Mölyääkö teidän naapurit?

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli seinänaapurina down syndroomainen poika ja hänen isä. Poika sai iltaisin raivokohtauksia ja huusi ja itki. Siellä kävi moni oven takana, mutta ei tietääkseni ikinä poliiseja.

Kaikki hätääntyivät kun se oli aivan hirveää ja korvia riistävää mutta itsekin menin ovelle kun (hirveää myöntää) luulin että mies pahoinpitelee poikaansa.

Mies tuli poika sylissä ovelle ja sanoi että on todella pahoillaan mutta ei saa poikaa hiljennettyä. Pahoittelin asiaa ja lähdin pois.

Meni muutama kuukausi ja mies muutti pois poikansa kanssa. En usko että saivat häätöön, vaan veikkaan että häntä hävetti tai häiritsi kun moni meni oven taakse ja huuteli postilaatikosta onko siellä kaikki kunnossa!?!.

Minäkin pimpotin monta kertaa kun luulin muuta ja olin huolissani, jälkeenpäin hävetti koska eihän se mies sille mitään voinut ja teki varmasti kaikkensa.

Olet kyllä idiootti kun menit kyselemään. Ei se sinulle kuulu. Voit lukea lehdistä sitten jos aihetta on.

Joo seinänaapurina ikiremppaaja tai joku nikkaroija, tiedä tarkemmin... Yläkerrassa taas tömistelijä-juoppo combinaatio. Alakerrassa taas huutopuhuja-nisti combinaatio.

Bonuksena satunnainen popittaja toisena seinänaapurina.

Ja itse olen hiljainen ja tehnyt valituksia heistä mutta minun se vaan pitäisi näköjään pois muuttaa :)

Vittupilluhuoraaa huuteleva tourette potilas joka silti käyttäytyy rapussa asiallisesti. Toinen pelaava nuorehko mies joka huutaa öisin.

.......

Ei kuulu yhtään mitään🙂

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli seinänaapurina down syndroomainen poika ja hänen isä. Poika sai iltaisin raivokohtauksia ja huusi ja itki. Siellä kävi moni oven takana, mutta ei tietääkseni ikinä poliiseja.

Kaikki hätääntyivät kun se oli aivan hirveää ja korvia riistävää mutta itsekin menin ovelle kun (hirveää myöntää) luulin että mies pahoinpitelee poikaansa.

Mies tuli poika sylissä ovelle ja sanoi että on todella pahoillaan mutta ei saa poikaa hiljennettyä. Pahoittelin asiaa ja lähdin pois.

Meni muutama kuukausi ja mies muutti pois poikansa kanssa. En usko että saivat häätöön, vaan veikkaan että häntä hävetti tai häiritsi kun moni meni oven taakse ja huuteli postilaatikosta onko siellä kaikki kunnossa!?!.

Minäkin pimpotin monta kertaa kun luulin muuta ja olin huolissani, jälkeenpäin hävetti koska eihän se mies sille mitään voinut ja teki varmasti kaikkensa.

Olet kyllä idiootti kun menit kyselemään. Ei se sinulle kuulu. Voit lukea lehdistä sitten jos aihetta on.

Sun kaltaisten takia ihmisiä kuolee!!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä oli seinänaapurina down syndroomainen poika ja hänen isä. Poika sai iltaisin raivokohtauksia ja huusi ja itki. Siellä kävi moni oven takana, mutta ei tietääkseni ikinä poliiseja.

Kaikki hätääntyivät kun se oli aivan hirveää ja korvia riistävää mutta itsekin menin ovelle kun (hirveää myöntää) luulin että mies pahoinpitelee poikaansa.

Mies tuli poika sylissä ovelle ja sanoi että on todella pahoillaan mutta ei saa poikaa hiljennettyä. Pahoittelin asiaa ja lähdin pois.

Meni muutama kuukausi ja mies muutti pois poikansa kanssa. En usko että saivat häätöön, vaan veikkaan että häntä hävetti tai häiritsi kun moni meni oven taakse ja huuteli postilaatikosta onko siellä kaikki kunnossa!?!.

Minäkin pimpotin monta kertaa kun luulin muuta ja olin huolissani, jälkeenpäin hävetti koska eihän se mies sille mitään voinut ja teki varmasti kaikkensa.

Tyrskähdin :D

Minkä ihmeen takia?

No koska se on "korvia RAASTAVA". Korvien riistäminen kuulostaa hilpeältä.

Asumme vanhassa omakotitalossa, mutta tien toiselle puolelle rakennettiin talo niin kiinni tiehen ja  että jokaikinen lapsen kiljunta ja aikuisten kovaäänisempi puhe kantautuu sisälle. Pihalla ollessa tulevat iholle. Ahdistavaa! 

