Miksi herättää suurta ihmetystä jos aikuinen yksin asuva ei vietä jouluaan vanhempiensa luona?

On samaa kokemusta. Mielelläni menisin, mutta äitini ei pihiyttään laita joulua millään tapaa, pienet eineslaatikot ja karjalanpaisti ja se on siinä. Kyse ei ole siitä, että haluaisin täyshoidon ja äidin kustantaman aterian, mutta kun tulen julkisilla satojen kilometrien päästä en pysty hankkimaan aineksia enkä ehdi kaikkea paikan päällä kokkailemaan, töissä kun olen. Sitä vaihtoehtoa ei myöskään ole, että äiti tekisi etukäteen ostokset, jotka minä maksan, ei suostuisi ottamaan rahaa eikä raaskisi ostaa kunnon aineksia. Siispä laitan taas itse oman pienen jouluni ja vietän joulun lueskellen, kustannussyistä kun äitini ei myöskään koskaan ole minun luo tullut joulua viettämään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Hei narsistinen kiusaaja, siihen sopimiseen tarvitaan kaksi, ja että se toinen käyttäytyy ihmisiksi. Ei sopiminen ole sitä, että suostuu kestämään toisen jatkuvaa perseilyä, vaikka se toinen sattuisikin olemaan oma vanhempi.

Aikuisuus on vähän sitä että ottaa toisen semmoisena kuin se on. Niinhän töissäkin tehdään, miksei ne laihat suhteet sukulaisiinkin.

Kohauttaa olkiaan itsekseen " se nyt on semmonen". Murrosikäinen ei siihen tietenkään pysty.

Se on sama toisinpäin. Kyllä minuakin joskus suututtaa lapset ja heidän puolisonsa. Mutta kun ei yhdessä asuta , aattelen vaan, se nyt on semmonen, tullut isänsä sukuun :)

Tätäpä valitusvirttä olen koko ikäni kuunnellut kun isän suku on niin paska jne. Kummasti tuntuu äiti vieläkin tietävän vaikka ovat eronneet 40 vuotta sitten ja vieraannutti tuolloin minut koko sen puolen suvustani.

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Valitettavasti ei riitä, että itse kasvaa, jos toinen osapuoli ei tee samaa. Oma isäni oli jo lapsuudessani persoonallisuushäiriöinen väkivaltainen alkoholisti eikä ole vanhemmiten muuttunut miksikään paitsi että alkoholi on jäänyt ja ei enää huonokuntoisena kykene liiemmin kenellekään uhittelemaan. Minun syy?

Vierailija kirjoitti:

Sanot vaan ap tuollaisessa tilanteessa esimerkiksi että "En ole nyt menossa vanhemmille, ilmapiiri vähän sellainen että jätän mieluummin menemättä." Mitään ei tarvitse selitellä tuon enempää, jos toinen alkaa udella enemmän niin se on moukkamaista käytöstä eikä sinun ongelmasi.

Minä jättäisin tuon ilmapiiri-sössötyksenkin pois. Ei kuulu muille.

"Vietän joulun itsekseni" on aivan riittävä vastaus.

Ei se ole kenenkään asia. Jotkut eivät edes vietä joulua.

Vierailija kirjoitti:

Ei se ole kenenkään asia. Jotkut eivät edes vietä joulua.

Tuskin on häpeä sitäkään sanoa?

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmille voi olla helpotus kun aikuinen lapsi osaa viettää joulun erossa vanhemmistaan. Ei ole sääntö, että ns, valmiiseen pöytään tuleva aikuinen jälkeläinen on ilon aihe.

Teillä ei taida paljon lapset viihtyä? Itse olet lapsesi kasvattanut, niin makaat, kuin petaat.

