Pettäminen
Pettäminen / uskottomuus / asiat joita et hyväksy parisuhteen toiselta osapuolelta
Mitä asioita et hyväksy parisuhteesi toiselta osapuolelta? Mikä saa sinut määrittelemään jonkun teon (tyypillisimmin kai seksin muun kuin oman kumppanin kanssa) pettämiseksi?
Usein tartutaan siihen, että kun toinen teki näin tai noin, niin hän rikkoi yhteisiä rajoja ja petti luottamuksen. Tämä ymmärrän oikein hyvin. Luottamuksen pettäminen horjuttaa parisuhdetta.
Se, mistä mua kiinnostaisi kuulla, on ajatukset joihin pettäminen pohjautuu. Eli millä perusteella joku asia on päädytty määrittelemään pettämiseksi. Miksi se on mielestäsi väärin ja niin ei pitäisi tehdä? Miksi sen asian tapahtuminen tuntuisi sinusta pahalta?
Ilmeisesti yksi tyypillinen näkökulma on se, että ihminen haluaa oman puolisonsa vain itselleen. Ei halua jakaa puolisoaan muiden kanssa. Okei.
Mutta miksi se rajoittuu seksuaalisuuden alueelle? Puolisolla saa olla ystäviä, joiden kanssa vietetään aikaa, ja joiden seurasta nautitaan, harrastetaan, keskustellaan jne. Tällainen puolison jakaminen muiden kanssa on ok. (Tai jos ei ole ok, niin valtaosa ihmisistä mieltää sen sairaalloiseksi mustasukkaisuudeksi.) Miksi puolison on ok jakaa ystävän kanssa hyvin intiimejäkin asioita keskustelemalla, mutta intiimin, seksuaalissävytteisen kosketuksen jakaminen ei ole ok?
Liittyykö se ensisijaisesti siihen käsillä olevaan hetkeen? Että se on jollain tavalla itseltä pois, jos kumppanilla on kivaa jonkun muun kanssa. Miksi muuten saa kyllä olla kivaa muidenkin kanssa, mutta ei seksuaalista kivaa?
Vai onko se enemmän jonkulainen uhan tuntu, että mitä tästä seuraa? Että jos puolisollani on hyvää seksiä jonkun muun kanssa, niin tulee huoli ja epävarmuus että onko hänellä liian kivaa sen toisen kanssa ja vähemmän nautinnollista minun kanssa, niin että puoliso lähtee seksuaalisen nautinnon perässä ja jättää minut?
Vai joku muu, mikä?
Tahtoisin ymmärtää paremmin näitä yleisesti vallalla olevia näkemyksiä. Joten kerrohan, että mitä ajattelet näistä asioista.
Kommentit (11)
Liian vaikeita kysymyksiä. En ole pettänyt, enkä suvaitse pettämistä. Pitkä parisuhde takana. En osaa sanoa, miksi en halua jakaa puolisoani, en vain halua. Ja jotenkin ap aloituksessasi on se oletus, että muiden kanssa vehtaaminen on hauskaa, jonka puoliso kieltää. Ei mun mielestäni ole. En halua muita, kuin vaimoani. Haluan puolisoni olevan samanlainen. Jos ei olisi, emme sopisi yhteen, ja olisimme varmaan jonkun muun kanssa.
Jos se parantaisi parisuhdettamme ja olisi tasapuolista molemmille, voisin sallia sen. Jos on pois minulta, en salli.
Salassa tekeminen on pettämistä.
Jos haluaa kokeilla jotain juttua, miksi ei kokeilisi puolison kanssa, miksi pitää etsiä joku toinen ja tehdä se salassa?
Minua on petetty, ihminen, johon luotin eniten, jonka kanssa suunnittelin tulevaisuuttani, petti minua. Tunsin, että minua hyväksikäytettiin. Hoidin lapset, talouden jne.
Tein perheessä paljon auttaakseni puolisoa. Rakkaus saa tekemään paljon asioita pyyteettömästi. Sitten kun tätä panosta perheeseen hyväksikäytetään pettämällä, hajoaa koko tekemiseltä pohja.
Jos ei olisi noita "omistamisen, tai olet vain minun" tunteita, olisimme kuin ellun kanat, ihan sama kenen kanssa milloinkin makaisimme, ei siinäkai sen kummempaa sitten olisikaan.
Ihminen on normaalisti rakentunut noin, että parisuhde on tärkein. Toki jos kaikki menee pieleen, voielääkuten yllä sanoin,ellun kanana.
