Onko se niin vakavaa, jos lapsi menee verkkareissa joulujuhlaan?

60-luvulla minullakin oli koulun kevätjuhlassa verkkarit ja Nokian futisnappulakengät. Ja kyllä, jäin eläkkeelle akateemisesta ammatista!

Meillä suostui laittamaan mustat farkut. Kauluspaitaa ei. 

Vierailija kirjoitti:

Meillä suostui laittamaan mustat farkut. Kauluspaitaa ei. 

Kauluspaita ei farkkujen kanssa oikein sovikaan, ainakaan yksivärinen ja sileä pukupaita.

Ja miten voi olal koko palsta täynnä porukkaa joka ei opi mitään jollei sitä opeteta itkun kanssa juuri ennen juhlaa? Itse olen 45 ja edelleen opin ihan päivittäin uusia asioita, ei ole jäänyt oppimiskyky ala-asteen joulujuhlaan.[/quote]

On hyvä, että noinkin vanhana yrität saada kiinni niitä, jotka ovat oppineet oikeille tavoille jo aikaisemmin.

Tsemppiä vaan, kyllä tämä ennenpitkää onnistuu.

Ei se ole kovin vakavaa. Sota, ydinvoimalaonnettomuus ja lapsiin kohdistuvat seksuaalirikokset ovat vakavaa, noin muutamia esimerkkejä mainitakseni.

Olishan se toki parempi, että lapsi pukeutuisi juhlavaatteisiin. Ehkä tärkeintä kuitenkin, että teit lapselle tiettäväksi, että juhlaan on tapana pukeutua juhlallisemmin. Voisit vaikka illalla vielä rauhassa jutella lapsen kanssa, miksi juhliin pukeudutaan eri tavalla kuin arkena.

Omakin lapseni tosin meni joulujuhliin verkkarihousuissa. Edellisenä iltana ennen joulujuhlaa tuli opettajalta viesti, että lapsella pitäisi esityksen takia olla tietynväriset vaatteet. Sen värisiä juhlahousuja ei meillä ole, enkä viimeisenä iltana lähtenyt kauhealla kiireellä kauppaan etsimäänkään, varsinkin kun nuoremman lapsen nukkumaanmeno oli jo lähellä. Joskus täytyy tehdä kompromisseja. Onneksi sentään toivotun värinen paita löytyi vähän siistimpänä, niin mielestäni lapsen joulujuhla-asu oli ihan ok.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei se sinänsä niin vakavaa ole, mutta kertoo kuitenkin siitä, että lapsen asioilla ei vanhemmille ole oikeastaan väliä.

Tuskin näiden verkkarilasten vanhemmat itse menevät verkkareissa työpaikan juhlatilaisuuteen, johon pyydetään saapumaan vähän paremmin pukeutuneena.

Pahaa pelkään, että kyllä verkkarilasten vanhemmat menevät verkkareissa juhliin hekin.

Suomessa on järkyttävän paljon tuulipukuporukkaa. Kun katselee kaupungilla ympärilleen, niin yllättävän moni kulkee jonkinlaisissa verkkareissa ja lenkkareissa tai talvilenkkareissa.

Minkälaisissa vaatteissa kaupungilla sitten saisi/pitäisi kulkea?

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju, koska jokainen neurologisesti tietyllä tavalla epätyypillisen lapsen vanhempi tietää että lapsihan ei päälleen laita kuin sen minkä itse haluaa :D 

No, mä tekisin selväksi, et jos ei ylle kelpaa kuin verskat, niin sit jäädään kotiin. Elämä tuo eteen valintoja seuraamuksineen.

Ällöttävää.

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitten niin vakavaa, jos lapsi ei saa tahtoaan läpi eikä saa pukea niitä haluamiaan verkkareita, vaan joutuu laittamaan ne vaatteet, jotka aikuinen sanoo, että juhlaan laitetaan, piste? 

Se, että vanhempi kantaa vastuun, päättää ja luo lapselle rajat tuo lapsen elämän sen tuiki tärkeän turvallisuuden ja tasapainon, jolle loppu elämä rakennetaan. 

