Miksi herättää suurta ihmetystä jos aikuinen yksin asuva ei vietä jouluaan vanhempiensa luona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Valitettavasti ei riitä, että itse kasvaa, jos toinen osapuoli ei tee samaa. Oma isäni oli jo lapsuudessani persoonallisuushäiriöinen väkivaltainen alkoholisti eikä ole vanhemmiten muuttunut miksikään paitsi että alkoholi on jäänyt ja ei enää huonokuntoisena kykene liiemmin kenellekään uhittelemaan. Minun syy?

Ei sinun syysi mutta perimää olet ehkä saanut kun vanhaa ja sairasta jaksat vielä vihata.

Aikuisuus monesti kasvattaa lähimmäisten ymmärtämistä.

Sinua vain harmittaa kun olet ollut hirviövanhempi ja lapsesi ovat hylänneet sinut. Uutisia: se on sulle ihan oikein! Mene jollekin vanhuspalstalle lässyttämään ja anna meidän parempien sukupolvien puhua täällä järkeviä keskenämme.

Tonttu Tomera kirjoitti:

Minä en ole ihmettelystä koskaan piitannut. Olen ollut jouluja etelässä, laivalla, kotona ja töissä. Viimeiset joulut olemme olleet sisarellani, joka lastensa takia haluaa laittaa perinteisen joulun. Sinne on äitinikin aina halunnut tulla.

Ja mielelläsi menet sinne nauttimaan normaalista kotoisasta elämisen lämmöstä.

Vierailija kirjoitti:

Ja miksi oletetaan, että vanhemmat itsestäänselvästi haluavat ne aikuiset lapset joulua viettämään luokseen?

Vaikka meillä on hyvät välit lapsiimme, niin minusta olisi kyllä ihan kiva jo viimeinkin viettää joulua miehen ja koiramme kanssa kolmistaan, vaikka mökillä kynttilänvalossa.

Mutta ei voi ehdottaa, lapset ovat kumpikin sinkkuja ja loukkaantuisivat siitä että joutuisivat viettämään joulun yksin. Enpä voisi omastakaan joulustani silloin nauttia.

Kyllä nuo sinkut ovat hävyttömän lapsellisia ja vaan toisilta vaativia ns. aikuisia ihmisiä.

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmille voi olla helpotus kun aikuinen lapsi osaa viettää joulun erossa vanhemmistaan. Ei ole sääntö, että ns, valmiiseen pöytään tuleva aikuinen jälkeläinen on ilon aihe.

Tämä.

Vierailija kirjoitti:

On samaa kokemusta. Mielelläni menisin, mutta äitini ei pihiyttään laita joulua millään tapaa, pienet eineslaatikot ja karjalanpaisti ja se on siinä. Kyse ei ole siitä, että haluaisin täyshoidon ja äidin kustantaman aterian, mutta kun tulen julkisilla satojen kilometrien päästä en pysty hankkimaan aineksia enkä ehdi kaikkea paikan päällä kokkailemaan, töissä kun olen. Sitä vaihtoehtoa ei myöskään ole, että äiti tekisi etukäteen ostokset, jotka minä maksan, ei suostuisi ottamaan rahaa eikä raaskisi ostaa kunnon aineksia. Siispä laitan taas itse oman pienen jouluni ja vietän joulun lueskellen, kustannussyistä kun äitini ei myöskään koskaan ole minun luo tullut joulua viettämään.

Seli seli.

Ihmiset ihmettelevät ihan kaikkea. Sen kun oivaltaa, osaa elää omaa elämäänsä välittämättä muitten mielipiteistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Hei narsistinen kiusaaja, siihen sopimiseen tarvitaan kaksi, ja että se toinen käyttäytyy ihmisiksi. Ei sopiminen ole sitä, että suostuu kestämään toisen jatkuvaa perseilyä, vaikka se toinen sattuisikin olemaan oma vanhempi.

Aikuisuus on vähän sitä että ottaa toisen semmoisena kuin se on. Niinhän töissäkin tehdään, miksei ne laihat suhteet

sukulaisiinkin.

Kohauttaa olkiaan itsekseen " se nyt on semmonen". Murrosikäinen ei siihen tietenkään pysty.

Se on sama toisinpäin. Kyllä minuakin joskus suututtaa lapset ja heidän puolisonsa. Mutta kun ei yhdessä asuta , aattelen vaan, se nyt on semmonen, tullut isänsä sukuun :)

Aikuisuus on sitä, että voi laittaa rajat, eikä tarvitse kaikkea sietää, ei siellä töissäkään kaikkea, ei edes esihenkilön perseilyä. Henkisesti lapsi joutuu kestämään ja sietämään, mutta aikuisen ei enää tarvitse.

Niin jos ei tule toimeen ihmidten kanssa sitten on töissäkin koko ajan tekemässä valituksia muista ylemmälle taholle. Voi olla korkeella silla listalla: yt-neuvotteluissa tämä pois

Jos ei asu vanhempiensa kanssa enää, tulee omillaan toimeen on naurettavaa tommoset äitini on narsisti- sössötykset. Ei ole ei oikeen itsenäistytty jos viiskymmpiinen raivoo 80- vuotiaasta

80-vuotiaanakin se pieniä lapsiaan remmillä hakannut sairas äidin irvikuva on edelleen sama sairas ja väkivaltainen ihmispa*ka. En todellakaan aio antaa anteeksi, en koskaan, enkä tule enää ikinä olemaan tuollaisen psykon kanssa missään tekemisissä.

