Lue keskustelun säännöt.
isänpäivä-ja minä suunnittelen muuttoa pois :´(
12.11.2006 |
vuosiko siihen tarvittiin että alkaa asiat selkeytyä päässä?
vai vieläkö mä miettisin, menisin jonnekin puhumaan?
tänään tuntuu ekaa kertaa hyvältä ja selkeältä, edes hivnen, ajatus että etsin oman asunnon.
mulla ei ole mitään, en todellakaan tiedä miten rahallisesti ja henkisesti pärjään,mutta jostain se on alotettava.
en vaan uskalla sanoa miehelle tätä asiaa! pelottaa!
kai se on vaistonnut että taas mulla on joku itku seko olo, mikään ei tunnu kotona hyvältä, ahdistaa, mutta ei olla puhuttu.
vuosi sitten oli sama kriisi :(
kesä meni hyvin, mutta taas ahistaa.
tuntus että yksin olis helpompaa vaikkain vaikeaa sekin.
en voi ilmoittaa asiaa tänään, on näyteltävä taas tääki päivä.
sitten tuleeki joulu. miten voin olla kodin rikkoja joulun alla? minä kamala paha äiti.
mies on huolehtiva ja hyvä isä.
mutta mitä mä haluan enemmän?
mä haluan että meillä ois kivaakin yhdessä, se ois kiinnostunut mun jutuista, ei pitäis mua itsestään selvyytenä. ja jos näistä puhun, se vaan sanoo että mulle ei mikään kelpaa ja olen hullu.
että HYVÄÄ ISÄNpäivää vaan!
Kommentit (24)
Älä nyt vaan eroa! Ei ole mitään kunnon syytä. Kirjoitithan, että " mies on huolehtiva ja hyvä isä" . Ei eroa kannata ottaa huvikseen, kyllä on niiiin RASKASTA.
Miten aiot lohduttaa lapsiasi, kun menettävät isän?
Mistä löydät paremman miehen lasten kanssa? Jonkun pultsarin tai hakkaajan kyllä.
Ei sinulla ole mitään kiirettä erota. Odotat vain, että tämä depressiivinen vaiha menee ohi, ja pääset taas maaniseen. Ts. Tule uskoon, se rauhoittaa ja antaa iloa. Kallonkutistajiin en oikein usko, mutta kyllä niiltäkin jotain mömmöjä saa, että tulee pirteä olo. Mutta vältä alkoholia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kirjoitit:
" ...sillä ei ole intoa tehdä munkanssa mitään yhteistä kivaa.
silti mun pitäis olla hetivalmis sänkypuuhiin kun hän haluu ja jos en mä anna, sitte murjotetaan."
Aivan selvästi miehelläsi on intoa tehdä sinun kanssasi jotain oikein kivaa sängyssä. ; )
On kaiketi sänkyhommat kivoja, vai kuinka? Ota miehesi " lutterosta" kiinni edes joskus, ja sano, että nyt mennään sänkyyn. Voisi miehesikin tulla iloiseksi seksistä. Ilo on siitä mukavaa, että se tarttuu.
mun mies ilmoitti eilen, ettei kestä mua enää yhtään ja että olisi pitänyt erota jo aikoja sitten. Ja silloin viimeksi, että aikoja sitten. Tosin käski mun hommata avioeropaperit, mutta hakekoon se, kuka sitä eroakin haluaa.
onko ollu mitään enteitä asiasta?
oliks selvinpäin kun ilmotti asiasta?
ap
ethän vaan ole masentunut? Tuli mieleen kun kirjoitit että kesällä menee hyvin, mutta viime isänpäivänä ja nyt tuntuu pahalta. Syksy on vaikeinta aikaa usein masennukseen taipuvalle.
En siis sinua tuntematta voi tietenkään sanoa muuta kuin että mieti tätä vaihtoehtoa, ehkä jonkun ammattilaisen kanssa?
