Lue keskustelun säännöt.
mies valehtelee ja juo...
13.11.2006 |
Mitenhän tässä taas lähtisi tilannetta purkamaan. Mieheni on alkoholisti, joka toisinaan myöntää asian ja toisinaan ei. Hoidossa hän on ollut kerran, jonka jälkeen on kestänyt suht kurissa minun tuella. Pahempi ongelma meillä on miehen salaillu ja järjetön mustasukkaisuus. En ole koskaan antanut pienintäkään aihetta mustasukkaisuuteen, mutta toisinaan se nostaa päätään ja varsinkin jos on ottanut jokusen kaljan. Keksii mitä ihmeellisimpiä kuvioita. Olen hoitovapaalla kotona kahden pienen lapsen kanssa (kaksoset). En käy juuri missää muualla kuin pakollisissa menoissa kuten kaupassa. Silti mieheni saa näitä ihme kohtauksia, jolloin toisinaan tavaratkin lentelee. Pelkään vain, että milloin minä tai lapset joudutaan tuli linjalle. Onko kellään vastaavasta asiasta kokemusta ja minkälaistä.... itse olen vakavasti harkinnut yh:n elämä, oman ja lasten turvallisuuden vuoksi.
Nimim. lumessa kahlaaja
Kommentit (10)
eli itsetunto menee kännäämisestä, jos saisit miehesi (toki siinä täytyy olla hänen oma halu) hoitoon uudestaan ja elämään raittiina, niin uskon että mustasukkaisuuskin poistuisi, jos taas elämä hänen kohdallaan ei muutu vaan pahenee, niinkuin alkoholismissa tulee käymään, niin ota ero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
mustasukkaisuutta on kaiken aikaa ilmassa, jopa selvinpäin. Mieheni haluisi oll selvin päin, mutta antaa aina muutaman kuukauden jälkeen periksi. Raivo kohtaukset vain pehenee kerta kerran jälkeen. Taitaa olla viisain päätös antaa olla ja alkaa miettimään muita järjestelyjä lasten kannalta.
taitaa olla vaan mies joka lähtee, kun asunto on minun nimissä samoin kun auto.... Selvittää paljon asioita kun saa tukea ajatuksille, että on järkevää jättää ko. ongelma taakse ja alkaa elämään rauhallista elämää.
Ja voimia kyllä tarvitaa kahden viikarin kanssa, ova t kyllä kultainen parivaljakko...
AP
Heti huomenna lähdet asunnon etsintään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mut onhan ne jo yksinäänkin ärsytäviä tekijöitä. Sinuna miettisin lasten turvallisuutta! Voin alkoholistiperheessä kasvaneena kertoa että se turvattomuuden tunne, kun vanhempi juo ja on humalassa, on kamalaa! puhumattakaan jos alkaa käyttäytymään agressiivisesti juotuaan.. Et ole velvollinen huoltamaan aikuista ihmistä! Vaikeaa varmasti lähteä, olethan joskus tuohon samaan ihmiseen rakastunutkin (ilmeisesti), ja miehesi tuskin tekee erosta helppoa sinulle, muuta koita jutella hänelle asiasta mahdollisen päättäväisesti ja rehellisesti. Kerro pelkääväsi häntä, luulisi miehen silloin jo ymmärtävän käyttäytymisensä seuraukset.
olen siis lähtenyt jo asunnosta lasten ja koiran kanssa omille vanhemmilleni. En jäänyt viikonloppuna enää katselemaan minne tavarat osuu. Enää täytyy saada mies ulos asunnosta, jonka siis minä omistan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ja että en halua omassa kodissa pelätä mitään. Selvinpäin pyytelee anteeksi, mutta se ei kyllä enää riitä. Rakastan tietyllä tapaa miestäni vieläkin, mutta en vain voi jatkaa ns. pelko persuksissa. Vaikka lupaisi maat ja taivaat niin en usko että toteutuu enää minun elinikänä...
Milloin katsoin risteyksessä muka liian pitkään vastaan tulevaa miestä ja pidin silmäpeliä muka milloin kenenkin kanssa ja vieläpä mieheni silmien alla. Jota en siis todellakaan tehnyt.
Toisinaan meni paremmin, toisinaan v***tti ja pelotti ja haaveilin vain erosta.
Kun sitten mitta tuli täyteen (n 3vuodessa) otin sormukset pois ja kehotin miestä etsimään itselleen uuden kodin.
Hän anoi ja lupasi, tekisi mitä vain jos saisi vielä yhden tilaisuuden. Itki ja rukoili.
Ehdoksi asetin viinattomuuden. Ja siltikään en voinut luvata mitään varmaa.
Aikaa meni ja jossain vaiheessa mun epäusko alkoikin muuttua toiveeksi paremmasta. Silti epäilin jatkuvasti että mitähän tästä enää voi tulla.
Aloin luottaa itseeni ja tiesin olevani vahvoilla omien tuntojeni kanssa, en miettinyt enää mitä mies ajattelee kun saan tekstiviestejä, yms.
Ja siitä se vaan kuin ihmeen kaupalla muuttui!
Aloin nähdä mieheni uudessa valossa, ja se hävinnyt rakkauskin nosti päätään. Eli meillä se luvattu muutos olikin pysyvää.
Aikaa näistä karmeista ajoista on jo viitisen vuotta ja nyt ei ole kyllä valittamista. :)
Mutta, se vaatii paljon molemmilta, ja ei ehkä sittenkään kannata.
Lapsia meillä oli noina paska aikoina 2.
ero varmasti parasta sun ja lasten kannalta! Mustasukkaisuus ja alkoholismi ovat pirullinen yhdistelmä!