Kyllä näihin ketjuihin aina löytyy b00mereita lässyttämään siitä kuinka on lapsellista kantaa heille kaunaa. Ei ole. Teissä b00mereissa on todella paljon lapsiaan pahoinpidellyttä porukkaa, ja jokainen sellainen saasta on ansainnut yksinäiset joulunsa.

Kyllä niitä näyttää riittävän teidänkin joukoissanne. Ikävä kyllä.

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Niin, äitini ei olekaan normaali.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Hei narsistinen kiusaaja, siihen sopimiseen tarvitaan kaksi, ja että se toinen käyttäytyy ihmisiksi. Ei sopiminen ole sitä, että suostuu kestämään toisen jatkuvaa perseilyä, vaikka se toinen sattuisikin olemaan oma vanhempi.

Aikuisuus on vähän sitä että ottaa toisen semmoisena kuin se on. Niinhän töissäkin tehdään, miksei ne laihat suhteet sukulaisiinkin.

Kohauttaa olkiaan itsekseen " se nyt on semmonen". Murrosikäinen ei siihen tietenkään pysty.

Se on sama toisinpäin. Kyllä minuakin joskus suututtaa lapset ja heidän puolisonsa. Mutta kun ei yhdessä asuta , aattelen vaan, se nyt on semmonen, tullut isänsä sukuun :)

Niinhän se on, ja minä olen tämmönen. Tämmöselle riitti kolmekymmentä vuotta luennointia miten tyhmä, turha ja ruma olen. Muusta perseilystä puhumattakaan. Se on tosiaan semmonen ja minä en sitä basgaa enempää niele, vaikka hän kuulemma ihan leikillään sanookin.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On samaa kokemusta. Mielelläni menisin, mutta äitini ei pihiyttään laita joulua millään tapaa, pienet eineslaatikot ja karjalanpaisti ja se on siinä. Kyse ei ole siitä, että haluaisin täyshoidon ja äidin kustantaman aterian, mutta kun tulen julkisilla satojen kilometrien päästä en pysty hankkimaan aineksia enkä ehdi kaikkea paikan päällä kokkailemaan, töissä kun olen. Sitä vaihtoehtoa ei myöskään ole, että äiti tekisi etukäteen ostokset, jotka minä maksan, ei suostuisi ottamaan rahaa eikä raaskisi ostaa kunnon aineksia. Siispä laitan taas itse oman pienen jouluni ja vietän joulun lueskellen, kustannussyistä kun äitini ei myöskään koskaan ole minun luo tullut joulua viettämään.

Tilaa ne valmiit jouluruuat äitisi luo, kun menet.

Eihän hän sellaista älyä. Hyvä kun neuvot. Hän on elänyt vain itselleen. Ja on yhtä tyhmä edelleen.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Valitettavasti ei riitä, että itse kasvaa, jos toinen osapuoli ei tee samaa. Oma isäni oli jo lapsuudessani persoonallisuushäiriöinen väkivaltainen alkoholisti eikä ole vanhemmiten muuttunut miksikään paitsi että alkoholi on jäänyt ja ei enää huonokuntoisena kykene liiemmin kenellekään uhittelemaan. Minun syy?

Ei sinun syysi mutta perimää olet ehkä saanut kun vanhaa ja sairasta jaksat vielä vihata.

Aikuisuus monesti kasvattaa lähimmäisten ymmärtämistä.

Tiukassa elää uskomus että vanha ja sairas on poikkeuksetta joku hauras ja herttainen Herran enkeli.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Valitettavasti ei riitä, että itse kasvaa, jos toinen osapuoli ei tee samaa. Oma isäni oli jo lapsuudessani persoonallisuushäiriöinen väkivaltainen alkoholisti eikä ole vanhemmiten muuttunut miksikään paitsi että alkoholi on jäänyt ja ei enää huonokuntoisena kykene liiemmin kenellekään uhittelemaan. Minun syy?

Ei sinun syysi mutta perimää olet ehkä saanut kun vanhaa ja sairasta jaksat vielä vihata.

Aikuisuus monesti kasvattaa lähimmäisten ymmärtämistä.

Tiukassa elää uskomus että vanha ja sairas on poikkeuksetta joku hauras ja herttainen Herran enkeli.

Ei, vaan terve aikuinen pystyy katsomaan asiaa jo kauempaa, ymmärtää, miksi vanhempi on sellainen kuin on. Ja katsoo peiliin ettei itsestään ole tulossa samanlainen.

Me luovuttiin kaikesta joulun laittamisesta kun lapset lähti kotoa.

Meillä ei ole jouluruokia, eikä kinkkua, vaan syödään mitä sattuu milloinkin, vaikka hernekeittoa, tai ostan kaupasta valmisruokaa. En viitsi laittaa mitään pöytään, vaan ruuat on hellan päällä tai tiskipöydällä.

Tortut ja piparit syödään aina heti kun ne leivotaan, ei niitä jouluun asti riitä.

Mulle tää on ollut niin itsestään selvää, en ole itsekään mennyt koskaan kenenkään joulupöytään.