Sain joululahjaksi mm. paistinpannun

Oletko sinä taloudessanne se, joka vastaa pääosin ruuanlaitosta? Ehkä kuitenkin ajateltu silloin työsi helpottamista. Eli sinua ajateltu.

Kerro tämä lahjan antajille.

Kyllä sen suun voi avata ennen joulua. Minä käyn läpi kaikki joille lahjan annan ja kysyn, mikä olisi mieluista. 

Sitten on niitä jotka olettavat että ajatuksia luetaan. 

Ihania lahjoja, niillä on kiva tehdä ruokaa.

Jos nauttii ruuanlaitosta, ovat erittäin kivat lahjat. Jos ruuanlaitto on pakkopullaa, sitten on huonosti kohdennettu. 

Mua naurattaa (tosin silloin ei naurattanut) kun mies oli ostanut mulle joululahjaksi joitain vuosia sitten hionta/kaiverruskoneen jonka siis oli ostanut sillä ajatuksella että ottaisi sen itselleen käyttöön. Että win-win tilanne koska hän halusi sitä sekä sen Hugo Bossin tuotesetin ja leijona korun jonka olin hälle ostanut, eikä sit hänen itse olisi tarvinnut itseään ja töitään varten ostaa sitä hionta/kaiverruskonetta kun varmasti antaisin sen hälle :D no en antanut en ja mies oli pahalla päällä, siis tosi pahalla päällä kun päätin alkaa käyttämään sitä itse, opettelin sen käytön enkä antanut miehen sitä käyttää.

Sillä paistinpannulla voi reippaasti kumauttaa typerää lahjanantajaa. Oppiipahan olemaan!

Kannattaa tehdä jatkossa niin, kun ilmeisesti toiveita ei osata sanoittaa, että ostat ite lahjasi. Näin minä teen ja saan aina mieluisat.

Minä sain ennenvanhaan ex-mieheltäni joululahjaksi kaikki kirjat, jotka hän halusi hyllyynsä. 

Osta lahjat itsellesi itse, niin minä tee. Olen saanut vaikka mitä. Viimeiset kuoret avasin eilen, sieltä löytyi Suomessa tarkistusleimattu 70-luvun aasialainen , osittain emaloitu filigraanihopearintaneula, Kalevala Korun hopeoitu 40-luvun kansallispukusolki ja vanhan Neuvostoliiton aikaiset koristeelliset hopeiset meripihkakorvikset.

Yhden muun lahjan sain, kohvehtirasian entiseltä anopilta. Itse laitoin lahjat vain vanhemmilleni ja veljilleni

Lahjat eivät ole tärkeintä, tärkeintä on yhdessäolo. Sain tänä jouluna viettää aikuisen lapseni kanssa yhdessä aikaa neljä päivää ja lahja on paras ikinä

Vierailija kirjoitti:

Minä sain ennenvanhaan ex-mieheltäni joululahjaksi kaikki kirjat, jotka hän halusi hyllyynsä. 

Meillä sama. Sitten kyllästyin ja pistin myyntiin KAIKKI kirjat jotka hän oli muka minulle ostanut, ja hän sai tyyliin itkupotkuraivarin kun huomasi kirjojen kadonneen johon totesin "myin omat kirjani pois" ja hän edelleen valitti. On syystä eksä koska teki muutakin.

Noh. Mä taas haluaisin uuden paistinpannun ja kaikkea muuta käytännöllistä. Mies taas ostaa koruja ja hajuvesiä, jotka jää multa käyttämättä. Mieheni on sitä mieltä, että käytännön asiat eivät sovi joululahjaksi ja minä taas arvostan sellaisia lahjoja. Ostan sitten itse ne kaikki asiat, mitä oikeasti tarvitsen. Ei se ole mitenkään suuri juttu. Minusta joululahjat saavat joskus liiankin suuren roolin ihmisten ajatuksissa, kun oikeasti se joulu muodostuu hyvästä ruuasta, tunnelmasta ja läheisten seurasta.

Mä tarvitsen uusia keittiöpyyhkeitä ja patakintaita. Tuo ne mulle, mä osaan arvostaa niitä.