Voimia!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
ilmoittelee ko. asiasta aina tasaisin väliajoin, jokohan toteutuu.
Aloittajan kirjoitus oli ihan kuin mun kirjoittama! Menee oikein kylmät väreet... :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse olen pahan kriisin läpikäynyt ja nyt kun ollaan selvitty, voin rehellisesti sanoa, että olisin tehnyt pahan virheen, jos olisin lähtenyt kotoa lasten kanssa.
Ette paikkaisi särkevää hammastakaan itse, joten älkää kuluttako voimianne myöskään henkisellä puolella yksin. Kun solmut ovat riittävän tiukalla, ette saa niitä itse auki, mutta hyvä terapia auttaa sekä selviämään kriisistä että elämään onnellisempaa elämää muutenkin.
Sinun on kerrottava mietteistäsi ja pahasta olostasi sillä miehet eivät ole ajatuksenlukijoita.
Mitä ihmettä saavuttaisit eroamalla? Seuraavassakin parisuhteessa olisi taatusti ongelmia vaikkakin ne voivat olla erilaisia.
Jos olet perheeseesi sitoutunut, yrität saada asiat toimimaan miehesi kanssa. En toki tarkoita, että sinun pitää hyväksyä mieheltä mitä tahansa, mutta teidän on opittava kommunikoimaan.
Tiedän, että jos nyt yrittätte puhua niin se luultavasti takkuilee jne. mutta älä heti heitä pyyhettä kehään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Onko kellään kokemusta perheasiainneuvottelukeskuksesta?
Oletteko saaneet sieltä apua? Miten homma toimii ja miten pitkään olette siellä käyneet? Yhdessä vai erikseen?
t.6
Ja olin todella masentunut. Apu löytyi psykkalta niin minun yksinkäynneistä ja niinikään parisuhdeterapiasta. Pitkä oli matka masenuksesta ja lähes erosta auvoiseen perheelämään. se matka kesti melkein 2 vuotta.
Mutta sen kautta me opittiin arvostamaan toisiamme ihmisinä ja kumppaneina eikä pitämään toista itsestäänselvyytenä. Se oli pelottavaa ja ahdistavaa aikaa . Mutta nyt voisin sanoa olevani rakastuneempi mieheeni, kuin koskaan aijemmin edes sillon, kun ruvettiin olemaan yhdessä.
Tuon masenuskauden jälkeen meille on syntynyt 2 lastakin edellisten lisäksi.
Joten suosittelen että hakekaa apua tilanteeseen ennenkuin lyötte lopullisen naulan arkkuun .
Sisältö jatkuu mainoksen alla
hetkeksi auttoi, sitten tuntu et menee hyvin ja jätettiin se sikseen.
ne sano siel että, joskus se ero ehkä on paras ratkaisu...
kai se ois soitettava sinne jos jatkettais juttua, meen vaikka yksin.
meillä menee puhuminen aina itkuksi ja tappeluksi kotona. en enää vaan jaksa.
syksyn mittaan useampaan kertaan..yhdessä ja erikseen...silti minusta tuntuu että trattis lähtee..mutta kun on noita lapsia..elokuussa sanoin että lasten takia jään...kaikki tää on kiinni siitä että olen 24 tuntii vuorokaudessa lasten kans enkä saa omaa aikaa en vaikka olen nätisti puhunut ja kysynyt miksen saa....
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kuulostaa siltä että tarvit apua itsellesi, vika ei välttämättä ole suhteessa.
Kukaan ihminen ei ole vastuussa sinun onnestasi, se on sinun löydettävä itse. Ei voi liikaa kumppaniltakaan odottaa.
Olen itse samojen asioitten kanssa kamppaillut sillon kun ensimmäinen lapsi oli jotain vuosi/kaksi. Sitä odotteli että mies tois sen onnen minun eteen, ottaisi enemmän huomioon ja olisi samalla joka hetki huomaavainen yms.
