Onko muita jotka ovat joutuneet sisarusten syrjinnän kohteeksi?

Harmillinen tilanne. Itse kutsun jouluna kaikki sisarukseni mukaan , vaikka osan kanssa harvemmin ollaan tekemisissä. Yhtä perhettä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Luitteko iltapäivälehden jutun perheen mustasta lampaasta. Häntä pidetään tyhmänä ja häntä syrjitään muihin nähden.

Löytäisitkö meille linkin? Kiinnostaisi minuakin

En osaa linkittää juttua tänne, mutta se löytyy Iltalehden jutusta. Googlaa aluksi musta lammas ja vieritä palkkia alaspäin. Kannattaa lukea.

Vierailija kirjoitti:

Mistä moinen syrjintä johtuu? Onko teillä jo lapsena ollut huonot välit?

Jotkut on vaan on raskaita persoonia. Vaatii esim huomiota enemmän kuin muut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä synnyin perheeseen jossa oli jo monta poikaa, ainoaksi tytöksi.

Enkä todellakaan ole saanut prinsessan kohtelua.

Päinvastoin itsetuntoni on yritetty nujertaa.

Ei olla tekemisissä enään, eivät voi satuttaa minua enää.

Eivät siis täysin onnistuneet.

Elämäni ei kuitenkaan ole ollut helppoa.

Olen traumatisoitunut.

Minä synnyin tytöksi kahden pojan jälkeen ja minun jälkeen 3 poikaa lisää. Kohdistuiko sinuun väkivaltaa veljien taholta? Minuun kohdistui. Ei ole helppoa olla tyttönä poikalauman keskellä.

Vähän ohis, mutta minäkin tytär kahden pojan jälkeen. Olen aina huomannut , että perheessämme poikia arvostettiin tai arvostetaan vieläkin enemmän. Isästä sen varsinkin näkee. Muistan jo teini-ikäisestä saakka sanoneeni, että minusta tulee sitten tyttöjen äiti. Asiaanhan en itse oikeasti ole voinut vaikuttaa, mutta kuinka ollakaan, minusta tuli kolmen ihanan tytön äiti. Jos olisin saanut pojan, tiedän kyllä, että olisin häntäkin rakastanut. Olen kuitenkin tietyllä tapaa helpottunut, että saan kasvattaa vain tyttöjä, koska oma lapsuuteni poikien keskellä oli kurja.

Kuitenkin joudun usein tällaisen kohteeksi, että monet epäilevät olevani onneton, kun en poikaa saanut. Usein kysytään "olisitko halunnut pojan" "yritettäkö vielä saada pojan" ... Viimeisen raskauden aikana tuli näitä kommentteja "Tulisikohan NYT se poika".

Yksi ystäväni jaksaa aina sanoa, kuinka en voi koskaan ymmärtää poikalasten elämää. Noh, on mulla myös sukulaisia poikalapsia.

Kolmen sisaren sarjassa kaksi ovat läheisempiä. Mua ei huolita mukaan

Vierailija kirjoitti:

Joo, meillä on aina ollut huonot välit, tai minuun on aina purettu paha olo. Ap.

Jos sitä arvostusta ei koskaan ole tullut ja koet itsesi syrjityksi, miksi odotat edelleen perherltäsi jotain muuta? Miksi pidät heihin yhteyttä ja miksi haluat viettää heidän kanssaan joulua?

En halua näiden kanssa.

Tunnen surua kun elämä meni tältä osin näin.

Vastaan 20:lle.

Olen kokenut myös väkivaltaa yhden veljeni taholta.

Jatkuu, siis fyysistä väkivaltaa. Muiden taholta jäi henkiseksi, en tiedä kumpi on pahempaa.

Miksi tämä aihe on niin vaiettu?

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aihe on niin vaiettu?

Häpeä

Oma vanhempani on se porukasta ulos suljettu sisarus. On myöskin narsisti ja kaikin puolin todella rasittava ja ilkeä ihminen. Nyt ei ole omien sisaruksiensa lisäksi myöskään omat lapsensa missään tekemisissä hänen kanssaan. Joskus se porukasta ulos sulkeminen voi olla itse aiheutettua. 

En kun meitä on vain me kaksi Minä ja veljeni .

Sen sijaan Sukulaisten kyllä!

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aihe on niin vaiettu?