Vierailija kirjoitti:

On samaa kokemusta. Mielelläni menisin, mutta äitini ei pihiyttään laita joulua millään tapaa, pienet eineslaatikot ja karjalanpaisti ja se on siinä. Kyse ei ole siitä, että haluaisin täyshoidon ja äidin kustantaman aterian, mutta kun tulen julkisilla satojen kilometrien päästä en pysty hankkimaan aineksia enkä ehdi kaikkea paikan päällä kokkailemaan, töissä kun olen. Sitä vaihtoehtoa ei myöskään ole, että äiti tekisi etukäteen ostokset, jotka minä maksan, ei suostuisi ottamaan rahaa eikä raaskisi ostaa kunnon aineksia. Siispä laitan taas itse oman pienen jouluni ja vietän joulun lueskellen, kustannussyistä kun äitini ei myöskään koskaan ole minun luo tullut joulua viettämään.

Ikävä äiti sinulla. Ehkä sinun kannattaisi kirjoittaa hänelle kirje ja kertoa siinä, kuinka sinua loukkaa hänen välinpitämättömyytensä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Valitettavasti ei riitä, että itse kasvaa, jos toinen osapuoli ei tee samaa. Oma isäni oli jo lapsuudessani persoonallisuushäiriöinen väkivaltainen alkoholisti eikä ole vanhemmiten muuttunut miksikään paitsi että alkoholi on jäänyt ja ei enää huonokuntoisena kykene liiemmin kenellekään uhittelemaan. Minun syy?

Syyllisyyteen vetoaminen on juurikin osoitus siitä, ettei ole kasvanut riittävästi anteeksiantoon.

Asioita ei tarvitse välttämättä sopia, jos toinen ei siihen(kään) kykene, mutta itse voi antaa mielessään anteeksi. Usko pois, itsellä on silloin paljon helpompaa. Menneet on menneitä eikä meistä kukaan täydellinen ole.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Hei narsistinen kiusaaja, siihen sopimiseen tarvitaan kaksi, ja että se toinen käyttäytyy ihmisiksi. Ei sopiminen ole sitä, että suostuu kestämään toisen jatkuvaa perseilyä, vaikka se toinen sattuisikin olemaan oma vanhempi.

Aikuisuus on vähän sitä että ottaa toisen semmoisena kuin se on. Niinhän töissäkin tehdään, miksei ne laihat suhteet sukulaisiinkin.

Kohauttaa olkiaan itsekseen " se nyt on semmonen". Murrosikäinen ei siihen tietenkään pysty.

Se on sama toisinpäin. Kyllä minuakin joskus suututtaa lapset ja heidän puolisonsa. Mutta kun ei yhdessä asuta , aattelen vaan, se nyt on semmonen, tullut isänsä sukuun :)

Tätäpä valitusvirttä olen koko ikäni kuunnellut kun isän suku on niin paska jne. Kummasti tuntuu äiti vieläkin tietävän vaikka ovat eronneet 40 vuotta sitten ja vieraannutti tuolloin minut koko sen puolen suvustani.

Sehän olisi isäsi asia ollut pitää sinuun yhteyttä ja tutustuttaa sukuunsa. Miksi äitiäsi syytät?

Vierailija kirjoitti:

On samaa kokemusta. Mielelläni menisin, mutta äitini ei pihiyttään laita joulua millään tapaa, pienet eineslaatikot ja karjalanpaisti ja se on siinä. Kyse ei ole siitä, että haluaisin täyshoidon ja äidin kustantaman aterian, mutta kun tulen julkisilla satojen kilometrien päästä en pysty hankkimaan aineksia enkä ehdi kaikkea paikan päällä kokkailemaan, töissä kun olen. Sitä vaihtoehtoa ei myöskään ole, että äiti tekisi etukäteen ostokset, jotka minä maksan, ei suostuisi ottamaan rahaa eikä raaskisi ostaa kunnon aineksia. Siispä laitan taas itse oman pienen jouluni ja vietän joulun lueskellen, kustannussyistä kun äitini ei myöskään koskaan ole minun luo tullut joulua viettämään.