Olet ihan oikeassa, ei sekään ole vakavaa. Ylipäänsä juhlapukeutuminen ei ole mikään kovin vakava asia. Mun mielestä tärkeintä on, että lapselle tehdään selväksi, että juhliin on tapana pukeutua juhlallisesti ja arkivaatteissa paikalle ilmestyminen voidaan tulkita epäkunnioittavaksi ja epäkohteliaaksi eleeksi. Toisaalta on tärkeää kunnioittaa myös ihmisten erilaista tyyliä ja elämäntilannetta, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten pukeudutaan (esim. onko varaa, joutuuko sairauden/yliherkkyyden takia käyttämään tietynlaisia vaatteita jne. jne.). Kukin perhe sitten päättää itse, miten näiden kahden asian välillä tasapainoillaan.

Ja kaikkein tärkeintä olisi, että kaikissa perheissä pidettäisiin tietyistä perusjutuista kiinni, esim. että väkivaltaa ei sallita. Jos perheessä voimavarat vähissä, toivoisin, että mielummin joustetaan lasten pukeutumisessa kuin väkivaltaisuudessa. Toki paras olisi, että voimavarat riittäisi molempiin. :)

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

No on se outoa jos ei kerran pari vuodessa kykene pukeutumaan tilanteen mukaan. Lapsiko teillä saa aina tahtonsa läpi jos riittävästi huutaa ja riehuu? Juhlapukeutuminen on osa tapakasvatusta ja sanoisin, että verkkariheikit juhlissa kertovat kyllä karusti miten monessa perheessä lapset määräävät tai vaihtoehtoisesti vanhemmilla ei ole alkeellisintakaan tilannetajua. Köyhäkin kyllä viitsiessään pystyy juhlavaatteita hommaamaan. Juuri katsoin kirpparilla eilen tarjontaa omille lapsilleni ja kauluspaitoja jos joka kokoa 0 5-2€ ja siistejä housuja n.1€. Älä hanki lapsia jos et viitsi opettaa heille hyviä tapoja tai kykene 2€ maksamaan siisteistä vaatteista.

Ei ole 2 euroa, koska ei voi kirpparilta ostaa mitään, sillä juhlavaatteet ostetaan samana päivänä kuin on juhlatkin, sillä ei äiti kerkeä mihinkään kirppareille katselemaan halpoja rättejä. Joka vuosi menee 500€ lapsen juhlapukeutumiseen. Etkö ole lukenut elariketjuja? Juhlavaatteita koskee sama kuin talvihaalaria ja kenkiäkin.

Joulujuhla on joulujuhla, eikä mikään itkun paikka. Jos lapsi ei halua mekkoa päälle ja sukkahousuja jalkaan, niin sama se on mennä verkkareissa sitten. Millainen ihminen pilaa lapsen joulujuhlan "kasvattamalla" , eli kiusaamalla lasta juuri lapselle tärkeän juhlan alla, ja huudattamalla tätä niin että itkien ja pahoilla mielin lapsi joutuu juhlaansa lähtemään? 

Ja miten voi olal koko palsta täynnä porukkaa joka ei opi mitään jollei sitä opeteta itkun kanssa juuri ennen juhlaa? Itse olen 45 ja edelleen opin ihan päivittäin uusia asioita, ei ole jäänyt oppimiskyky ala-asteen joulujuhlaan.

Ei se ole lapselle mikään tärkeä juhla, jos hän haluaa sinne verkkareissa mennä.

Kaltaisesi nössöt vanhemmat, jotka eivät ikinä halua tuottaa lapselle pettymyksiä, teette lapsellenne karhunpalveluksen. Onko kiva olla moukkalapsen moukka vanhempi, joka ei osaa edes lastaan kasvattaa eikä opettaa edes sellaista perusasiaa, miten juhlaan pukeudutaan?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju, koska jokainen neurologisesti tietyllä tavalla epätyypillisen lapsen vanhempi tietää että lapsihan ei päälleen laita kuin sen minkä itse haluaa :D 

No, mä tekisin selväksi, et jos ei ylle kelpaa kuin verskat, niin sit jäädään kotiin. Elämä tuo eteen valintoja seuraamuksineen.

