Kertokaa kokemuksia pelastuneesta seksielämästä
Meillä on kokeiltu (minun taholta) jo kaikkea: hoidan pääosan kotitöistä, laskut, auton huollon, kehun, vien illalliselle, pukeudun hänen makunsa mukaisesti, pidän hygieniani tip-top, huomioin arjessa lukemattomin tavoin ja kannustan häntä niin ura-asioissa kuin terveellisissä elämäntavoissa. Lapsia meillä ei ole, joten vapaa-aikaa rakastella olisi yllin kyllin, mutta kännykkä vie aina voiton minusta. Ehkä eniten häiritsee se, että tiedän hänen itsetyydyttävän ja haluavan seksiä useamminkin (on sanonut), mutta halu ei vaan millään kohdistu siihen omaan puolisoon. Masentaa niin hitosti se, että kelpaisin varmasti monellekin naiselle, mutta se yksi ja ainoa, jota rakastan ei osoita haluaan juuri koskaan. Hakisin vaikka kuun taivaalta, jos tietäisin, että se saisi hänet syttymään.
Tarinat siitä, että joku on onnistunut löytämään kipinän uudelleen loisivat edes jotakin toivoa tulevaisuuteen.
Kommentit (73)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hankkikaa PALJON uusia seksileluja ja keskustelkaa mitkä on seksifantasianne. Meillä oli vähän sama tilanne kunnes selvisi että vaimo tykkää "sido minut ota minut" leikeistä. Minä tykkään myös sitoa vaimoni sänkyyn, vibrata ja dildottaa häntä ennen "pakko" naintia. On tilannut kaikki mahdolliset lelut tähän liittyen suupalloista latex asuihin.
Tämä kuulostaa ihan mun unelmalta, pelkään vaan mitä mies sanoisi enkä kehtaa ehdottaa. On sitten vaan tylsää vaniljaa silloin kun jaksaa. Vaikka mies välillä kysyy mistä tykkäsin en ilkeä millään kertoa. Yllättävän moni nainen ei uskalla kertoa fantasioitaan edes aseella uhatessa luulen. Jotenkin sitä vaan on oppinut että ei saa pyytää eikä haluta mitään vähemmän nättiä... ja sitten ei lopulta kiinnosta ollenkaan. Eli minä olen aika huono neuvomaan millä saa naisen kertomaan mistä oikeasti pitää :'([/
Kiitos sinulle ihana rouva, kun tulit tuon kertomaan. Juuri tuon tapaista haluttomuutta
tarkoitin, kun viittasin siihen naisen pään sisällä
olevaan haluttomuuteen. Sitä saa sitten onkia
ja arvailla . Minä olen pyöritellyt naistani
sängyllä milloi mitenkin päin ,nuollut, suudellut,
silitellyt ja aina kehunut kuinka ihana hän on.
Pikkuhiljaa saa hänet avautumaan ja
rohkaistumaa
Tässä katkera palstanmyrkyttäjä vielä kommentoi:
Näihin minun horinoihini ei ole mikään pakko uskoa, eivät ole mitään kiveen hakattua totuutta ja perustuvat vain omiin kokemuksiini, ja jonkun verran muilta kuultuihin sekä osa sivusta seurattuihin tapauksiin.
"Käy itte kattomassa, jollet puhetta usko" näin totesi Otto Kivivuori kirjassa "Täällä pohjantähden alla". Se on hyvä neuvo sikäli että kun odottaa muutaman vuoden ja katsoo kuinka tilanne etenee, niin on siinä asiassa ihan omakohtaisesti viisaampi.
Kun on useamman vuosikymmenen elänyt aikuisikää, niin väkisinkin huomaa joitakin lainalaisuuksia, käyttäytymiskaavoja ja tiettyjä kuvioita jotka varsin usein tuppaavat toistumaan parisuhteissa, sukupolvi toisensa jälkeen. Ei nämä puolisoitten toisiinsa kyllästymiset tai seksihalujen menetykset mikään tämän ajan ilmiö ole, näitä on ollut jo tuhansia vuosia, ja näitä tulee tapahtumaan jatkossakin. Ihan samojen ongelmien kanssa ovat kipuilleet mummot ja ukit, ja heidän mummot ja ukit.