Kokemusta on molemmin puolin, ja pitkäkokemus elämästä pistää arvostamaan tätä yhtä suhdetta korkealle. En tahtoisi millään sitä (enää) rikkoa, enkä itse tulla rikotuksi (enää).
Haluan elää yksinkertaista, draamatonta elämää, eikä minun ole mikään pakko olla parisuhteessa. Siinäpä vastaus kysymyksiin.
"Pate" tuossa ylempänä jo aika hyvin summasikin sen miten itsekin ajattelen. Lisään vain, että koskaan en ole myöskään tuntenut minkäänlaista mustasukkaisuutta tai pelkoa että vaimo pettäisi. Hän oli ison osan työurastaan miesten kanssa töissä, olipa kerran miesporukan mukana yötä mökillä viettämässä yhden polttareita. Ihan ok minulle oli, ei edes käynyt mielessä että olisi jotenkin häirinnyt mielenrauhaani.
Mun ajatus on jotenkin niin, että hän on minun kanssani sen vuoksi että hän itse haluaa, ei siksi että minä sitä haluan. (Sama tietysti toisin päinkin.) Jos se päivä tulisi, että hän ei enää haluaisikaan, niin minkä minä sille tekisin? Voisin vain todeta, että se jonka kanssa olen liki koko aikuisikäni jakanut, onkin muuttunut joksikin toiseksi, vieraaksi ihmiseksi.
Tuo on tuota lapsellista pyörittelyä jota voi harrastaa ihan minkä asian kanssa jos kokee sen kiinnostavana. Oikeastihan kukaan elämää yhtään elänyt aikuinen ihminen ei ihmettele eksklusiivista parisuhdetta, vaan hän kyllä kykenee ymmärtämään että toiset ovat erilaisia kuin hän itse on.
Vierailija kirjoitti:
Haluan elää yksinkertaista, draamatonta elämää, eikä minun ole mikään pakko olla parisuhteessa. Siinäpä vastaus kysymyksiin.
Pakko ei ole muuta kuin kuolla, kaikki muu perustuu vapaaehtoisuuteen. Mulla on koko iän parisuhde, dramaa ei ole ollut vaimon kanssa koskaan, ei riitojakaan. Samanmieliset on huonoja riitelemään keskenään. Elämän ja kohtalon potkiessa päähän olemme olleet toistemme tukena ja kivijalkana. Yksin on vaikea kestää, yhdessä ei.
Jos tai kun kohtaa elämänsä rakkauden ei tule edes mieleen, miksi eläisi yksin tai miksi keskittyisi vain omiin juttuihin. Kaikki muuttuu aivan kaikki. Ei ole edes omissa käsissä halusi tai ei. Itsekin havahduin 10 vuoden ja 3 lapsen jälkeen mitä oli tapahtunut. Sitä ennen kuljin rakkauden summussa.
Kiitos kiinnostavista vastauksista!
Ymmärrän oikein hyvin, että me ihmiset olemme erilaisia ja ajattelemme eri tavoin. Ymmärrän, että eksklusiivinen parisuhde on monen valinta.
Olen kiinnostunut kuulemaan toisten ihmisten ajatuksista, jotka ovat erilaisia kuin omani. Siinä ei luulisi olevan mitään pahaa. Kun en ole väittämässä jotain ajattelutapaa paremmaksi kuin toista.
Perinteinen eksklusiivinen monogamia on monelle niin vahva itsestäänselvyys, ettei sitä ole välttämättä tullut miettineeksi miksi joku asia määritellään vääräksi. Joten asiaa kysyessä saa helposti vain "se nyt vaan on niin" -tyyppisiä vastauksia. Mikä sekin on täysin ok.
Ei ihmisillä ole mun mielestä mitään velvollisuutta selittää valintojaan. Pääasia kun parisuhteen kumpikin osapuoli on samoilla linjoilla rajapyykkien paikoista ja homma toimii. Mutta jos joku haluaa kertoa ajatuksistaan, vastauksena mun pohdintoihin, niin se on tosi kiva juttu.
Villirotukotikissa kirjoitti:
Kiitos kiinnostavista vastauksista!
Ymmärrän oikein hyvin, että me ihmiset olemme erilaisia ja ajattelemme eri tavoin. Ymmärrän, että eksklusiivinen parisuhde on monen valinta.
