Lue keskustelun säännöt.
Erot sisarusten taitotasoissa
29.12.2022 |
Meillä on kaksi lasta vuoden ikäerolla, sama sukupuoli. Nuorempi saa kymppejä tai ysejä koulussa, pärjää hyvin harrastuksessa, on hoksaavainen "maalaisjärkeä" vaativissa jutuissa, hyvä käytännön asioissa. Sosiaalisesti tosi taitava, heittää usein tilanteeseen sopivaa huumoria mutta osaa kohdella esim. vanhempia sukulaisia kunnioittavasti, suuri kaveripiiri. Pitää tarkasti huolta ulkonäöstään, on kotoa lähtiessä aina siistin ja freesin näköinen eikä tarvitse huomautella pukukoodista yms.
Vanhempi lapsi on meille myös rakas, mutta ei pärjää koulussa yhtä hyvin, on sisarustaan kömpelömpi, tarvitsee myös vähän enemmän ohjausta ja aikaa ymmärtääkseen sekä käytännön asioita että teoriaa. Koulussa noin seiskan oppilas, joitakin aineita pystyy korottamaan kasiin kun näkee vaivaa. Sosiaalisesti vähän "juro" kuten teinit usein, vaikka osallistuukin yhteisiin juttuihin. Käy harrastuksessa ja näkee kahta kaveria säännöllisesti, opettajat eivät ole mistään huolissaan, joten vakavista vaikeuksista ei ole kyse.
Olen huomannut että isovanhemmat tuntuvat hieman suosivan nuorempaa, he palkitsevat ja kehuvat sisaruksia osaamisen perusteella tai toistelevat kuinka hauskasti nuorempi osasi toimia/sanoa eri tilanteissa. Vanhemman sisaruksen välit erityisesti miehen puolen sukuun ovat selkeästi etäisemmät.
Tietenkin myös vanhemmalla on vahvuutensa ja "taitavammalla" heikkoutensa. Ongelma on se, että roinen sisarus saattaa silti olla parempi tai ainakin yhtä hyvä heikkoudessaan kuin toinen vahvuusalueellaan. Erityisesti tämän olen huomannut harmittavan vanhempaa sisarusta, hän ottaa välillä puheeksi kuinka nuorempi on pidetympi tai pärjää kaikessa mitä tekee. Nuorempi taas puhuu, kuinka vanhempi sisarus saa enemmän aikaa ja huomiota (apua läksyissä, neuvotaan enemmän asioissa yms).
Onko täällä muita, joilla on sama tilanne eli selkeitä eroja sisarusten taidoissa? Miten olette toimineet, että kohtelette molempia tasapuolisesti eikä kummallekaan jää oloa, että toinen on tärkeämpi? Miehen mielestä asiassa ei ole ongelmaa. Minusta se kertoo ongelmasta, kun molemmat lapset sanovat, että heistä tilanne on epäreilu.
Kommentit (24)
Normaalia sisaruskateutta mitä on ollutmaailman sivu. Lakkaa touhottamasta niin tyttöjä lakkaa kiinnostamasta ja keskittyvät muihin hommiin. Ja puhelimet pois ja ulkoilmaan! Some ei ole hyvästä kasvaville nuorille ja lisää vain vertailua.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ihmiset ovat erilaisia - myös sisarukset. Sen kanssa täytyy oppia elämään.
Jokaisella on omat vahvuutensa, mutta toisilla niitä vahvuuksia on enemmän. Se voi tuntua epäreilulta, mutta eipähän tässä elämässä ikinä mikään mene täysin tasan.
Loistavan täytyy antaa säteillä. Se on hänen oikeutensa. Vähemmillä lahjoilla varustetun täytyy tuntea itsensä hyväksytyksi ja rakastetuksi. Hänen vahvuuttansa kannattaa vahvistaa entisestään. Se voi olla hänen iso juttunsa nyt ja tulevaisuudessa.
Mistä se fiksu on saanut lahjansa ei ainakaan äidiltään! Hirveän pitkä teksti..opettele tiivistämään. Ja tärkeintä on se että pärjää elämässä.Ei numerot. Minä en pärjännyt koulussa mutta muut asiat sujui kuin vettä valaen. Kaikilla on oma vahvuus!
Ainahan nuoremmat lapset oppivat isommilta sisaruksiltaan asioita. Siksi heidän on helpompaa pärjätä päiväkodissa, koulussa, harrastuksissa jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Normaalia sisaruskateutta mitä on ollutmaailman sivu. Lakkaa touhottamasta niin tyttöjä lakkaa kiinnostamasta ja keskittyvät muihin hommiin. Ja puhelimet pois ja ulkoilmaan! Some ei ole hyvästä kasvaville nuorille ja lisää vain vertailua.
Missä sanottiin, että lapset ovat tyttöjä?