Tästä huolimatta, hyvää uuttavuotta !
Vähän vaikea toki kommentoida "pelastetusta" parisuhteesta. Mutta totuus parisuhteen pelastamisessa on se, että sitä pitää tehdä alusta lähtien, eikä vain kun pashat on jo housuissa. Vaikka olemmekin vaimon kanssa kultaiselta 70-luvulta, niin olemme olleet seksistä täysin avoimia toisillemme alusta lähtinen. Olemme pystyneet ja olemma myös keskustelleen kaikesta, aivan kaikesta pillun krempoista lähtien. Vaimo pitänyt minut aina kartalla missä mennää ja miksi kenties seksi ei just sinä päivänä onnistu. Kokeiltu kaikkea ja katsottu pornostakin vinkkejä. Vaimolle ollut parisuhde seksiä ja rakastelut aina tärkeitä ja itsestään selvänä parisuhteeseen kuuluvana. Kaverisuhteessa hän ei olisi ollut.. Joten myös minun halukkuuteni seksiin on ollut pakollista jotta parisuhde on ollut kunnossa. Siten olemme molemmat panostaneet toisiimme pitäeksemme parisuhteen onnellisena ja kasassa.
Ainut ryppy mikä tuli vaimolle jossain 35v iässä oli se, että hän alkoi välttelemään läheisyyttäni. Oli ilmeisesti liikaa ressiä ja masennusta yms.. Silloin oli jo pieniä lapsia 3 jaloissa. Puhalsin pelin poikki ja keskusteltiin mistä moinen johtui. Häntä oli alkanut ahistaa lähentelyni ja luuli sen aina tarkoittavan, että pitää haluta seksiä. Sanoin hänelle, että saa itse päättää milloin meillä on seksiä, mutta halauksiani, halujan ja himokkaan kovan kaluni tuuppimista pitää sietää. Sanoin, etten pärjää ilman hänen läheisyyttään enkä suostu elämään ilman sitä. Näin tehtiin, rauha palasi sänkyyn ja parisuhteeseen. Siitä lähtien meillä on ollut seksiä kuin vaimo on halunnut. Olin luvannut jo alussa olevani aina valmis. Siitä eteenpäin läheisyyttä oli enistäki enemmän, samoin vaimon seksihaluja. Vaimo kävi sen verran kuumana, että nelikymppisenä sai vielä iltatähdenkin, mikä piti lekurin mukaan olla mahdotonta. Tuosta aikaa nyt jo yli 20v ja yhä edelleen rakastellaan vaimon halujen mukaan viikoittain.
Puhukaa ja kyselkää toisiltanne jatkuvasti ja vuosittain mitä toinen haluaa mitä uutta voi tehdä tai mitä muuttaa jne.... Jos ei oman puolison kanssa voi avoimesti ja luottamuksella keskustella, niin kenen sitten?
Vierailija kirjoitti:
Vähän vaikea toki kommentoida "pelastetusta" parisuhteesta. Mutta totuus parisuhteen pelastamisessa on se, että sitä pitää tehdä alusta lähtien, eikä vain kun pashat on jo housuissa. Vaikka olemmekin vaimon kanssa kultaiselta 70-luvulta, niin olemme olleet seksistä täysin avoimia toisillemme alusta lähtinen. Olemme pystyneet ja olemma myös keskustelleen kaikesta, aivan kaikesta pillun krempoista lähtien. Vaimo pitänyt minut aina kartalla missä mennää ja miksi kenties seksi ei just sinä päivänä onnistu. Kokeiltu kaikkea ja katsottu pornostakin vinkkejä. Vaimolle ollut parisuhde seksiä ja rakastelut aina tärkeitä ja itsestään selvänä parisuhteeseen kuuluvana. Kaverisuhteessa hän ei olisi ollut.. Joten myös minun halukkuuteni seksiin on ollut pakollista jotta parisuhde on ollut kunnossa. Siten olemme molemmat panostaneet toisiimme pitäeksemme parisuhteen onnellisena ja kasassa.