Olen kiinnostunut kuulemaan toisten ihmisten ajatuksista, jotka ovat erilaisia kuin omani. Siinä ei luulisi olevan mitään pahaa. Kun en ole väittämässä jotain ajattelutapaa paremmaksi kuin toista.
Perinteinen eksklusiivinen monogamia on monelle niin vahva itsestäänselvyys, ettei sitä ole välttämättä tullut miettineeksi miksi joku asia määritellään vääräksi. Joten asiaa kysyessä saa helposti vain "se nyt vaan on niin" -tyyppisiä vastauksia. Mikä sekin on täysin ok.
Ei ihmisillä ole mun mielestä mitään velvollisuutta selittää valintojaan. Pääasia kun parisuhteen kumpikin osapuoli on samoilla linjoilla rajapyykkien paikoista ja homma toimii. Mutta jos joku haluaa kertoa ajatuksistaan, vastauksena mun pohdintoihin, niin se on tosi kiva juttu.
Se nyt vain on niin vastaukset kertovat sinulle että nämä henkilöt ymmärtävät kyllä miksi asia on niin, ja tietävät miksi kysyt, eli vänkäämisen ilosta, eivätkä halua osallistua lapselliseen vänkäämiseesi. Kuten sanottua, mitä tahansa aihetta voi kääntää ja vääntää, mutta iso osa ei koe sitä mielekkääksi, koska vastaus on kristallinkirkas. Sinä et itse ole selkeästikään tullut miettineeksi miksi ihmiset haluavat elää ja olla vain puolisonsa kanssa eikä muiden. Muut ovat kyllä miettineet ja juuri siksi tulleet ratkaisuunsa joka on heille hyvä. Minua, kuten monia muitakaan ei kiinnosta vänkääminen ja "no entäs sitten jos..."-tyylinen lapsellinen inttäminen jolloin lapsi aina on keksivinään uuden näkökulman, ja lopulta vanhempi sanoo että nyt ei kysellä enää tyhmiä vaan pitää lopettaa, tämä leikki ei ole muista kiva.
Vierailija kirjoitti:
Minua, kuten monia muitakaan ei kiinnosta vänkääminen
Kun koet keskustelunaloitukseni ja kommenttini vänkäämiseksi joka sinua ei kiinnosta, niin suosittelen lämpimästi, että älä kiusaa itseäsi enempää lukemalla ja kommentoimalla tätä keskustelua.
Taidat olla tunneköyhä kun tuollaisia kysyt. Oletko koskaan rakastunut keneenkään kunnolla, löytänyt itsellesi täydellistä sielunkumppania? Ei sellaista voi jakaa kenellekään, kun on henkisesti ja fyysisestinkin yhtä. Kyse on siitä, että olette molemmat henkisestä läsnä toisillenne koko ajan olitte yhdessä tai ette. Silloin henkinen "kupla" on niin iso, ettei sen sisään pääse kukaan eikä voi päästää. Ei voi itsekkään siirtää puolioa kuplasta pois ja täyttää ajatuksia jollain toisella ihmisellä. Eikä ole pienintäkään tarvetta sosiaalisen tai henkiseen syvempään kontaktiin toista sukupuolta kohtaan, kun oma puoliso täyttää tarpeet täysin. Siten jäljelle jää vain fyysin kiinnostus vieraaseen, itse vieraan olemus tai henkisyys ei voisi vähempää kiiinnostaa, eli toinen nainen/mies muuttuu vain seksiobjeksiksi, ilman mitään todellista kiinnostusta. Sellaiseen taas ei halua lähteä, koska seksi ilman tunteita on yhtä tyhjän kanssa.
Näin sen itse koen ja näin sen olen nähnyt, kun miettinyt miksei kukaan vieras nainen ole pystynyt murtautumaan kuplaamme. Jokunen on pahoittanut mielensä, kun hänen viehätysvoimansa ei ole riittänyt syrjäyttämään vaimoani kuplassa. Vaimoni ei heitä olisi sulattanut, enkä mikään mahdollisia vaimoni suhteita, jossa henkisyys olisi aiheuttanut meille eroa. Yhdessä olisimme saattaneet mennä parina harrastamaan seksiä, jos vaimoni olisi halunnut. Mutta siinä vähän sama juttu ei ole pahemmin kiinnostanut kun henkinen aspekti puuttunut.
Mutta varmaan sellaisilla enemmän minä itse -ihmisille, joille oma nautinto on tärkeintä ja oma tekeminen.