Koska saa " vanhan elämän" takaisin?
Täällä olisi nyt kohta 4-viikkoiset pojat kotosalla, ja elämisen rytmi on tietenkin sitä sun tätä, monet asiat tuntuu hankalalta ja aina pitäisi revetä vähintään 3 suuntaan yhdellä kertaa. Kertokaahan kokeneemmat, että koska olisi taas mahdollista suoritua päivistä, kuten ennenkin. Eli lähinnä kaipaan sitä, että mentäisiin koko porukka puistoon (esikoinen 3,5v ja kaksoset vaunuihin) kymmeneksi, sieltä sitten lähikaupan kautta kotiin laittamaan ruokaa. Sekä minä että esikoinen kaivataan vanhoja rutiineja ja puistotuttavia. Nyt kaksosten kanssa uloslähteminen on niin valtaisa projekti, ettei sitä kovin helposti ja mielellään tee.
Alia ja pojat
Kommentit (4)
että meillä vauvat olivat hiukan ennenaikaisia ja ekat kuusi viikkoa pääasiassa nukkuivat, mikä helpotti liikkumista tosi paljon. On siis aivan ymmärrettävää, ettei vähemmän nukkuvien kanssa niin vaan lähdetäkään jos vauvat ei vaikka viihdy lainkaan vaunuissa =/
Helmikuussa 06 syntyneet kaksoset nyt 8 kk ja esikoinen 3v9kk. Ihan ekoina kuukausina tai oikeastaan viikkoina pystyimme ulkoilemaan (satunnaisesti)suunnilleen samoihin aikoihin kuin ennenkin, vaikka pukeminen yms oli operaatio ja imettäminen oli hankala osata ajoittaa oikein. Sitten kun siirryttiin pulloihin, oli hetken pikkuisen helpomppaa, kun pystyi syöttämään vaunuihin päin. Kevät ja kesä menivät aivan häränpyllyä, kun vauvat olivat täysin eri rytmissä, eivätkä viihtyneet sekuntiakaan hereillä vaunuissa, huoh. Entiset jokapäiväiset puistoilut ovat meillä historiaa, mutta olemme luoneet " uuden elämän" ja uudet rutiinit. Ulkoillaan usein miten omalla pihalla ja pyydän äitikaverit meille kyläilemään ja ulkoilemaan. Kaksi kertaa viikossa esikoinen on kerhossa ja ehkä kerran viikossa käydään puistossa tai avoimessa päiväkodissa. Nyt kun tuplat ovat alkaneet viihtyä pikkuisen hereillä ollessaankin vaunuissa ollaan taas vähän enemmän suuntauduttu ulkomaailmaan päin.
Totuus on se, että enää koskaan elämä ei tule olemaan samanlaista. Viimeksi tänään haikailin esikoisen kanssa vietettyjen rauhaisten iltojen perään, ihanat kylpyhetket, jutustelut iltapalapöydässä jne. Välillä on ollut monta mustaa hetkeä, kun tuntuu, ettei millään riitä kaikille lapsilleen antamaan sitä mitä haluaisi, mutta... On ollut ihanaa huomata, miten tärkeitä jo nyt kaikki kolme ovat toisilleen! Elämä muuttui totaalisesti sillä hetkellä kun nuo kaksi tulivat elämäämme, ja se on hyvä se. Olenkin sanonut monelle, että itseni kaltaiselle suorittajalle paras mahdollinen elämänkoulu on ollut saada kaksoset ;P
Oikeastaan suurin stressi mulla olikin siitä, että pyrin tekemään kaikki asiat kuten ennenkin, puistoilut, kauppareissut, siivoamiset, ruuanlaitot yms. Totuus on kuitenkin se, että oma mielenikin parani miljoona kertaa paremmaksi, kun osasin " hieman" höllätä omia suitsiani ja antaa virran ihan pikkuisen vaan viedä. Välillä on illalla sellainen olo, että ei hitto, taas tämä sama rumba alkaa aamulla alusta ja toisinaan taas on aivan täydellinen onnistumisen-fiilis päällä ;)
Yritä luoda uuden sellaiset rutiinit, mistä on helppo aina pikkuisen luistaa ja joustaa. Rutiineja tietty tarvitaan, muuten elämä on yhtä kaaosta, mutta nyt teet vaan kaiken niin helpoksi kuin mahdollista! Tsemppiä!
Terkuin Cikuriina ja tyttö 3v 9kk sekä tyttö ja poika 8kk
Mä en kyllä haikailekaan vanhoihin rutiineihin palaamista - en kertakaikkiaan jaksaisi ajatellakaan pukevani joka päivä kaikkia kolmea aamupäiväksi puistoon, saatikka käymään kolmen kanssa kaupassa (esikoinen karkailee seisomalaudalta juoksentelemaan pitkin poikin napaten hyllystä jotakin mukaansa ja törmäillen muihin asiakkaisiin, saisimme varmaan porttikiellon lähikauppaan jos kävisimme siellä useasti koko poppoo, siinä määrin hankalia ovat yhteiskauppareissumme olleet...), enkä ehdi lounastakaan kokata kun kotiin palatessa on imetettävä vauvat. Meillä siis on nyt apujoukkoja käytössä, niin että " vanhaa lähipuistorutiinia" meillä on vaan kaksi päivää viikossa, muina päivinä esikoisella (kohta 3 v) kerho aamupäivän ja lisäksi apuna käy ainakin kerran viikossa opiskelijatyttö. Hoidan siis kauppareissut ja enimmät kokkaukset kaksosten kanssa ilman esikoista.
Meillä vauvat syntyivät kesällä, joten silloin liikkeellelähtö kävi helpommin, ja kun imettääkin pystyi ulkona, oli puistokeikat helposti toteutettavissa; nyt olen kuitenkin todella tyytyväinen apujoukkojen rekrytointiin.
kun talvivauvamme syntyivät joulukuussa ja normaaliin " arkirytmiin" pompattiin kun vauvat olivat n. 2 viikkoisia. Tietysti se vaati pientä organisointia, että päästiin kerhoon, kauppoihin ja muihin asioihin samoin kuin ennen vauvoja, mutta yllättävän pian siihen rytmiin tuli tasainen sykli ja kyläilyt yms sujuivat " normaalin" aikataulumme mukaan. Sen myötä, kun päästiin aamuisin ulos yhdeksän jälkeen, loppupäivät kuluivat vähän kuin omalla painollaan, tosin menot piti suunnitella vähän silmälläpitäen sitä, että oli mahdollista imettää vauvoja jossain sisätiloissa.
Meillä varmasti einten vaikutti asioiden lutviutumisessa juuri se säännöllinen liikkeellelähteminen, kun olin kerran koko köörin syöttänyt ja pukenut, ulkona oleminen kyllä sujui ja pian noihin pukemishommiinkin tuli ne omat konstit jotka helpottivat arkea, esim vauvojen mennessä vaunuun kantokasseihinsa, en laittanut tumppuja tai töppösiä vaan sujautin hihan-ja lahkeensuut sisäkkän, makuupussissa pötkötellessään vauvat ei juuri huitoneet ja pysyivät hyvin lämpiminä=)