Eli toinen on älykäs ja toinen vähän tyhmä? Niin se vaan menee, että toiset ovat karismaattisempia, fiksumpia, lahjakkaampia, paremman näköisiä, pidetympiä jne. ja osa kiusaannuttavia reppanoita. On olemassa parempia ja huonompia ihmisiä eikä sitä voi muuttaa keinotekoisella "tasapuolisuudella", vaikka kuinka haluaisi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Meidän perheessämme minä olin se hieman heikommin pärjäävä pikkusisarus. Isosisarukseni on luultavasti poikkeuksellisen älykäs ja oli lisäksi motivoitunut koulunkäyntiin. Itsekään en hassummin pärjännyt, mutta luullakseni tulin kumminkin usein alisuoriutuneeksi.
Itse olen jälkikäteen tajunnut, että minulla saattoi olla aika paljonkin nepsypiirteitä (näihin ei ole, enkä todellakaan halua enää mitään diagnoosia). Oli lapsena luultavasti aika vaikeaa keskittyä, arjen perusasiat eivät sujuneet, hiukset esim. aina takussa, tavarat hukassa jne. ja lisäksi aistiyliherkkyyksiä oli paljon. Vanhemmat eivät myöskään oikein osanneet minua näissä haasteissani tukea. Sosiaalisesti pärjääväinen olin kylläkin, mikä tietenkin helpotti paljon.
Vanhemmat yrittivät kehua ja kannustaa minua tosi paljon ja luultavasti sainkin enemmän kehuja kuin sisarukseni. Tämä on minusta vähän sääli, ettei hän ehkä saanut ansaitsemaansa huomiota. Toisaalta välillä vanhemmat saattoivat painostaa minua paljonkin opiskelemaan eli tavallaan heillä tuntui myös olevan se ajatus, että minun olisi pitänyt pärjätä yhtä hyvin kuin sisarukseni.
Itselleni kehittyi vähän sellainen "tyhmän" identiteetti, kun vertasin itseäni aina sisarukseeni, joka oli paitsi vanhempi niin myös taitavampi. Tästä oli vaikeaa päästää irti, mutta kyllä se nyt on jo karissut pois. En tiedä, olisivatko vanhemmat mitenkään voineet tähän vaikuttaa ja luultavasti eivät. Kyllähän lapset itsekin aisioita näkevät ja osaavat vertailla itseään muihin.
nuoremmasta tuleekin menestyjä vanhempi pääsee johonkin virkaan tai ylelle töihin luonnollisesti viher punikki jäsen kirjalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
vanhempi vihreää ainesta kirjoitti:
nuoremmasta tuleekin menestyjä vanhempi pääsee johonkin virkaan tai ylelle töihin luonnollisesti viher punikki jäsen kirjalla.
Nuorempi onkin kiinnostuntu talouden järkevöittämisestä. Vanhempi suunnittelee lähtevänsä vihreiden tai vasemmiston nuorisotoimintaan mukaan... Terveisin ap
Lapsella on oikeus valita. Aika raskas elämä jos kotona puututaan numeroihin, jos koulunkäynti ei kiinnosta,se ei kiinnosta, se ei tee sen tyhmempää lapsesta. Miksi ihmeessä pitäisi olla aina kymppi?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minäkin se "heikkolahjaisempi" pikkusisko. Olen aina vähän kadehtinut veljeäni siitä miten helppoa hänen elämänsä on ollut ja miten hän on aina hyvä kaikessa mitä tekee. Tosin meillä on 7 vuotta ikäeroa ja täysin erilaiset luonteet, joten ei vanhemmat koskaan mitenkään vertailleet meitä keskenään. Veljeni on myös poikkeuksellisen lahjakas ja huomattavasti keskivertoihmistä älykkäämpi, joten häneen itsensä vertaaminen ei ole millään tavalla kannattavaa. Vanhemmat kuitenkin aina kohteli meitä ihan ikätasoon nähden tasavertaisesti, keskittyen taitoja enemmän meidän luonteeseen ja onnellisuuteen. Meillä on myös veljeni kanssa todella lämpimät välit.
Ainut mikä mua häiritsee on se miten muu suku on meihin suhtautunut. Veli oli isovanhemmille ensimmäisiä lapsenlapsia ja selkeästi myös yksi lemppareista. Kaikki sukulaiset ovat aina ihailleet veljäni. Minä sitten taas olen sieltä nuoremmasta päästä ja mut on aina nähty pelkästään veljeni jatkeena. Yksikään sukulainen ei ole koskaan vaivautunut tutustumaan muhun ihmisenä ja nyt kun ollaan molemmat aikuisia niin mulla ei ole yhtään sellaista omaa kahdenkeskeistä muistoa isovanhemmista, eikä yhdenkään sukulaisen yhteystietoja, kun taas veljelle kyllä soitellaan aktiivisesti, kysellään kuulumisia ja lähetetään joulukortteja. Sukulaiset myös edelleen kutsuvat mua "lempinimellä" joka tuli siitä että he eivät muistaneet mikä mun nimi on. Vanhemmilleni ja veljelleni en ole katkera, muulle suvulle kyllä.