Ainut ryppy mikä tuli vaimolle jossain 35v iässä oli se, että hän alkoi välttelemään läheisyyttäni. Oli ilmeisesti liikaa ressiä ja masennusta yms.. Silloin oli jo pieniä lapsia 3 jaloissa. Puhalsin pelin poikki ja keskusteltiin mistä moinen johtui. Häntä oli alkanut ahistaa lähentelyni ja luuli sen aina tarkoittavan, että pitää haluta seksiä. Sanoin hänelle, että saa itse päättää milloin meillä on seksiä, mutta halauksiani, halujan ja himokkaan kovan kaluni tuuppimista pitää sietää. Sanoin, etten pärjää ilman hänen läheisyyttään enkä suostu elämään ilman sitä. Näin tehtiin, rauha palasi sänkyyn ja parisuhteeseen. Siitä lähtien meillä on ollut seksiä kuin vaimo on halunnut. Olin luvannut jo alussa olevani aina valmis. Siitä eteenpäin läheisyyttä oli enistäki enemmän, samoin vaimon seksihaluja. Vaimo kävi sen verran kuumana, että nelikymppisenä sai vielä iltatähdenkin, mikä piti lekurin mukaan olla mahdotonta. Tuosta aikaa nyt jo yli 20v ja yhä edelleen rakastellaan vaimon halujen mukaan viikoittain.
Puhukaa ja kyselkää toisiltanne jatkuvasti ja vuosittain mitä toinen haluaa mitä uutta voi tehdä tai mitä muuttaa jne.... Jos ei oman puolison kanssa voi avoimesti ja luottamuksella keskustella, niin kenen sitten?
Ei lopu ihmeet maailmasta, kun Panomies -Paten kanssa olen jossakin asiassa ihan samaa mieltä, minkähän edellä lienee tämmöinen...
Mutta kyllä, olen ihan samaa mieltä siinä, ja ihan omakohtaiseen kokemukseen perustuen, että parisuhteessa korjausliikkeet kannattaa yrittää tehdä hyvissä ajoin, silloin niillä on edes pienet mahdollisuudet onnistua.
Olen joskus kutsunut ilmiötä nimellä parisuhteen negatiivinen syöksykierre. Ilmiö alkaa hyvin huomaamattomasti, hyvin pienistä asioista. Yhtä huomaamattomasti parisuhde-lentokoneen nokka alkaa painua maata kohden ja syöksykierre alkaa. Tässä vaiheessa on jo useimmiten liian myöhäistä tehdä mitään, henkiset lukot ja kertyneet negatiiviset tunteet ovat liian voimakkaita niin että korjausliikkeillä olisi mitään vaikutusta. Syvällä alitajunnassa jompikumpi tai kumpikin puolisoista on jo päätöksensä tehnyt, kyse on vain siitä milloin parisuhdekone törmää maahan, eli siis jompikumpi puolisoista pukee sanoiksi sen minkä kumpikin aavistelee ja tietää olevan tulossa.
Vierailija kirjoitti:
Tässä katkera palstanmyrkyttäjä vielä kommentoi:
Näihin minun horinoihini ei ole mikään pakko uskoa, eivät ole mitään kiveen hakattua totuutta ja perustuvat vain omiin kokemuksiini, ja jonkun verran muilta kuultuihin sekä osa sivusta seurattuihin tapauksiin.
"Käy itte kattomassa, jollet puhetta usko" näin totesi Otto Kivivuori kirjassa "Täällä pohjantähden alla". Se on hyvä neuvo sikäli että kun odottaa muutaman vuoden ja katsoo kuinka tilanne etenee, niin on siinä asiassa ihan omakohtaisesti viisaampi.
Kun on useamman vuosikymmenen elänyt aikuisikää, niin väkisinkin huomaa joitakin lainalaisuuksia, käyttäytymiskaavoja ja tiettyjä kuvioita jotka varsin usein tuppaavat toistumaan parisuhteissa, sukupolvi toisensa jälkeen. Ei nämä puolisoitten toisiinsa kyllästymiset tai seksihalujen menetykset mikään tämän ajan ilmiö ole, näitä on ollut jo tuhansia vuosia, ja näitä tulee tapahtumaan jatkossakin. Ihan samojen ongelmien kanssa ovat kipuilleet mummot ja ukit, ja heidän mummot ja ukit.