Jep, jep. Onko sinulla kokemusta neuroepätyypillisistä lapsista? Uskoisin, että esim. aika moni aistisäätelyhäiriöstä kärsivä lapsi jättää mielellään sekä juhlavaatteet että sen juhlan väliin. Juhlavaatteet tuntuvat niin ikäviltä, että huomio keskittyy vain niihin hankaaviin saumoihin jne. Ja juhla kaikkine erilaisine äänineen ja valoineen on kuormittava kokemus myös. Yhteensä nämä kaksi voi varsinkin nepsy-oireiselle pikkukoululaiselle olla liikaa, hän mieluiten jääkin kotiin.

Sitten voi aikuinen olla vähän joustava ja opettaa lapsellekin sitä, miten kannattaa luovia näiden haasteiden kanssa. Esim. että mennään mukavissa vaatteissa juhlaan ja totutellaan niihin ääniin ja valoihin. Sitten kun on parit joulu- ja kevätjuhlat totuteltu näihin ärsykkeisiin, voidaankin siirtyä harjoittelemaan vaatekappale kerrallaan juhlavaatteiden pitämistä. Tuloksena on sitten lopulta nepsy-aikuinen, joka pystyy käymään juhlissa, kun on saanut asiaa harjoitella niin, että kuormitus ei käy liian suureksi. Samalla hän on oppinut, miten hän voi totuttaa itsensä hankaliinkin tilanteisiin ja pystyy toimimaan monenlaisissa ympäristöissä.

Mutta joo, voihan sitä vetää tuollakin tyylillä, että aikuinen tekee selväksi, että hän ei jousta mistään koskaan. Lapsi joutuu sitten jättämään kaikki juhlat välistä eikä koskaan saa harjoitella niissä käymistä. Tuloksena nepsy-aikuinen, joka ei käy juhlissa ja omaa muutenkin alentuneen toimintakyvyn, kun ei ole ikinä oppinut, miten hän voi totuttaa itsensä haastaviin tilanteisiin. Lisäksi lapsi on oppinut periaatteiltaan joustamattomaksi änkyräksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju, koska jokainen neurologisesti tietyllä tavalla epätyypillisen lapsen vanhempi tietää että lapsihan ei päälleen laita kuin sen minkä itse haluaa :D 

No, mä tekisin selväksi, et jos ei ylle kelpaa kuin verskat, niin sit jäädään kotiin. Elämä tuo eteen valintoja seuraamuksineen.

Jep, jep. Onko sinulla kokemusta neuroepätyypillisistä lapsista? Uskoisin, että esim. aika moni aistisäätelyhäiriöstä kärsivä lapsi jättää mielellään sekä juhlavaatteet että sen juhlan väliin. Juhlavaatteet tuntuvat niin ikäviltä, että huomio keskittyy vain niihin hankaaviin saumoihin jne. Ja juhla kaikkine erilaisine äänineen ja valoineen on kuormittava kokemus myös. Yhteensä nämä kaksi voi varsinkin nepsy-oireiselle pikkukoululaiselle olla liikaa, hän mieluiten jääkin kotiin.

Sitten voi aikuinen olla vähän joustava ja opettaa lapsellekin sitä, miten kannattaa luovia näiden haasteiden kanssa. Esim. että mennään mukavissa vaatteissa juhlaan ja totutellaan niihin ääniin ja valoihin. Sitten kun on parit joulu- ja kevätjuhlat totuteltu näihin ärsykkeisiin, voidaankin siirtyä harjoittelemaan vaatekappale kerrallaan juhlavaatteiden pitämistä. Tuloksena on sitten lopulta nepsy-aikuinen, joka pystyy käymään juhlissa, kun on saanut asiaa harjoitella niin, että kuormitus ei käy liian suureksi. Samalla hän on oppinut, miten hän voi totuttaa itsensä hankaliinkin tilanteisiin ja pystyy toimimaan monenlaisissa ympäristöissä.