Muualta ei kuulu mitään paitsi yläkerran vapaan kasvatuksen tulos hakkaa laminaattilattiaa leluilla 12 tuntia päivässä. Sitten vielä ihmetellään miksi lapsiperheitä haukutaan.

Joka toisella naapurilla on veemäinen räksyttävä pikkupiski. Niistä lähtee eniten ääntä. Ihmisistä minä olen varmaan tän talon äänekkäin, kun joudun välillä karjaisemaan omille lemmikeilleni, että nyt hiljaa. :D

Alimmasta kerroksesta ei kuulu mitään. Tokasta kerroksesta kuuluu useamman koiran räksytys ja naisen kovaääninen kälätys. Kolmannesta kerroksesta kuuluu jatkuvasti remonttiääniä ja ulkomaalaisen lapsiperheen kiljumista ja ovien paukuttamista. Meidän kerroksesta kuuluu samanlaista rääkymistä ja paukuttamista. Eikä ole kyse mistään 2-vuotiaista, niin vähän ihmetyttää että miten noi lapset voi olla tuollaisia elukoita. Ärsyttävintä on silti koirien räksytys.

Olen asunut erilaisissa kerrostaloissa yhteensä 26 vuotta elämästäni ja kaikenlaista naapuria on mahtunut sekaan. Lapsena meistä valitettiin, kun kuulemma tömisteltiin jopa silloinkin, kun oltiin mökillä, mutta kiistatta teininä pidin möykkää. Yläkerrassa soitettiin pianoa ja pidettiin bileitä, joten siihen nähden olin aika kiltti teini ja pidin möykkää vain päiväsaikaan ja silloinkin satunnaisesti.

Opiskelijana häiriinnyin talomme oopperalaulajasta ja naapurin huutavasta lapsesta, joka itki jokaikinen aamu klo 5. Itse en pitänyt ääntä, ellei nyt jotakuta häirinnyt satunnainen television katselu ja muutama yövieras pari kertaa vuodessa. Toisessa opiskelija-ajan asunnossa naapuri tuprutteli sikareita niin, että savu tuli minun asuntooni ja olohuone oli aivan harmaa savusta. Ärsytti kyllä!

Tupakkaongelmaa pukkasi myös myöhemmin, kun alakertalaiset tupakoivat parvekkeellaan ja savut tulivat meille sisään. Alakerran lankapuhelin oli myös niin äänekäs, että säpsähdin joka kerta, kun se soi - ja harmittavan usein aikaisin aamulla.

Eräässä kerrostalossa naapureina oli riitelevä pari, heillä oli haukkuvia koiria ja erittäin epäilyttäviä bileitä, jotka päättyivät aina poliisin ja ambulanssin tuloon. Sitä oli rankka kuunnella ja katsella.

Silti valitusta en tehnyt ikinä yhdestäkään naapurista ja ainoastaan tuosta viimeisestä muutin pois naapureiden takia, kun alkoi olla liian vaarallista touhua. Jos asuu kerrostalossa, on pakko ymmärtää, että ääniä kuuluu väkisinkin naapurista ja aivan varmasti myös silloin, kun haluaisit nukkua. Pesukoneet ja vessanvetämiset eivät koskaan ärsyttäneet, ne kun ovat vain ohimeneviä ääniä, mutta eniten harmitti ja pelotti raivoaminen, kun piti miettiä, soittaako paikalle apua vai ei.

En myöskään häiriintynyt kovista kantapäistä, vaikka näitäkin ääniä kuului. Tottakai ne hetken harmittivat, mutta laitoin aina päälle radion tai television, jolloin nämä äänet veivät huomiota pois ylimääräisistä äänistä. Opiskelija-aikoina kyllä meinasin totaalisesti revetä sen vauvan itkemiseen klo 5 ja myönnän, että se on yksi häiritsevimmistä äänistä ikinä - varsinkin kun se toistui joka aamu. Korvatulpat olisi varmaan olleet hyvä keino, ei vain tullut silloin mieleen.

Vierailija kirjoitti:

Muualta ei kuulu mitään paitsi yläkerran vapaan kasvatuksen tulos hakkaa laminaattilattiaa leluilla 12 tuntia päivässä. Sitten vielä ihmetellään miksi lapsiperheitä haukutaan.

Tässä en ymmärrä, miten vanhemmat eivät tuohon puutu. Eräässä asunnossa lastenhuoneessa oli muovimatto parketin päällä ja matoilla ääntä varmasti saadaan eristettyä. Lisäksi sen lapsen ei tarvitse paukuttaa jotakin koko ajan, sen voi viedä myös ulos. Tuosta voisi kyllä asiallisesti sanoa, koska säännöllinen paukutus on ärsyttävää ja häiritsevää.