Tästä huolimatta, hyvää uuttavuotta !
Ihmiset valittavat kyllä herkästi ongelmistaan, mutta harva kulkee kaveripiiriään läpi kehumassa, kuinka seksielämä luistaa liukkaasti, kulli seisoo kuin seiväs ja vaimokin vaan muuttuu himokkaammaksi. Vielä kun itselläkin on vähän vaisumpaa makkarissa, niin siitäpä jo syntyy vahvistusharha, että luonnonlakihan tämä. Ja eipä aikaakaan, kun on saatu saarnamies palstalle kertomaan joka ketjuun, mihin 95% suhteista päätyy, ja jos jollekin palstalla oli muka käynyt jokin mukava asia seksin tiimoilta, niin kissanulospäästöjuttuhan se oli, tietenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tässä katkera palstanmyrkyttäjä vielä kommentoi:
Näihin minun horinoihini ei ole mikään pakko uskoa, eivät ole mitään kiveen hakattua totuutta ja perustuvat vain omiin kokemuksiini, ja jonkun verran muilta kuultuihin sekä osa sivusta seurattuihin tapauksiin.
"Käy itte kattomassa, jollet puhetta usko" näin totesi Otto Kivivuori kirjassa "Täällä pohjantähden alla". Se on hyvä neuvo sikäli että kun odottaa muutaman vuoden ja katsoo kuinka tilanne etenee, niin on siinä asiassa ihan omakohtaisesti viisaampi.
Kun on useamman vuosikymmenen elänyt aikuisikää, niin väkisinkin huomaa joitakin lainalaisuuksia, käyttäytymiskaavoja ja tiettyjä kuvioita jotka varsin usein tuppaavat toistumaan parisuhteissa, sukupolvi toisensa jälkeen. Ei nämä puolisoitten toisiinsa kyllästymiset tai seksihalujen menetykset mikään tämän ajan ilmiö ole, näitä on ollut jo tuhansia vuosia, ja näitä tulee tapahtumaan jatkossakin. Ihan samojen ongelmien kanssa ovat kipuilleet mummot ja ukit, ja heidän mummot ja ukit.
Tästä huolimatta, hyvää uuttavuotta !
Ihmiset valittavat kyllä herkästi ongelmistaan, mutta harva kulkee kaveripiiriään läpi kehumassa, kuinka seksielämä luistaa liukkaasti, kulli seisoo kuin seiväs ja vaimokin vaan muuttuu himokkaammaksi. Vielä kun itselläkin on vähän vaisumpaa makkarissa, niin siitäpä jo syntyy vahvistusharha, että luonnonlakihan tämä. Ja eipä aikaakaan, kun on saatu saarnamies palstalle kertomaan joka ketjuun, mihin 95% suhteista päätyy, ja jos jollekin palstalla oli muka käynyt jokin mukava asia seksin tiimoilta, niin kissanulospäästöjuttuhan se oli, tietenkin.
Toivottavasti asia on juuri näin. Erittäin mielelläni olen, ja toivoisin olevani tässä asiassa väärässä.
Meillä riitti kun vaimo sai kerrottua oman fantasiansa.
No siihen liittyi vieraita miehiä, ite en oo mustasukkasta tyyppiä niin eipä haitannu, varsinkin kun piparia on sen jälkeen saanu ihan riittävästi. Fantasiaa on ruokittu puheilla ja pornovideoilla, käytäntöön ei tarvi lähteä.
Näin meillä, monesta muustakin jutusta oisin syttyny itse, piiskaaminen ym. Jokaisella parilla tietysti omat juttunsa. Tuntuu et aika paljon naisten mieltymysten mukaan mennään jos riittävästi seksiä haluaa, toisaalta se naisen halu kiihottaa ja lisää omiakin haluja, eipä sikäli valittamista.