Jokainen voi muuttaa itseään, ei toista. Ja jos sinun miehesi ei ole alkkis, ei väkivaltainen ja vielä osallistuu perheen arkeen. Niin on mielestäni sinulla paljon kiitoksen aihetta.
Itse voit alkaa huomioimaan miestä enemmän, keskittyä siihen että saat omaa aikaa ja pääset itse kuntoon. Että saat itseluottamusta.
Monesti sitä käpertyy siihen itsesääliin ihan turhaan, ja kun alkaa huomoiomaan toista ja antamaan läheisyyttä itse niin ehkäpä sitä saa takaisin myös.
Tietystikään en tiedä teijän tilannetta ollenkaan. Mitä ny kirjotit. Mutta kuulostat tosiaankin masentuneelta.
tiedän että itsestä se lähtee.
mutta miten voin yrittää miehen suhteen mitään kun ei haluta.
ei tee mieli enää yrittää mitään ees.
iltasin koitan jotain jutella, niitä näitä, miten menee... mutta ku sitä ei kiinnosta! se vaan murahtaa jotain, kattoo pahasti.
ja jos sanon sille tosta, se sanoo et mä vaan kuvittelen?!
sillä ei ole intoa tehdä munkanssa mitään yhteistä kivaa.
silti mun pitäis olla hetivalmis sänkypuuhiin kun hän haluu ja jos en mä anna, sitte murjotetaan.
mä en yksin voi saada tätä toimimaan!
ap
13, oletko tosiaan sitä mieltä, että jos mies ei ole väkivaltainen ei käytä päihteitä tai ei ole syytä mustasukkaisuuteen niin silloin kaikki on hyvin? Ja jos ei ole niin naisen pitää katsoa peiliin ja etsiä syytä huonoon oloon sieltä?
Joskus kuule vaan väsymys voittaa. Rakkaus ja välittäminen toisesta katoaa. Jos aina joutuu olemaan se antava osapuoli niin pidemmän päälle sitä ei vaan jaksa.
Itse olen yrittänyt olla ystävällinen ja iloinen. Hoitanut kodin ja lapset. Mutta nyt on mitta täynnä. Viisitoista vuotta olen oikeasti yrittänyt, mutta nyt mä haluan, että mutkin huomattaisi!!
yhdessä juttelemaan parisuhdeteraputille tai ero. siinä sittenon pakko tehdä valinta eikä voi enään vaan murahdella.
Tietystikään suhde ei ole aina pelastamisen arvoinen vaikkei väkivaltaa tms. olisikaan. Itse kuitenkin koen, että tällöin kannattaa vielä yrittää.
Ja kyllä sitä pitää itseään peilistä katsoa aina välillä. Ne suhteen vaikeudet riippuvat yleensä kummastakin osapuolesta vaikkei sitä haluaisi itselleen myöntää.
et saa omaa aikaa kotitöiltä ja lastenhoidolta, niin miten ihmeessä
tilanteesi helpottuisi eron myötä?! Elämäsi kävisi arkirutiineiltaan ja taloudelliselta tilanteeltaan paljon pahemmaksi.
Niin on sun tilanteesi kuin minun elämästäni. Sinnittelen ja sitkuttelen. Kesällä aina helpottaa kun mies on enemmän läsnä ja antaa hitusen (!) huomiota. Syksyt menee ihan kriisisumppuun. Jouluun mennessä olen aivan loppu ja hajalla. Mies ei ole huomanut minua/kotia/lapsia kuukausiin. Kotitöistä on saanut riidellä, kädestä pitäen ohjata lastenkin luo. 7 vuotta yhteiseloa takana, avoliitossa, mies ei halunnut naimisiin, sekin loukkasi minua syvästi aikanaan. Vieläkin kaivelee kun 6 v esikoinen kyselee että miksei me olla naimisissa. 2 yhteistä lasta ja 2 miehen ed. liitosta joka kariutui sekin näihin ongelmiin.
Itse kirjoitin otsikolla Isänpäivä, PETTYMYS TAAS!