Mutta joo, voihan sitä vetää tuollakin tyylillä, että aikuinen tekee selväksi, että hän ei jousta mistään koskaan. Lapsi joutuu sitten jättämään kaikki juhlat välistä eikä koskaan saa harjoitella niissä käymistä. Tuloksena nepsy-aikuinen, joka ei käy juhlissa ja omaa muutenkin alentuneen toimintakyvyn, kun ei ole ikinä oppinut, miten hän voi totuttaa itsensä haastaviin tilanteisiin. Lisäksi lapsi on oppinut periaatteiltaan joustamattomaksi änkyräksi.

No aina on poikeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia ja tietyissä tilanteissa voidaan joutua joustamaan erilaisista käytössäännöistä, mutta nyt puhutaankin siitä suuresta massasta. Esimerkiksi juhlatilaisuudessa kiljuminen ei ole hyväksyttävää käytöstä, mutta jos lapsella on touretten syndrooma, sille ei välttämättä voi mitään. Tai jos lapsella on jalka paketissa ja siihen ei mahdu päälle kuin kaikkein lököttävimmät collarit, niin ei varmaan ole tarpeen mennä ostamaan järkyttävän leveitä juhlahousuja vain sitä tilaisuutta varten. 

Kuitenkin sille aistiyliherkälle tms lapsellekin voi ikätasoisesti pyrkiä selittämään, miksi on olemassa erilaisia käyttäytymissääntöjä ja pukeutumistapoja ja kertoa, miten se voi vaikuttaa muiden suhtautumiseen häneen erityisesti aikuisena, koska kaikki eivät voi tietää hänen poikkeavuuksistaan. Tietenkin tähän vaikuttaa myös olennaisesti hänen tilansa. Onko odotettavissa, että hän esimerkiksi tulee koskaan pääsemään opiskelemaan tai työelämään vai tarvitseeko hän extra-tukea koko loppuelämänsä? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitten niin vakavaa, jos lapsi ei saa tahtoaan läpi eikä saa pukea niitä haluamiaan verkkareita, vaan joutuu laittamaan ne vaatteet, jotka aikuinen sanoo, että juhlaan laitetaan, piste? 

Se, että vanhempi kantaa vastuun, päättää ja luo lapselle rajat tuo lapsen elämän sen tuiki tärkeän turvallisuuden ja tasapainon, jolle loppu elämä rakennetaan. 

Olet ihan oikeassa, ei sekään ole vakavaa. Ylipäänsä juhlapukeutuminen ei ole mikään kovin vakava asia. Mun mielestä tärkeintä on, että lapselle tehdään selväksi, että juhliin on tapana pukeutua juhlallisesti ja arkivaatteissa paikalle ilmestyminen voidaan tulkita epäkunnioittavaksi ja epäkohteliaaksi eleeksi. Toisaalta on tärkeää kunnioittaa myös ihmisten erilaista tyyliä ja elämäntilannetta, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten pukeudutaan (esim. onko varaa, joutuuko sairauden/yliherkkyyden takia käyttämään tietynlaisia vaatteita jne. jne.). Kukin perhe sitten päättää itse, miten näiden kahden asian välillä tasapainoillaan.

Ja kaikkein tärkeintä olisi, että kaikissa perheissä pidettäisiin tietyistä perusjutuista kiinni, esim. että väkivaltaa ei sallita. Jos perheessä voimavarat vähissä, toivoisin, että mielummin joustetaan lasten pukeutumisessa kuin väkivaltaisuudessa. Toki paras olisi, että voimavarat riittäisi molempiin. :)

Jotenkin vaikea kuvitella tilanne, jossa on resursseja joko pukea lapselle siistit vaatteet tai olla hakkaamatta sitä, mutta molempiin ei tavu millään. Onko näissä perheissä siis tilanne se, että lapsi tekee, mitä vanhemmat pyytävät vain jos häntä lyödään? Silloin ollaan jo aika syvällä suossa ja olisi aika kiire saada ammattiapua paikalle. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Hauska ketju, koska jokainen neurologisesti tietyllä tavalla epätyypillisen lapsen vanhempi tietää että lapsihan ei päälleen laita kuin sen minkä itse haluaa :D 

No, mä tekisin selväksi, et jos ei ylle kelpaa kuin verskat, niin sit jäädään kotiin. Elämä tuo eteen valintoja seuraamuksineen.

