Äh, mikä pettymys. Mies avautui nyt, että oli väärä aika ja paikka (joulupöytä eilen) ottaa puheeksi eräs miehen tohelointi, joka päättyi kuitenkin yllättävän hyvin.
Ja aiheutti yllättyneen naurunremakan kaikissa.
Muuttuuko miehen persoona oikeasti tuossa 45-50 korvilla piiloaggressiiviseksi, lyhytpinnaiseksi tosikoksi?
Kommentit (17)
Muuttuu. Mun 45v mies ,ennen huumorintajuinen, ei nykyään enää pahemmin huumoria ymmärrä.
Liittyi itäiseen naapurimaahamme, josta oli ollut puhetta ja yritin keventää tällä keskustelunavauksellani tunnelmaa ja onnistuin. En mieheni mielestä.
Ap
Naiset ovat kyllä aikamoisia juoruamaan toisten asioita. Keskittyisivät jakamaan omia juttujaan, eikä toisten juttuja.
Vierailija kirjoitti:
Muuttuu. Mun 45v mies ,ennen huumorintajuinen, ei nykyään enää pahemmin huumoria ymmärrä.
Hyvä kuulla, ettå muillakin vertaiskokemuksia. Eri on nimittäin aika huomattava ja muutos aika pysäyttävän nopea
Ap
Vierailija kirjoitti:
Liittyi itäiseen naapurimaahamme, josta oli ollut puhetta ja yritin keventää tällä keskustelunavauksellani tunnelmaa ja onnistuin. En mieheni mielestä.
Ap
Miten sää avasit keskustelun jos asiasta oli jo ollut puhetta?
Tilanne siis päättyi hyvin ja oli tarkoitus korostaa miehen satumaista onnea (on selvinnyt ennenkin ihmeellisistä vaaranpaikoista).
Jos juttu olisi päättynyt pskasti, en tietenkään olisi puhunut mitään. Tilannetajuni oli kuitenkin mieheni mielestä hukassa. Ei olisi ollut vielä n 10 vuotta sitten, kun hän oli ns huumorintajuisempi versio itsestään
Ap
Vierailija kirjoitti:
Tilanne siis päättyi hyvin ja oli tarkoitus korostaa miehen satumaista onnea (on selvinnyt ennenkin ihmeellisistä vaaranpaikoista).
Jos juttu olisi päättynyt pskasti, en tietenkään olisi puhunut mitään. Tilannetajuni oli kuitenkin mieheni mielestä hukassa. Ei olisi ollut vielä n 10 vuotta sitten, kun hän oli ns huumorintajuisempi versio itsestään
Ap
Ehkä se jatkuva pilkkaaminen on alkanut vihdoin rasittaa ja Mies miettii miksi on sietänyt moista, ja ylipäätään pilannut elämänsä moisessa suhteessa.
Vierailija kirjoitti:
Liittyi itäiseen naapurimaahamme, josta oli ollut puhetta ja yritin keventää tällä keskustelunavauksellani tunnelmaa ja onnistuin. En mieheni mielestä.
Ap
Yritä seuraavassa joulupöydässä keventää tunnelmaa kertomalla omasta toheloinnistasi.
Älä väheksy miehesi tunneta, hän loukkaantui vitsailustasi. Ei tässä huumorintajusta ole kyse, vaan sinun tilannetajun puutteestasi.
Eikö ole melko tahditonta puhua joulupöydässä puolison toheloinnista? Miksi nälvit jouluna?
Ihan mahtava strategia nöyryyttää miestä yhteisessä joulupöydässä. Meillä ei kumpikaan vitsaile toisen virheillä muiden kuullen. Keskenään voidaan hellästi naljailla.
Hauskat kommellukset ei yleensä ole hauskoja sen ihmisen mielestä kenestä ne kerrotaan. Olisiko sinusta kivaa jos miehesi kertoisi vastaavia sinusta?
Äitini ja veljeni ovat tuollaisia että kaikki "hauskat" jutut muista kerrotaan ilman mitään filtteriä. Teininä pidin tuota normaalina koska olin tottunut siihen että kaikki henkilökohtaiset asiat oli vapaata riistaa. Lopulta en enää kertonut asioitani.
Miksi ylipäätänsä halusit saattaa miehesi naurunalaiseksi? Mikä tunnelmankeventäjä se semmoinen on? Ja etkö yhtään ajatellut myös sitä, että nolaamalla miehesi nolaat siinä samalla myös itsesi.
Et arvosta ollenkaan miehesi tunteita.
Vierailija kirjoitti:
Miksi ylipäätänsä halusit saattaa miehesi naurunalaiseksi? Mikä tunnelmankeventäjä se semmoinen on? Ja etkö yhtään ajatellut myös sitä, että nolaamalla miehesi nolaat siinä samalla myös itsesi.
Et arvosta ollenkaan miehesi tunteita.
Kyllä minun hyvin päättyneitä tohelointejani saa kertoa, jos ne sulautuvat hyvin aikaisempaan keskustelunaiheeseen.
Ap
Hauskat kommellukset kuuluu sen ihmisen kerrottavaksi joka ne on kokenut, muilta se on nälvimistä.
Siis mitä? Olet joulupöydässä alkanut selostaa miehesi jotakin muinaista tohelointia? AIVAN VÄÄRÄ PAIKKA JA AIKA!!!