Kyllä se nolottaa, ja harmittaa. Ise 10 sisaruksen sarjasta. Ei ainoastaan sisarukset, vaan oma äiti kuului tähän mustaamiseen. Kun aikuistuin, jätin heidät kaikki. En vihaa,vaan säästän iteäniettei enempää loukata. Nän on parempi, kun en vaan enää jaksanut. Tietysti harmittaa. En jaksa enempää, itku tulee.

Hei oli asiallinen!

Ei kun meitä on vain kaksi minä ja veljeni .

Sen sijaan Sukulaiseni

Vierailija kirjoitti:

Luitteko iltapäivälehden jutun perheen mustasta lampaasta. Häntä pidetään tyhmänä ja häntä syrjitään muihin nähden.

https://www.iltalehti.fi/mielijamasennus/a/cf338a6e-35c0-417e-be2b-c7bf…

Vierailija kirjoitti:

Jatkuu, siis fyysistä väkivaltaa. Muiden taholta jäi henkiseksi, en tiedä kumpi on pahempaa.[/quote

Minkälaista fyysistä väkivaltaa? Minä sain ihan nyrkistä silmään. Kerran menin mustan silmän kanssa kouluun ja tottakai opettajat heti kyselivät mitä on tapahtunut. Äiti käski valehdella ja kerroin opettajille että silmä osui pyörän tankoon.  Jälkikäteen nyt aikuisena ajatellen  ei tainnut meidän perhe-elämä olla normaalia. Äidillä ja isällä oli vaikeuksia viiden pojan kanssa ja sitä väkivaltaa kohdistettiin myös minuun.  En osaa sanoa miten tämä kaikki on minuun vaikuttanut. Ahdistun todella helposti.

Siis en osaa sanoa kumpi on pahempaa fyysinen vai psyykkinen väkivalta. Kumpikin sattuu, mutta eri tavalla.

Minä olen yksi näistä parjatuista ulos sulkevista sisaruksista. Äiti teki meitä lapsia vaan liikaa, ja jatkuva kilpailun tunne aiheutti sen, että välit sisaruksiin olivat huonot jo lapsena. En valinnut syntyä monilapsiseen perheeseen joten en koe velvollisuutta pitää yhteyttä sisaruksiini. En koe omaavani näin aikuisena mitään yhteistä etäiseksi jääneitä sisaruksia kohtaan, joten pikaiset kohtaamisetkin tuntuvat ikäviltä ja rasittavat muutenkin horjuvaa mieltäni. Hengaan sitten niiden sukulaisten kanssa, jotka eivät rasita minua millään tavalla. Kivittäkää, mutta en aio jatkossakaan pitää yhteyttä hylkäämiini sisaruksiin. En vain koe sitä mielekkääksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miksi tämä aihe on niin vaiettu?

Kyllä se nolottaa, ja harmittaa. Ise 10 sisaruksen sarjasta. Ei ainoastaan sisarukset, vaan oma äiti kuului tähän mustaamiseen. Kun aikuistuin, jätin heidät kaikki. En vihaa,vaan säästän iteäniettei enempää loukata. Nän on parempi, kun en vaan enää jaksanut. Tietysti harmittaa. En jaksa enempää, itku tulee.

Ootko saanut mistään apua tämän asian käsittelyyn?  Itse ajattelen, että on todella raskasta jättää noin monta sisarusta. Siihen pitää olla todella painavat syyt.  Sinulla on ollut varmasti todella raskasta asian kanssa.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen yksi näistä parjatuista ulos sulkevista sisaruksista. Äiti teki meitä lapsia vaan liikaa, ja jatkuva kilpailun tunne aiheutti sen, että välit sisaruksiin olivat huonot jo lapsena. En valinnut syntyä monilapsiseen perheeseen joten en koe velvollisuutta pitää yhteyttä sisaruksiini. En koe omaavani näin aikuisena mitään yhteistä etäiseksi jääneitä sisaruksia kohtaan, joten pikaiset kohtaamisetkin tuntuvat ikäviltä ja rasittavat muutenkin horjuvaa mieltäni. Hengaan sitten niiden sukulaisten kanssa, jotka eivät rasita minua millään tavalla. Kivittäkää, mutta en aio jatkossakaan pitää yhteyttä hylkäämiini sisaruksiin. En vain koe sitä mielekkääksi.

Korjaan oman kirjoitusvirheeni: en siis koe, että minulla on mitään yhteistä etäiseksi jääneiden sisaruksieni kanssa.