Muistan, millaista oli olla se "huonompi sisarus", tyhmempi ja tylsempi, jonka kohdalla kehut olivat aina teennäisiä. Lahjakkaan sisaruksen tuskaa piti ymmärtää, onhan raskasta olla muita älykkäämpi. Totta kai minun läsnäoloni on ärsyttävää ja masentavaa. Ja sama jatkuu aikuisena, työttömänä en mitenkään voi ymmärtää miten rankkaa hyvätuloisella perheellisellä on valtion ikeen alla.
Osa tuosta on varmasti tottakin, mutta yrittäkää opettaa lapsillenne että arvokkuus on muuallakin kuin pärjäämisessä. Jokaisella on haasteensa eikä toinen ole toista parempi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tuo on hankala tilanne. Meillä suvussa tilanne korostuu helposti, heikommin menestyväkään ei ole 'tyhmä'(ÄO 122), mutta kun kaikki muut, tulee yleensä yhteistiloihin heti kun mahdollistaja juttelee paljon.
Meillä minä olin se parempi koulussa tyyppi. Olen 7 v vanhempi kuin siskoni. Siskolla oli varmaan aika paine suorittaa koulussa minun jäljissä (keskiarvo minulla oli 9,8). Eikä varmaan asiaa auttanut se, että menin ekalla sisään oikikseen ja sisko ei päässyt haluamaansa lääkikseen, vaikka monesti yritti. Kyllä hänkin sinne yliopistoon pääsi, mutta ei minne olisi halunnut. Sosiaalisesti sisko oli paljon taitavampi kuin minä, joka olin koulukiusattu pullukkuuteni vuoksi.
En kotona havainnut mitään painostusta, mutta me olimme niin eri-ikäiset, että elämäntilanne oli aina eri. Yliopistoon menin 19 vuotiaana ja sisko oli vasta 12. Mutta näin aikuisena miettinyt, että mitenkähän sisko koki tilanteen... En ole kysynyt suoraan.
Molemmat ollaan nykyään hyvissä ammateissa eli hyvin kävi molemmille.
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus valita. Aika raskas elämä jos kotona puututaan numeroihin, jos koulunkäynti ei kiinnosta,se ei kiinnosta, se ei tee sen tyhmempää lapsesta. Miksi ihmeessä pitäisi olla aina kymppi?
Aloituksessa ongelma ei minusta ollut se, että koulunkäynti ei kiinnosta vanhempaa lasta. Tuossahan sanottiin, ettei hän pärjää myöskään käytännön asioissa samoin kuin kokonaista vuotta nuorempi sisarus. Niissäkin on vaikeuksia ja "ohjauksen" tarvetta.
Koulunkin kanssa näyttäisi olevan niin, ettei hän pärjää vaikka yrittää ja on kiinnostunut. Vaivaa näkemällä ei tule kymppiä vaan kasi, ja seiskaankin ilmeisesti vaaditaan se, että vanhemmat auttavat läksyissä. Kuinka paljon huonommin menisi, jos ei ohjattaisi ja autettaisi?
Tuohon asiaan pitäisi tässä kiinnittää enemmän huomiota. Ap, kuinka merkittävää se vanhemman lapsen ohjauksen ja tuen tarve on? Meneekö teillä vanhemmilla paljon aikaa auttamiseen varsinkin arjen perusasioissa, jos nuorempikin on siitä sanonut jo? Kovin nuoria lapset eivät voi olla, kun kerran saavat numeroarvosanoja.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia sisaruskateutta mitä on ollutmaailman sivu. Lakkaa touhottamasta niin tyttöjä lakkaa kiinnostamasta ja keskittyvät muihin hommiin. Ja puhelimet pois ja ulkoilmaan! Some ei ole hyvästä kasvaville nuorille ja lisää vain vertailua.
Missä sanottiin, että lapset ovat tyttöjä?
Siskoksista puhutaan
Vierailija kirjoitti:
Lapsella on oikeus valita. Aika raskas elämä jos kotona puututaan numeroihin, jos koulunkäynti ei kiinnosta,se ei kiinnosta, se ei tee sen tyhmempää lapsesta. Miksi ihmeessä pitäisi olla aina kymppi?
No eihän tuossa kymppejä vaadittukaan, luitko edes aloitusta?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Normaalia sisaruskateutta mitä on ollutmaailman sivu. Lakkaa touhottamasta niin tyttöjä lakkaa kiinnostamasta ja keskittyvät muihin hommiin. Ja puhelimet pois ja ulkoilmaan! Some ei ole hyvästä kasvaville nuorille ja lisää vain vertailua.
Missä sanottiin, että lapset ovat tyttöjä?
Siskoksista puhutaan
Ei puhuttu, vaan sisaruksista. Ne ovat eri asioita, sisarus ei kerro sukupuolta toisin kuin sisko tai veli.
Niin... ainakin puhut lapsistasi kuin taidot ja osaaminen olisivat tärkeintä heissä. Toinen joutuu suorittamaan parrasvaloissa eikä koe saavansa apua, yrittää ehkä olla täydellinen kaikessa. Toinen tuntee olonsa arvottomaksi ja kokee, ettei pärjää missään.
Kysytkö koskaan lapsiltasi, mitä heille kuuluu? Teettekö yhdessä perheenä mukavia asioita, joiden parissa taidoilla ei ole väliä?