ADHD:n ihmissuhteet

Tässä kun olen ihmeellinen väliinputoaja lähes kaikessa niin tuli tämäkin taas mietittyä läpi: adhd ja ihmissuhteiden ihanuus. Miten te muut, joilla on adhd saatte pidettyä ihmissuhteet kunnossa? Mä olen niin haastava persoona välillä, että ei normaalilla aivokemialla toimiva ihminen kestä yksinkertaisesti. Olen 30 ja käynyt yliopiston teknilliselle puolelle. Opinnot olivat mukavia ja tykkäsin todella paljon kun sain yhden ystävänkin. Olen ollut kerran parisuhteessa ja se päättyi kun mies petti ja jätti. Sen jälkeen en ole löytänyt ketään. Se on ikävää, sillä ihan vilpittömästi haluaisin rinnalleni ihmisen, jonka kanssa jakaa arki. Ihmiset ympärilläni kuitenkin väsyvät minuun ja osa sanoo jo heti aluksi, että ei pysty. En kerro uusille ihmisille tästä ominaisuudestani, koska haluan heidän tutustuvan minuun, en diagnoosiini.

Olen aggressiivinen, siis ihan oikeasti suuttuessa olen todella hyökkäävä ja en saa pidettyä itseäni kasassa. Usein satutan itseäni kun raivo iskee. Jos en ole fyysisesti uhkaava niin saatan huutaa kuin mikäkin ja olla aivan kamala. Triggeröitymiseen ei aina tarvitse paljon ja nykyään osaan sanoa ihmiselle, että on päästävä pois tai en pysty hallitsemaan itseäni. Kaikki eivät tätä ymmärrä ja saan osakseni nauramista ja ilkkumista. Mutta pois on päästävä. Triggeröitymistä ei tapahdu usein, koska osaan myös jättää kuuntelematta asiat, jotka saattavat laukaista suuttumisen. Tämä on kuitenkin hyvin raskasta ympärillä oleville ihmisille ja itsellenikin.

Olen myös äärettömän iloinen ja positiivinen ja pääasiassa hihkun. Silloin olen myös mukava ja todella kannustava. Onneksi olen peruspositiivinen luonne ja aina iloinen, ellen saa ärsykettä suuttumiseen.

Näin pienenä melankolia kautena olen oikeasti hyvin itkuherkkä ja vähän surullinen kaikesta. Tätä kestää vuodesta sen pari päivää ja sitten pyyhin kaiken mielestä ja perus positiivisuus jatkuu.

Mulla ei ole tunteissa sellaista kultaista keskitietä tai tasaisuutta. Impulsiivisuutta, tunteiden äärilaitoja ja olen täysin niiden tunteiden vietävissä. Näin on ollut aina. Impulsiivisuutta on myös kaikessa muussakin, mutta lähinnä nyt haluaisin kuulla, kuinka te adhd ihmiset pystytte ihmissuhteisiin ja onko teillä jotain apuja ja konsteja?

Olen siis hoitokontaktissa kyllä. Lääkitystä en halua, koska olen niin impulsiivinen, että saatan viikon päästä vaikka lentää tai muuttaa maahan, johon tarvitsee kaiken maailman selvitykset lääkkeistä ja näin päin pois. Eli vain terapian avulla yritetään saada pidettyä mun arki kasassa.