"Kato, aattelin ostaa sulle pleikkarin joululahjaksi ku säkin ostit mulle ton läppärin ni voit pelailla tolla. eiks jee?" oli eksäni kommentti viime vuoden jouluna kun avasin hänen mulle ostaman lahjan josta kuoriutui pleikkari 5. Miehen jolla oli ollut hitonmoisia ongelmia playstationeilla ym pelailun kanssa, menettänyt paljon rahaa niihin, menettänyt niiden takia työpaikkansakin (ja joka oli ilman pelikoneita siinä vaiheessa ollut puolisen vuotta), niin olin tosi suoraansanottuna k y r p i i n t y n y t  tuosta lahjasta koska tiesin että hänellä oli taka-ajatus sen kanssa. Että hän omisi sen ja pelailisi sillä itse. Oltiin sovittu aikapäiviä sitten että ostan miehelle lahjaksi läppärin ja hän ostaisi mulle uuden puhelimen koska edellinen alkoi olla finito. Miehen lähtiessä omaan asuntoonsa (meinasi ottaa ton pleikkarin mukaan) mut en antanut ja hänen lähdettyä, menin veljelleni joka oli etsinyt playstation vitosta ja myin sen ja ostin sen puhelimen jonka oikeasti olisin tarvinnut. Mies sai kauheat slaagit kun sai tietää mitä tein ja jo siitä tiesin että hän oli taas ratkennut pelaamaan, ja päätin siinä että ei tätä kannata enään jatkaa ja jätin hänet.

On ne ovelia pirulaisia. Vuosia kun olin saanut niitä hänen kirjatoiveitaan joululahjoiksi kaiken muun arkisonnan lisäksi ja toinen jalka oli jo ulkona lähdössä, sain koko suvun edessä joululahjaksi hienon vanhan kunnostetun rannekellon. Eli kyllä se olisi osannut, mutta ei vaan halunnut ennenkuin oli pakko. Eihän se tietenkään enää tehonnut. 

Vierailija kirjoitti:

Jos nauttii ruuanlaitosta, ovat erittäin kivat lahjat. Jos ruuanlaitto on pakkopullaa, sitten on huonosti kohdennettu. 

Olen ammatiltani kokki, mutta en kyllä tykkäisi aloittajan saamasta setistä. Amatöörikokit tykkää keittiövehkeistä lahjana.

Mäkin sain vain käytännöllisiä lahjoja. Osa vieläpä ihan tarpeetonta kaappitilanviejää. Päätin ostaa itselleni korun joululahjaksi jälkikäteen.

Vierailija kirjoitti:

"Kato, aattelin ostaa sulle pleikkarin joululahjaksi ku säkin ostit mulle ton läppärin ni voit pelailla tolla. eiks jee?" oli eksäni kommentti viime vuoden jouluna kun avasin hänen mulle ostaman lahjan josta kuoriutui pleikkari 5. Miehen jolla oli ollut hitonmoisia ongelmia playstationeilla ym pelailun kanssa, menettänyt paljon rahaa niihin, menettänyt niiden takia työpaikkansakin (ja joka oli ilman pelikoneita siinä vaiheessa ollut puolisen vuotta), niin olin tosi suoraansanottuna k y r p i i n t y n y t  tuosta lahjasta koska tiesin että hänellä oli taka-ajatus sen kanssa. Että hän omisi sen ja pelailisi sillä itse. Oltiin sovittu aikapäiviä sitten että ostan miehelle lahjaksi läppärin ja hän ostaisi mulle uuden puhelimen koska edellinen alkoi olla finito. Miehen lähtiessä omaan asuntoonsa (meinasi ottaa ton pleikkarin mukaan) mut en antanut ja hänen lähdettyä, menin veljelleni joka oli etsinyt playstation vitosta ja myin sen ja ostin sen puhelimen jonka oikeasti olisin tarvinnut. Mies sai kauheat slaagit kun sai tietää mitä tein ja jo siitä tiesin että hän oli taas ratkennut pelaamaan, ja päätin siinä että ei tätä kannata enään jatkaa ja jätin hänet.

Tulee mieleen oma silloinen avopuoliso joka osti mulle myös pelikoneen aikoinaan. Playstation 3 muistaakseni. Sitten hälle sanoin että taisit ostaa itsellesi jä hän kiven kovaan väitti että ei, mutta kun sanoin että aion myydä sen, niin hän sai aevan järkyttävän raivokohtauksen. Onhan se kun mies kyseli mun joululahjatoiveita ja kerroin hälle mitä toivoin ja hän kertoi että hän haluaisi uuden television minkä sitten ostin, niin inhottavaa kun ostaa jotain mitä toinen oikein toivoo ja sitten ei saakaan sitä mitä itse oikeasti haluaa.

Vinkkasin lapsille, että haluaisin kosmetiikkaa. Sain kattilan. Miesystävälle vinkkasin, että haluan vaikka korun, sain leivänpaahtimen, joka mulla on jo, kaapissa, kun en sillä mitään tee. Siskolta sain käsipyyhkeitä, no jippii.