Jep, jep. Onko sinulla kokemusta neuroepätyypillisistä lapsista? Uskoisin, että esim. aika moni aistisäätelyhäiriöstä kärsivä lapsi jättää mielellään sekä juhlavaatteet että sen juhlan väliin. Juhlavaatteet tuntuvat niin ikäviltä, että huomio keskittyy vain niihin hankaaviin saumoihin jne. Ja juhla kaikkine erilaisine äänineen ja valoineen on kuormittava kokemus myös. Yhteensä nämä kaksi voi varsinkin nepsy-oireiselle pikkukoululaiselle olla liikaa, hän mieluiten jääkin kotiin.

Sitten voi aikuinen olla vähän joustava ja opettaa lapsellekin sitä, miten kannattaa luovia näiden haasteiden kanssa. Esim. että mennään mukavissa vaatteissa juhlaan ja totutellaan niihin ääniin ja valoihin. Sitten kun on parit joulu- ja kevätjuhlat totuteltu näihin ärsykkeisiin, voidaankin siirtyä harjoittelemaan vaatekappale kerrallaan juhlavaatteiden pitämistä. Tuloksena on sitten lopulta nepsy-aikuinen, joka pystyy käymään juhlissa, kun on saanut asiaa harjoitella niin, että kuormitus ei käy liian suureksi. Samalla hän on oppinut, miten hän voi totuttaa itsensä hankaliinkin tilanteisiin ja pystyy toimimaan monenlaisissa ympäristöissä.

Mutta joo, voihan sitä vetää tuollakin tyylillä, että aikuinen tekee selväksi, että hän ei jousta mistään koskaan. Lapsi joutuu sitten jättämään kaikki juhlat välistä eikä koskaan saa harjoitella niissä käymistä. Tuloksena nepsy-aikuinen, joka ei käy juhlissa ja omaa muutenkin alentuneen toimintakyvyn, kun ei ole ikinä oppinut, miten hän voi totuttaa itsensä haastaviin tilanteisiin. Lisäksi lapsi on oppinut periaatteiltaan joustamattomaksi änkyräksi.

No aina on poikeuksia ja poikkeuksen poikkeuksia ja tietyissä tilanteissa voidaan joutua joustamaan erilaisista käytössäännöistä, mutta nyt puhutaankin siitä suuresta massasta. Esimerkiksi juhlatilaisuudessa kiljuminen ei ole hyväksyttävää käytöstä, mutta jos lapsella on touretten syndrooma, sille ei välttämättä voi mitään. Tai jos lapsella on jalka paketissa ja siihen ei mahdu päälle kuin kaikkein lököttävimmät collarit, niin ei varmaan ole tarpeen mennä ostamaan järkyttävän leveitä juhlahousuja vain sitä tilaisuutta varten. 

Kuitenkin sille aistiyliherkälle tms lapsellekin voi ikätasoisesti pyrkiä selittämään, miksi on olemassa erilaisia käyttäytymissääntöjä ja pukeutumistapoja ja kertoa, miten se voi vaikuttaa muiden suhtautumiseen häneen erityisesti aikuisena, koska kaikki eivät voi tietää hänen poikkeavuuksistaan. Tietenkin tähän vaikuttaa myös olennaisesti hänen tilansa. Onko odotettavissa, että hän esimerkiksi tulee koskaan pääsemään opiskelemaan tai työelämään vai tarvitseeko hän extra-tukea koko loppuelämänsä? 

