Jaksamisen äärirajoilla
En tiedä mitä edes tällä kirjoituksella haen, kunhan puran itseäni edes jonnekin.
Tässä joku aika sitten miehen terveysongelmat paljastuivat syöväksi.
Kaikki ok siltä osin, hoidot aloitettu, syövällä erittäin hyvä parantumisennuste.
Mikä tässä kaikista eniten surettaa on se lapsihaave joka lykkääntyy taas jonnekin hamaan tulevaisuuteen. Miehen hedelmällisyys vaurioituu hoitojen aikana ja jos halutaan lapsi jossain vaiheessa, meidän täytyy käydä lapsettomuushoidot läpi.
Miksi tämä asia on niin kipeä? Biologinen kello huutaa ja lujaa, ja sen hetken kun näytti sille että lapsi olisi tervetullut niin käy näin. Lähipiiristä on monta ihmistä raskaana ja tuntuu että tekisi mieli sanoa että älkää enää ikinä puhuko raskaudestanne.
Ääh. En tiedä. Onneksi edes mies selviää hengissä syövästä.