Tilaa ne valmiit jouluruuat äitisi luo, kun menet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On samaa kokemusta. Mielelläni menisin, mutta äitini ei pihiyttään laita joulua millään tapaa, pienet eineslaatikot ja karjalanpaisti ja se on siinä. Kyse ei ole siitä, että haluaisin täyshoidon ja äidin kustantaman aterian, mutta kun tulen julkisilla satojen kilometrien päästä en pysty hankkimaan aineksia enkä ehdi kaikkea paikan päällä kokkailemaan, töissä kun olen. Sitä vaihtoehtoa ei myöskään ole, että äiti tekisi etukäteen ostokset, jotka minä maksan, ei suostuisi ottamaan rahaa eikä raaskisi ostaa kunnon aineksia. Siispä laitan taas itse oman pienen jouluni ja vietän joulun lueskellen, kustannussyistä kun äitini ei myöskään koskaan ole minun luo tullut joulua viettämään.

Ikävä äiti sinulla. Ehkä sinun kannattaisi kirjoittaa hänelle kirje ja kertoa siinä, kuinka sinua loukkaa hänen välinpitämättömyytensä.

Niin, äidin vaatimaton joulu loukkaa, kirjoittakaa kaikki kirje vähävaraisille äideillenne, kyllä pitää naistenlehti- joulu järjestää.

Entä jos se äiti vaikka terveydellisistä syistä ei syö rasvaista , suolaista ja makeaa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Hei narsistinen kiusaaja, siihen sopimiseen tarvitaan kaksi, ja että se toinen käyttäytyy ihmisiksi. Ei sopiminen ole sitä, että suostuu kestämään toisen jatkuvaa perseilyä, vaikka se toinen sattuisikin olemaan oma vanhempi.

Aikuisuus on vähän sitä että ottaa toisen semmoisena kuin se on. Niinhän töissäkin tehdään, miksei ne laihat suhteet sukulaisiinkin.

Kohauttaa olkiaan itsekseen " se nyt on semmonen". Murrosikäinen ei siihen tietenkään pysty.

Se on sama toisinpäin. Kyllä minuakin joskus suututtaa lapset ja heidän puolisonsa. Mutta kun ei yhdessä asuta , aattelen vaan, se nyt on semmonen, tullut isänsä sukuun :)

Aikuisuus on sitä, että voi laittaa rajat, eikä tarvitse kaikkea sietää, ei siellä töissäkään kaikkea, ei edes esihenkilön perseilyä. Henkisesti lapsi joutuu kestämään ja sietämään, mutta aikuisen ei enää tarvitse.

Niin jos ei tule toimeen ihmidten kanssa sitten on töissäkin koko ajan tekemässä valituksia muista ylemmälle taholle. Voi olla korkeella silla listalla: yt-neuvotteluissa tämä pois

Jos ei asu vanhempiensa kanssa enää, tulee omillaan toimeen on naurettavaa tommoset äitini on narsisti- sössötykset. Ei ole ei oikeen itsenäistytty jos viiskymmpiinen raivoo 80- vuotiaasta

Sinulta menee nyt ohi. Aloituksessa oli kyse toisten ihmisten ihmettelystä, miksei mene vanhemmilleen joulunviettoon, eikä mistään viiskymppisen "raivoomisesta". Todennäköisesti ap on nuorempi, tuskin kukaan enää ihmettelee, missä viiskymppinen viettää joulunsa. Monelta viiskymppiseltä vanhemmat kuolleetkin jo. Jos työpaikalla on henkistä väkivaltaa käyttävä esim. esihenkilö, niin on todennäköisesti helpotuskin päästä sellaisesta paikasta pois.  Kerääntykööt sellaiseen paikkaan sitten ne pahimmat haahkat keskenään nokkimaan toisiaan, nih.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Valitettavasti ei riitä, että itse kasvaa, jos toinen osapuoli ei tee samaa. Oma isäni oli jo lapsuudessani persoonallisuushäiriöinen väkivaltainen alkoholisti eikä ole vanhemmiten muuttunut miksikään paitsi että alkoholi on jäänyt ja ei enää huonokuntoisena kykene liiemmin kenellekään uhittelemaan. Minun syy?

