Vielä joskus 1700-luvulla lääkärit eivät aina tienneet kunnolla, että onko ihminen elossa vai kuollut.

Tietääkseni ihminen saattoi olla vaikka syvässä tajuttomuuden tilassa ja vaikuttaa siksi kuolleelta vaikka olikin elossa. Sitten hänet saatettiin haudata ja hän saattoi tulla tajuihin haudassa. Sen takia saattoi olla sellaisia hautoja ja arkkuja, joissa ihminen sai jotenkin arkusta ilmoittaa maan pinnalle, että onkin elossa arkussa. Tosin en ole varma, että onko se totta, mutta niin olen kuullut, että arkusta maan pinnalle meni vaikka joku putki, johon arkusta saattoi vaikka ylettyä puhaltamaan ja putken maan pinnalla oleva tiuku kilisi tai jotain. En tiedä sitten, kumpi olisi karmivinta, se että herää tajuttomuudesta ja tajuta olevansa haudassa vai olla hautausmaalla, kuulla haudalla olevan kulkusen kilisevän ja tajuta, että siellä maan alla on elossa oleva ihminen.