Ujon, hyväkäytöksisen adhd-lapsen äitinä minua raivostuttaa ja turhauttaa yleistys häirikkölapsista

Lapsellasi lienee ADD, siinä tyypillistä on ns "pinnan alla kiehuminen".  Ulospäin näkyy  tavalla joka tulkitaan  ajatuksiin vaipumisena.

Sama. Erityislapset ovat sellaisia tai tällaisia. Eivät ole, vaan omia yksilöitään, eikä yksikään ole toisensa kaltainen, vaikka jotain yhteistä monesti onkin. Minulla on kaksi erityislasta, joista kumpikaan ei ole ikinä aiheuttanut minkäänlaista häiriötä koulussa tai muuallakaan. Nuorempi tosin oli vaikea, mutta ainoastaan kotona, jolloin sai riisua sosiaalisen maskin ja päivän kuormitus purkautui. Toinen lapsi on käyttäytynyt aina hyvin kotonakin, hänet on palkittu koulussa parhaiten käyttäytyvänä nuorena.

Median luoma kuva jota some ruokkii.

Isäni oli jotenkin ihan suunniltaan, kun lapseni sai AD/HD-diagnoosin. Hyväksyi sen kyllä lopulta, mutta suhtautui lapseeni jotenkin liian ankarasti, kun ei hahmottanut, että milloin syy huonoon käytökseen oli sellainen, että lapsi ei sille mitään juuri mahtanut. Esimerkkinä nyt vaikka raskas koulupäivä, jonka jälkeen lapsi oli täysin uuvuksissa, koska yritti koulussa pysyä aisoissa. Itse tiesin silloin, että lapselta ei voi vaatia ihmeitä. Oma huone ja vastamelukuulokkeet, ei häiriötä, läksyt myöhemmin oli toimiva ratkaisu.

Isäni oli peräti hämmentynyt, kun lapsi meni lukioon ja kirjoitti nyt syksyllä. Kysyi, että saiko lapsi paljonkin helpotusta opiskeluun. No, lukiossa saa lisäaikaa kokeisiin ja kirjoituksiin, muuta helpotusta ei saa. Tietysti tukiopetusta, jota lapseni ei tarvinnut.

Ihmisillä on outoja ennakkoluuloja.

Mun 13v addityttö on luokkansa parhaimmistoa. Taiteellisesti lahjakas ja  kova lukemaan.  Ilman lääkettä ei suinkaan  ala riehua vaan sulkeutuu ja turhautuu, kun ei pysty keskittymään.