Lue keskustelun säännöt.
Mammaloma-aikainen ystäväni meni töihin ja unohti meidät!
12.11.2006 |
Mua suututtaa kauheesti, kun äitiysloma-aikana oltiin jatkuvasti tekemisissä ja kyläiltiin toistemme luona, puistoiltiin ym. Nyt kun meni töihin, ei pidä enää mitään yhteyttä. Olen kutsunut heitä kylään, ehdottanut leffaan menoa ym., mutta ei mitään. Ei edes tekstaria voi lähettää.
Voiko jollain oikeesti olla niin kiire?
Kommentit (8)
Olen juuri kuvailemasi kaltainen ystävä. Töihin meno vaan pistää koko huushollin sekaisin, kaikki rutiinit menee uusiksi ja ystäviin yheydenpito tuntuu täysin ylivoimaiselta. On niin halvatun kiire koko ajan. Uskon, että kyllä se tästä vähitellen helpottaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mielestäni se on huonoa ja typerää käytöstä, mutta sellainen joka näin käyttäytyy ei minun ystävyyttäni ansaitsekaan, joten olkoon omissa oloissaan siis.
Minä olen sentään paljon muutakin kuin vain pienen lapsen äiti ja mammalomalaisen vertaistuki, jos ei kiinnosta niin ei sitten, onneksi minulla on paljon fiksumpia ystäviä jotka ymmärtävät minun arvoni oikeasti :)
anteeksi mutta ihan oikeasti, ei sitä vaan ehdi/viitsi/jaksa
kun tuntuu ettei aikaa ole enää omallekaan perheelle työhön menon jälkeen.
meillä ei ole edes mitään kauheita harrastuksia tässä.
töissä 8t päivässä, työmatkoihin menee oma aikansa,
lapsenkanssa pitäisi kotona ehtiä ulkoilla, syödä, olla vaan ja rauhottua. siivota jne ne kotihommat.
sitä vaan ei ehdi!
Minä olen työpäivien jälkeen niin kiinni lapsissa ja kodin ylläpidossa, että ystäviin yhteydenpito on kyllä valitettavasti täysin nollassa. Se ei kuitenkaan tarkoita, etten arvostaisi heitä tai välittäisi heistä. Tämä töiden aloitus vaan vie ihan järkyttävän paljon voimia ja aikaa. Mäkin uskon, että tässä vähitellen opin käyttämään aikaani järkevämmin ja saan taas normaalielämästä kiinni.
Älä siis ap ota itseesi, vaan yritä ymmärtää. Jos ystäväsi on tosiystävä, hän kyllä taas toivuttuaan pitää yhteyttä.
Mutta kun tekee kolmivuorotyötä on vapaapäivinä niin poikki ettei jaksa lähteä mihinkään eikä kaipaa ketään kylään. Mä saan aikuiskontaktit tyydytettyä töissä. Eikä puhettakaan että aamuvuoronkaan päälle viittis lähteä minnekään, hyvä jos kaupassa saa käytyä. Kaverit on kyllä jääneet taka-alalle, varsinkin sellaset jotka on kotona. Onneksi naapurista löytyy yksi henkiystävä joka riittää.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Oma perhe menee ajankäytössä tietenkin edelle vaikka ei ystäviä unohtaisikaan. Kun on vuorotyö + normaalit arkirutiinit (pyykit, ruoka, siivous, kaupassa käynti, esikoisen harrastuksiin kuljetus jne.) niin joskus sitä haluaa vain ollakin.
Minun yksi mammalomalainen ystäväni jolla on 4 lasta ja ei välissä töissä (kotielämää kertynyt jo 8 vuotta putkeen) on usein tunkemassa meille viikonloppuisin laumansa kanssa kylään. Ei tosiaan aina jaksa passata ja siivota vielä toistenkin jälkiä mutta ei nuo kotirouvat ymmärrä.
niin kuin ap, kun hyvä mammalomaystäväni palasi töihin eikä ehtinyt enää edes sähköpostiin vastata. no, kun itse palasi hetken kuluttua töihin, huomasin kyllä muuttuneeni myös samanlaiseksi. Työssäkäynti pienen lapsen (meillä kaksi lasta) kanssa on niin yksinkertaisen kuluttavaa, ainakin mun työssäni, ettei sitä tosiaan ehdi sosiaalisia kontakteja juuri harrastaa :/. kaikki aika menee töissä ja sitten taas lasten ehdoilla kotona ja kotitöitä tehdessä. nekin on joskus tehtävä...en ole työssäkäydessä juuri ehtinyt sosiaalista toimintaa harrastaa, työpaikkakavereita lukuunottamatta!
Itseolen oikeasti työpäivien jälkeen niin raato, että makaan vaan sohvalla. Samoin kaikki lauantait. Sunnuntaisin jaksan sitten siivota... onneksi mun hyvät ystävät on myöskin jo siirtyneet työelämään, ja ymmärtävät tämän tilanteen. Kyllä tämä tästä helpottaa, kun tulee rutiinia tähän pyöritykseen. Sitten jaksan taas.