No jos jotain olen yli 20 vuoden parisuhteessa oppinut, niin se on että naisen halu on pitkälti kiinni korvien välistä. Stressi, väsymys, parisuhteen ja perhearjen ongelmat ovat vahvoja seksintappajia. Siispä niitä pitää koittaa välttää itse tuottamasta sekä muualta tulevia helpottaa, jos haluaa puolison kanssa seksiä harrastaa. Ainakaan meillä ei ole seksin laadusta kiinni, kun puoliso saa orgasmeja ja on tyytyväinen jokaisen seksikerran jälkeen. Myös synnytys ja vauva-aika toki vaikuttavat, mutta jos onnistun helpottamaan puolison stressiä ja väsymystä, seksiä on. Ihan turha on miettiä mitään leluja tai uusia temppuja seksiin, jos nuo edellämainitut eivät ole kunnossa. Varsin usein miehet eivät tätä huomaa, moni ei ennenkuin puoliso lopulta ilmoittaa haluavansa erota ja se tulee sitten ihan kuin salama kirkkaalta taivaalta.
Minkälainen mies puhuu jatkuvasti "klitorishullusta"? Ja jatkuvasti väittää, että sanomansa hyvä seksielämänsä on silkkaa satuilua? Pitäisikö naisten mielestäsi vihata klitoriksiaan?
Ilmeisesti sen lisäksi että koet vakavaa naisvihaa, sinua vetuttaa toisten onnellinen elämä, mene ihmeessä vihanhallintakurssille.
Et sinä voi mitenkään tietää mitä vaikeuksia kunkin ihmisen elämässä on ollut tai ollut sitten olematta. Mikä ihmeen tietäjä luulet olevasi.
Olet säälittävä.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies puhuu jatkuvasti "klitorishullusta"? Ja jatkuvasti väittää, että sanomansa hyvä seksielämänsä on silkkaa satuilua? Pitäisikö naisten mielestäsi vihata klitoriksiaan?
Ilmeisesti sen lisäksi että koet vakavaa naisvihaa, sinua vetuttaa toisten onnellinen elämä, mene ihmeessä vihanhallintakurssille.
Et sinä voi mitenkään tietää mitä vaikeuksia kunkin ihmisen elämässä on ollut tai ollut sitten olematta. Mikä ihmeen tietäjä luulet olevasi.
Olet säälittävä.
Hyvää uutta vuotta sinullekin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies puhuu jatkuvasti "klitorishullusta"? Ja jatkuvasti väittää, että sanomansa hyvä seksielämänsä on silkkaa satuilua? Pitäisikö naisten mielestäsi vihata klitoriksiaan?
Ilmeisesti sen lisäksi että koet vakavaa naisvihaa, sinua vetuttaa toisten onnellinen elämä, mene ihmeessä vihanhallintakurssille.
Et sinä voi mitenkään tietää mitä vaikeuksia kunkin ihmisen elämässä on ollut tai ollut sitten olematta. Mikä ihmeen tietäjä luulet olevasi.
Olet säälittävä.
Hyvää uutta vuotta sinullekin.
Mielenkiintoista nähdä, onko KH:lla tänä vuonna sama levy kuin aiempina.
Joku sanoikin osuvasti "olet katkera palstan myrkyttäjä" sekä "kissanulospäästäjä", jolla itsellään ei ole mitään annettavaa yhteenkään keskusteluun, pelkkää mollausta vain.
Mikä tämä kissan ulospäästämisjuttu on?
Vierailija kirjoitti:
Mikä tämä kissan ulospäästämisjuttu on?
Täällä aina toisinaan aktivoituu joku palstahahmo, jonka tavaramerkkilausahdus on "sitten heräsin ja päästin kissan ulos" vastauksena jokaiseen viestiin, jossa oli kuvailtu jotakin kiihottavaa seksitapahtumaa.
Vierailija kirjoitti:
AP kertoo aloitusviestissään, kuinka vaimo on ilmoittanut että haluaisi enemmän seksiä, ja että vaimo masturboi. AP:tä harmittaa että vaimonsa halukkuus ei kohdistu häneen.
Sama selkokielellä: Vaimo haluaa enemmän seksiä, mutta ei halua sitä oman puolisonsa kanssa. Hän valitsee mieluummin masturboinnin.
Jos tuosta ei voi vetää selkeitä johtopäätöksiä, niin mistä sitten?
On vain ajan kysymys milloin vaimo löytää kumppanin jonka kanssa seksi kiinnostaa häntä.
