perhe voisi yhdessä olla uskossa. Se olisi perheen yhteinen ja yhdistävä asia. t. ap