Joo, oon näistä ihan samaa mieltä! Nepsyille on tosi tärkeää tehdä selväksi näitä yleisiä normeja ja miten ihmiset suhtautuu niiden rikkomiseen. Ja sitten vaikka jostain joustettaisiinkin, niin pitäisi jo etukäteen selittää, että tämä on väliaikainen jousto ja lopullisena tavoitteena on sitten, että hän pystyy osallistumaan juhliin normaalisti. Tämä siis juuri niin kuin sanoit, eli sillä oletuksella, että lapsi todennäköisesti pystyy tulevaisuudessa käymään itsenäisesti töissä/koulussa.

Mutta palatakseni ketjun aiheeseen, niin sepä siinä onkin, kun ei tiedä, mitä kunkin perheen asuvalintojen takana on. Voi olla nepsyhaasteita, vähävaraisuutta, vanhemmilla kuormittava elämäntilanne. Tai voi sitten olla niitäkin, jotka vaan ei välitä juhlapukeutumisesta ja ovat epäkohteliaita, ja opettavat sitten valitettavasti tämän asenteen lapsilleenkin. Sekään tuskin on lapsen vika? Siksi toivoisinkin, että me aikuiset suhtautuisimme kunnioittavasti kaikkiin lapsiin emmekä katselisi heitä nenänvartta pitkin esim. sen takia, mitä heillä on päällään. 

Oman lapseni luokalla on yksi poika, joka käyttäytyy usein tosi huonosti. Jonkin verran olemme myös samoissa harrastuspiireissä, ja siellä olen huomannut, että lapsen vanhemmat eivät puutu pojan käytökseen koskaan, vaikka ympärillä sekä valmentaja että useampikin vanhempi joutuu ojentamaan jatkuvasti. Vaikuttaa, että hänellä ei siis ole kotona juuri mitään sääntöjä. Sääliksi käy tätä lasta! Ei ole helppoa hänellä käydä koulussa ja harrastuksissa, kun häntä ei ole kotona yhtään opetettu noudattamaan yhteisiä sääntöjä. Hän vaikuttaa usein tosi hämmentyneeltä, kun häntä komennetaan. Tottelee sitten välillä kyllä, mutta pian säännöt taas unohtuu. En sitä kuitenkaan lue hänelle viaksi. Hän on lapsi ja saa toivottavasti tukea riittävästi, jotta oppii tavoille. Vissiin hänestä nyt on tehty yksi lasukin erään väkivaltaisen kohtauksen jälkeen - ehkä hän saisi sitä kautta apua? 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Meillä suostui laittamaan mustat farkut. Kauluspaitaa ei. 

Kauluspaita ei farkkujen kanssa oikein sovikaan, ainakaan yksivärinen ja sileä pukupaita.

Kyllä sopii. Valkoinen kauluspaita ja mustat farkut ovat ihan hyvä yhdistelmä. Kuviollinen paita sensijaan ei sovi, vienosti raidallinen taas sopii. 

Tyylitajukin kadonnut helvatin kuuseen Suomessa. Kaikki kohteliaisuus ja kunnioitus on hienostelua ja sitä pitää karttaa. Junttihousuja olette, perämetsien jälkeläisiä kaikki tyynni. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sellaisia juhlia ei olekaan, mihin kumissaappaat ja verkkarit eivät sopisi asuksi.

Ja kuomat

Joo, kesähäihin +27 c 😅 mutta ei pahalla.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko se sitten niin vakavaa, jos lapsi ei saa tahtoaan läpi eikä saa pukea niitä haluamiaan verkkareita, vaan joutuu laittamaan ne vaatteet, jotka aikuinen sanoo, että juhlaan laitetaan, piste? 

Se, että vanhempi kantaa vastuun, päättää ja luo lapselle rajat tuo lapsen elämän sen tuiki tärkeän turvallisuuden ja tasapainon, jolle loppu elämä rakennetaan. 

Olet ihan oikeassa, ei sekään ole vakavaa. Ylipäänsä juhlapukeutuminen ei ole mikään kovin vakava asia. Mun mielestä tärkeintä on, että lapselle tehdään selväksi, että juhliin on tapana pukeutua juhlallisesti ja arkivaatteissa paikalle ilmestyminen voidaan tulkita epäkunnioittavaksi ja epäkohteliaaksi eleeksi. Toisaalta on tärkeää kunnioittaa myös ihmisten erilaista tyyliä ja elämäntilannetta, jotka voivat vaikuttaa siihen, miten pukeudutaan (esim. onko varaa, joutuuko sairauden/yliherkkyyden takia käyttämään tietynlaisia vaatteita jne. jne.). Kukin perhe sitten päättää itse, miten näiden kahden asian välillä tasapainoillaan.