Vaikka AP hakisi sen kuun taivaalta, tai pyykkäisi ja puunaisi kotia 24/7 niin se ei tule rouvansa seksihaluja häntä kohtaan enää nostamaan.
Ero jommankumman (todennäköisesti vaimon) aloitteesta on enää ajan kysymys.
Sama tilanne minulla. Olen nainen ja haluan seksiä, mutta en oman mieheni kanssa enää.
Vierailija kirjoitti:
Minkälainen mies puhuu jatkuvasti "klitorishullusta"? Ja jatkuvasti väittää, että sanomansa hyvä seksielämänsä on silkkaa satuilua? Pitäisikö naisten mielestäsi vihata klitoriksiaan?
Ilmeisesti sen lisäksi että koet vakavaa naisvihaa, sinua vetuttaa toisten onnellinen elämä, mene ihmeessä vihanhallintakurssille.
Et sinä voi mitenkään tietää mitä vaikeuksia kunkin ihmisen elämässä on ollut tai ollut sitten olematta. Mikä ihmeen tietäjä luulet olevasi.
Olet säälittävä.
Sinähän se suurin tietäjä olet, kun tiedät kaikista alapeukuistakin onko niitä painanut mies vai nainen. Tiedät myös, mikä syy on minkäkin alapeukun taustalla, tosin se syy on sinun mukaasi aina se, että joku mies vihaa klitorisorgasmeja saavia naisia. Mistään muusta ei voi olla kyse.
Ap: llä on ihana nainen, jota rakastaa ja jonka
kanssa tahtoo elää !
Miksi ihmeessä muutaman kirjoitetun rivin
perusteella jotkut katsovat voivansa tuomita
koko rakkaussuhteen tuhoon tuomituksi !
Eihän olla edes kuultu eikä nähty toista osapuolta. Kyllä minä toivon sydämestäni, että
ratkaisu löytyy. En näin vähäisen tilanne kuvan
perusteella voi kuin rohkaista ja luoda uskoa
onnistumiseen
Kyllä tämä on nykyään ISO ongelma suurimmassa osassa parisuhteita. Olen 52v mies ja vaimoni on 54v. Olemme olleet naimisissa 26v. Kännykkä on ollut vaimolle tärkeä ja monta vuotta. 5min korkeintaan voi olla selaamatta sitä. Muutenkin hänellä menee monet muut asiat minun ja yhteisen ajan edelle. Monesti ollaan tästä asiasta puhuttu ja pieneksi aikaa tulee aina muutos, mutta pian taas palaa siihen samaan kännykän räpläämiseen. Selsiä meillä on 1-2 x viikossa ja minä haluaisin sitä enemmän. Hän ei kuule eikä näe silloin mitään, kun känny on kädessä. Erotakko pitäisi vai mikä avuksi ?
Vierailija kirjoitti:
Kyllä tämä on nykyään ISO ongelma suurimmassa osassa parisuhteita. Olen 52v mies ja vaimoni on 54v. Olemme olleet naimisissa 26v. Kännykkä on ollut vaimolle tärkeä ja monta vuotta. 5min korkeintaan voi olla selaamatta sitä. Muutenkin hänellä menee monet muut asiat minun ja yhteisen ajan edelle. Monesti ollaan tästä asiasta puhuttu ja pieneksi aikaa tulee aina muutos, mutta pian taas palaa siihen samaan kännykän räpläämiseen. Selsiä meillä on 1-2 x viikossa ja minä haluaisin sitä enemmän. Hän ei kuule eikä näe silloin mitään, kun känny on kädessä. Erotakko pitäisi vai mikä avuksi ?
