Kaveri kieltäytyi kummiudesta

Vierailija kirjoitti:

Järki ratkaisu. Lahja-automaatin pesti väistetty.

Kummius on kivaa siihen saakka kun lapsi on tarhassa.

Meidän perhe on paremmin toimeentuleva kuin tämä kaveri, joten lahjoja emme ole odottaneet. Kuitenkin on pikkulahjat tuonut joka lapsellemme jouluisin ja synttäreillä. Ei voi olla mielestäni tuosta lahja-asiasta kyse.

Nyt vaan itseäni alkanut pänniä koko kaveri, kun tämä yksi lapsi ei haluaisi kaveerata hänen kanssaan ja sanoo että kaverini on feikki..

Mutta aloituksen alapeukuista päätellen tällainen käytös on kaikkien mielestä normaalia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Kummius on täysin vapaaehtoista. Voi kieltäytyä tai voi suostua. Tilanne nyt vaan on nyt se, että sinun kohdalla tuo henkilö kieltäytyi.

Täysin turha viesti.

Oliko tässä siis alapeukuttajan mielestä jotain uutta informaatiota? Samahan kerrottiin jo aloituksessa, kaveri kieltäytyi kummiudesta ja tämä on tilanne.

Montako kummia olit pyytänyt?

Yksi kaveri pyysi minua ja miestäni 6. ja 7. kummeiksi. Kieltäydyttiin, koska 1) sillä lapsella oli jo aika iso kasa kummeja 2) en ollut varma parisuhteeni tilasta -olis ollut ikävä olla exässä kiinni seuraavat 16v...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totesi mahdottomaksi tehtäväksi kirjoitti:

ei todella ottanut sitä riskiä että teidän kusipää pentu tulisi hänen holhotikseen. teillä sellainen geeni booli että sus siunakkoon.

Siitä huolimatta haluaa pakkomielteisesti olla minun paras kaverini, tekemisissä perheeni kanssa ja änkee(alaikäisten) lasteni elämään esittämään jotain kivaa tätiä. Lapsi kenen kummiksi tuo ei tullut ei edes haluaisi olla kanssaan tekemisissä.

Onko tämä teistä normaalia?

Miksi pakotat lapsesi tämän naisen leluiksi? Näette vain ilman lapsia. Ei kenenkään ole pakko lapsiaan kenelle vaan.

En todellakaan pakota, oletko hullu.

Kaveri käy meillä kylässä ajoittain kotona ja luonnollisesti kohtaa lapsemmekin tällöin.

Vierailija kirjoitti:

Montako kummia olit pyytänyt?

Yksi kaveri pyysi minua ja miestäni 6. ja 7. kummeiksi. Kieltäydyttiin, koska 1) sillä lapsella oli jo aika iso kasa kummeja 2) en ollut varma parisuhteeni tilasta -olis ollut ikävä olla exässä kiinni seuraavat 16v...

Hän olisi ollut 2.kummi. Olisiko sitten halunnut sylikummiksi ja loukkaantunut kun en siihen pyytänyt. Se voisi olla toki syy.

Onpa tuokin suuri asia joidenkin elämässä. Minun mielestäni kummi pitää olla sukulainen, jotta vältetään ulkopuolisten ihmisten vaivaaminen ja rahastaminen.

Vierailija kirjoitti:

totesi mahdottomaksi tehtäväksi kirjoitti:

ei todella ottanut sitä riskiä että teidän kusipää pentu tulisi hänen holhotikseen. teillä sellainen geeni booli että sus siunakkoon.

Siitä huolimatta haluaa pakkomielteisesti olla minun paras kaverini, tekemisissä perheeni kanssa ja änkee(alaikäisten) lasteni elämään esittämään jotain kivaa tätiä. Lapsi kenen kummiksi tuo ei tullut ei edes haluaisi olla kanssaan tekemisissä.

Onko tämä teistä normaalia?

Sori mutta mun mielestä sun käytös ei ole normaalia. Suutut koska kaverisi haluaa olla ystävällinen lapsellesi.

Ja syitä kieltäytymiseen on monia, esim. itselläni on 2 kummilasta ja olen ystävilleni jo paljon aikasemmin luvannut (teininä) että jos hän saa lapsen olen hänen kumminsa.

Eli jos tosiaan vedit vain kieltäymisestä herneen nenään niin kannattaa sanoa se suoraan ettei hän tuhlaa aikaansa sinuun ja lapseesi jos et sitä halua

Silloin ei käynyt. Tilanteet muuttuvat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

totesi mahdottomaksi tehtäväksi kirjoitti:

ei todella ottanut sitä riskiä että teidän kusipää pentu tulisi hänen holhotikseen. teillä sellainen geeni booli että sus siunakkoon.

Siitä huolimatta haluaa pakkomielteisesti olla minun paras kaverini, tekemisissä perheeni kanssa ja änkee(alaikäisten) lasteni elämään esittämään jotain kivaa tätiä. Lapsi kenen kummiksi tuo ei tullut ei edes haluaisi olla kanssaan tekemisissä.

Onko tämä teistä normaalia?

Sori mutta mun mielestä sun käytös ei ole normaalia. Suutut koska kaverisi haluaa olla ystävällinen lapsellesi.

Ja syitä kieltäytymiseen on monia, esim. itselläni on 2 kummilasta ja olen ystävilleni jo paljon aikasemmin luvannut (teininä) että jos hän saa lapsen olen hänen kumminsa.

Eli jos tosiaan vedit vain kieltäymisestä herneen nenään niin kannattaa sanoa se suoraan ettei hän tuhlaa aikaansa sinuun ja lapseesi jos et sitä halua

Lapsi on 15v ja alkanut nyt ihan itse vieroksua tämän kaverini touhua. Siksi asia alkanut itseänikin pänniä, mikä olisi käynyt sinullekin ilmi jos olisit viitsinyt lukea ketjun. En ole itse asiaa vuosiin edes ajatellut, vaikka olisi varmaan pitänyt. Joka tapauksesaa on saanut teinimme katkeroitettua ja milläs me hänet siitä pois puhuttaisi, fiksun nuoren. Ei voi vähätellä hänen kokemustaan. Huom.hänen omaa kokemustaan, ei vanhempien hänelle syöttämää.

Tämän kaiken johdosta vaan aloin pohtia asiaa. En tajunnut, että tällainen on normaalia käytöstä, itse en kehtaisi noin toimia. Mutta paskaahaan sain nisjaani tällä aloituksella, olisihan se pitänyt arvata.

Kaverilla mielenterveysongelma