Ja kaikkein tärkeintä olisi, että kaikissa perheissä pidettäisiin tietyistä perusjutuista kiinni, esim. että väkivaltaa ei sallita. Jos perheessä voimavarat vähissä, toivoisin, että mielummin joustetaan lasten pukeutumisessa kuin väkivaltaisuudessa. Toki paras olisi, että voimavarat riittäisi molempiin. :)

Jotenkin vaikea kuvitella tilanne, jossa on resursseja joko pukea lapselle siistit vaatteet tai olla hakkaamatta sitä, mutta molempiin ei tavu millään. Onko näissä perheissä siis tilanne se, että lapsi tekee, mitä vanhemmat pyytävät vain jos häntä lyödään? Silloin ollaan jo aika syvällä suossa ja olisi aika kiire saada ammattiapua paikalle. 

En tarkoittanut yksittäistä tilannetta vaan perheen kokonaistilannetta/elämäntilannetta. Esim. jos on yh ja sairastanut masennukseen, ei ehkä voimavarat riitä kaikkeen. Jos yrittää suorittaa kaiken ulkoisesti vimpan päälle juhlavaatteita myöten, niin ehkä vanhemmalla ei sitten enää riitä illalla voimia puuttua riittävästi sisarusten välisiin kahinoihin. Tässä siis ote alkaa lipsua lopulta niin, että sisarukset lyövät toisiaan, sitten alkaa väkivaltaa tulla myös koulun välitunnilla jne. Parempi on, jos vanhempi tunnistaa oman tilanteensa ja ajattelee, että joustan nyt vaikka näistä juhlavaatteista ja kodin siisteystasosta, jotta minulla jää energiaa kaikkein tärkeimpiin asioihin. Ja mielellään vielä jutella lasten kanssa ikätasoisesti, että nyt äiti/isä on väsynyt ja tarvitsee lepoa, joten tänä vuonna joustetaan näistä asioista, vaikka yleensä juhliin onkin tapana pukeutua paremmin.

Voivoi, minä kehveli tulin lapsen joulujuhlaan tuulipuvun housuissa! Kyseessä oli päiväjuhla klo 10-11, johon poljin kotoa vesisateessa parin kilometrin matkan pyörällä, sitten taas juhlan jälkeen takaisin kotiin etätöihin. Salissa oli valot himmennetty, joten tuskin asuni ainakaan koko juhlan ajan muita häiritsi. Huomasin kyllä, että salissa oli muitakin vanhempia tavallisissa arkivaatteissa. Osa työvaatteissakin, esim. raksalla työskentelvä mies tuli työhaalareissa saliin ja istui viereeni. Olivat kuulemma sopineet pomon kanssa, että hän pitää vähän aikaisemman ruokatunnin ja käy samalla katsomassa lastensa joulujuhlan. Varmasti osa vanhemmista pahoitti tästäkin mielensä ja opetti lapsilleenkin, että tuossa istuvat juntti ja moukka vierekkäin. ;)

Koulussa lapsia kasvatetaan päivittäin hyville tavoille: pipo pois päästä sisään tultaessa, kiitos ruoasta ja anteeksi pyyntö jos tullaan myöhässä, juhlatilaisuuden muita osallistujia kunnioitetaan siistillä pukeutumisella.

Jos vanhemmatkin opettavat hyviä tapoja niin lopputuloksena on hyvätapaisia aikuisia tulevaisuudessa. Mutta jos vanhemmat vesittää koulun ohjeet ja opetuksen ja sallii likaiset verkkarit juhlassa niin oppilas oppii ettei koulun ohjeita tarvitse noudattaa eikä aikuisenakaan hyvistä tavoista piittaa.