Seksi 1-2krt viikossa! Onko käynyt yhtään mieleen, ettei vaimoasi haluta pätkääkään noiden välissä. Vaimoni ollut myös aina on-off tilassa. Joten jos ei seksi kiinnosta, niin se ei kiinnosta yhtään. Mutta kun kiinnostaa on halukas ja saa orgasmeja. En ole enää vuosikausiin yrittänyt väkisin niinä aikoina kun hän on off-tilassa. Minuan kiinnostanut aina kohtuu tasaiseen. Mitä nyt vaimo vedättää nykyisin viikon, jolloin panetukseni näkyy ja tuntuu. Hän on saanut siitä selvästi aina lisää haluja ja kiimaa. Eikä varmasti ole ainut nainen, jonka halut on enimmäkseen poiskytkettynä ja vasta sopivalla hetkellä päällä. Meni vuosia ihmetellessä nuorempana, miten iso kaluni ei voinut vähempää kiinnostaa ja sitten taas toisinaan oli niin haluttava ja rakas. Opinnut jo nuorena, että jos haluaa saada seksiä pitää vaimo ensin houkutella pois off-tilasta. Ei ole ollut niitä helpoimpia juttuja, mutta ymmärtänyt, että huomiosoitukseni on kumminkin herättäneet halut nopeammin ja mitä tärkeintä varmemmin. Siten sitä on-tilaa kärsivällisesti odotellessa.
Väkisellä vonkaamalla mies on hävinnyt, ennen kuin edes aloittanut. Pahimmassa tapauksessa siirtänyt on-tilaa kauemmas. Houkuttelu taasen tärkeää, jotta nainen tuntee olevansa haluttu.
Kuka muu ne fantasiat tai muut mielen päällä olevat asiat pystyisi sanomaan jos ei asianosainen itse? Ei siinä auta laittaa puhumattomuutta minkään ulkopuolisen yleisen ilmapiirin syyksi, oma suu on avattava. Jotain asenneilmastoa syyttämällä päästää vain itsensä helpolla pälkähästä.
Eikä se sitten oikeasti varmaan yhtään helpompaa miehillekään ole alkaa puhua omasta nautinnosta, seksuaalisuudestaan, haaveista ja sensellaisista. Itsellänikin kesti jonnekin neljävitoseksi asti, että pakotin itseni sanomaan asioita ääneen, eikä meillä edes ollut seksielämässä mitään ongelmaa päällä. Ajattelin vain, että en halua ongelmia tulevankaan, kun aloin kuitenkin jo tunnistaa tietynlaista urautumista parinkymmenen vuoden liitossa.
Kaikkeahan ei tietysti tarvitse heti ensimmäisellä hengenvedolla yrittää saada sanotuksi. Jostakin pitää vain saada pää auki, jotta alkaa löytyä suuhun sopivia sanoja ja rutiinia siihen keskusteluun. Jokin puheenaihe josta aloittaa varovasti ja mennä siitä sitten eteenpäin. Tai toinen mitä aloin tehdä myös oli seksiviestittely sellaisen olon tullessa. Ensin pienempää vihjailua ja pikku hiljaa vain rohkeammaksi, jos toinen ei lyö liinoja ihan täysin kiinni. Siinä saa myös samalla kuin ohimennen kerrottua mistä tykkää toisessa, itsessään ja seksissä, ja saa ujutettua mukaan kevyesti niitä haaveitaankin.
Mutta muuttuiko meillä mikään? No, kyllä ja ei. Seksin sisältöön ei ehkä niin valtavaa muutosta ole tullut, eikä vaimo ole samalla tavalla rohkaistunut puhumaan itsestään tai innostumaan kokeilemaan mitään uutta. Pidän silti todella tärkeänä, että tuo keskusteluyhteys on syntynyt, ainakin minä saan sanoa, kertoa ja näyttää, eikä minua tyrmätä tai paheksuta, ja vaimo on myös saanut kertoa, että hän tykkää juuri siitä seksistä mitä meillä sattuu olemaan.
Jos en olisi aloittanut tuota puhumista vaan vajonnut hilloamaan asioita omassa mielessäni, niin olen aika varma, että tässä vajaan kymmenen vuoden aikana seksielämämme ei ehkä silloinkaan olisi muuttunut kovin radikaalisti, ainakaan alkuun, mutta itse olisin paljon kitkerämpi. Ja siitä se muutos sitten viimeistään alkaisi, eikä hyvään suuntaan.
Siinä on nyt sille yhdelle katkeralle ketjunmyrkyttäjälle esimerkki siitä, miten seksielämä on "pelastettu", vaikkakin jo ennen kuin kaikki on mennyt pieleen.