Galluppi: Oletko lapsen saatuasi onnellisempi kuin ennen lapsia?

Nautin lapsista, mutta myös pienet omat asiat ovat saaneet uuden merkityksen jotka tekee minut onnelliseksi. Enpä uskonut joskus nauttivani yksinäisyydestä näin paljon. Eli kun joskus saa olla ihan omien ajatusten kanssa niin se on luxusta. En ennen osannut arvostaa näitä pieniä asioita.



Toki lapset ovat tuoneet myös suurta onnea siitä, että on pieniä ihania ihmisiä jotka saavat minut jatkuvasti hymyilemään.

Ilman lapsia mua ei enää olisi.

Olen aina pitänyt lapsetonta vaihetta vain vaiheena, että oikea elämä alkaa sitten, kun on perhe. Sitä hurlumheivaihetta ehdinkin viettää neljätoistavuotiaasta lähtien, kaikki festarit on koluttu ja ulkomailla opiskeltu, miehiäkin tuli ja meni. Vähän päälle parikymppisenä se elämä tuntui jo todella tyhjältä, ja onneksi löytyi hyvä puoliso, jonka kanssa halusin perustaa perheen. Esikoinen syntyi, kun olin 25. :)



Kun mietin elämääni taaksepäin, niin en vaihtaisi mitään nykyisestä entiseen. Miten usein sitä villinä sinkkuna tunsi olevansa niin onnellinen, että sydän pakahtuu? Nykyään mä tunnen niin päivittäin! <3

olin jo hyvin onnellinen ennen lasta, ja hyvin onnellinen nyt.

Lapsi ei täyttänyt mitään aukkoa elämässäni, vaikka onkin

mitä hurmaavin tyyppi ja rakastan häntä yli kaiken (tietysti).

Molemmissa elämissä (siis lapsettomassa ja lapsellisessa) on omat hyvät ja huonot puolensa. Elämäni ei missään nimessä ollut mitenkään tyhjää ennen lasta (tämä on mielstäni ajatuksenakin täysin käsittämätön), vain erilaista.

Silloin, kun meillä oli yksi lapsi olin todella onnellinen. Nyt, kun lapsia on kaksi, niin en ole.



Nyt elämä kuitenkin helpottaa, kun olen päässyt tienaamaan paremmin ja on varaa taas tehdäkin jotain...

Mä nyt en ollut erityisen onnellinen ennen lapsiakaan, mutta elämä oli TÄYTTÄ. Nyt meillä on kolme lasta ja kaikki elämä pyörii heidän ympärillään, aivan liikaakin koska pienin on vauva.



Luulen, että kunhan lapset vähän kasvaa ja mä palailen töihin, niin saan oman itseni takaisin ja silloin luulen että elämä voi tuntua hyvältä. Kun on saanut ne ihanat lapset mutta saa elää sitä omaakin elämää vähäsen! Nyt tuntuu, että uhraudun liikaa, enkä ehdi edes tehdä mitään omaa:(.

Ja olen onnellinen. Mutta olin mä onnellinen silloinkin kun mulla ei vielä lapsia ollut. Elämä vaan oli erilaista, ei ollut niin paljon vastuuta.

Tää vastuu myös kasvattaa mua itseäni, mä olen oppinut vanhemmuuden myötä itsestäni ihan uusia puolia.

Mä en osaa vastata olenko onnellisempi, onnellinen ainakin olen.