Ei sinun syysi mutta perimää olet ehkä saanut kun vanhaa ja sairasta jaksat vielä vihata.

Aikuisuus monesti kasvattaa lähimmäisten ymmärtämistä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vanhemmille voi olla helpotus kun aikuinen lapsi osaa viettää joulun erossa vanhemmistaan. Ei ole sääntö, että ns, valmiiseen pöytään tuleva aikuinen jälkeläinen on ilon aihe.

Teillä ei taida paljon lapset viihtyä? Itse olet lapsesi kasvattanut, niin makaat, kuin petaat.

Mikä oletus se on, että vanhemmat haluaa aina viettää joulun kolme-neli-viisikymppisten lastensa kanssa? Entä jos ne vanhemmatkin mieluiten nukkuisivat pitkään, söisivät mitä itse haluavat, tekisivät vaikka ristikoita ja ajattelisivat että vihdoin lapset ovat itsenäistyneet ja keksivät muutakin jouluksi kuin ahtautua äitykän ja isukin pöytään?

En utele muiden jouluvieton yksityiskohtia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On samaa kokemusta. Mielelläni menisin, mutta äitini ei pihiyttään laita joulua millään tapaa, pienet eineslaatikot ja karjalanpaisti ja se on siinä. Kyse ei ole siitä, että haluaisin täyshoidon ja äidin kustantaman aterian, mutta kun tulen julkisilla satojen kilometrien päästä en pysty hankkimaan aineksia enkä ehdi kaikkea paikan päällä kokkailemaan, töissä kun olen. Sitä vaihtoehtoa ei myöskään ole, että äiti tekisi etukäteen ostokset, jotka minä maksan, ei suostuisi ottamaan rahaa eikä raaskisi ostaa kunnon aineksia. Siispä laitan taas itse oman pienen jouluni ja vietän joulun lueskellen, kustannussyistä kun äitini ei myöskään koskaan ole minun luo tullut joulua viettämään.

Ikävä äiti sinulla. Ehkä sinun kannattaisi kirjoittaa hänelle kirje ja kertoa siinä, kuinka sinua loukkaa hänen välinpitämättömyytensä.

Niin, äidin vaatimaton joulu loukkaa, kirjoittakaa kaikki kirje vähävaraisille äideillenne, kyllä pitää naistenlehti- joulu järjestää.

Entä jos se äiti vaikka terveydellisistä syistä ei syö rasvaista , suolaista ja makeaa?

Vähävaraisuus ja piheys ovat kaksi eri asiaa. Eiköhän jokainen kuitenkin äitinsä itse paremmin tunne kuin joku ulkopuolinen huutelija.

Ei ole kyllä ihmetelty eikä haittaisi, vaikka joku ihmettelisikin. Vietän jouluni miten haluan.

Vierailija kirjoitti:

Eli katkera vela-akka on vihoissa äitinsä kanssa. Huoh. Niin tavallinen tarina.

Riittäät, että on riitaisat ja/tai alkoholisti vanhempi/vanhemmat, joiden vääntöä ei jaksa jouluksi lähteä kuuntelemaan. Ei valitettavasti kovin harvinainen tilanne.

-ohis

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Niin, normaalit ihmiset kasvavat ja sopivat riitansa.

Hei narsistinen kiusaaja, siihen sopimiseen tarvitaan kaksi, ja että se toinen käyttäytyy ihmisiksi. Ei sopiminen ole sitä, että suostuu kestämään toisen jatkuvaa perseilyä, vaikka se toinen sattuisikin olemaan oma vanhempi.

Aikuisuus on vähän sitä että ottaa toisen semmoisena kuin se on. Niinhän töissäkin tehdään, miksei ne laihat suhteet sukulaisiinkin.

Kohauttaa olkiaan itsekseen " se nyt on semmonen". Murrosikäinen ei siihen tietenkään pysty.

Se on sama toisinpäin. Kyllä minuakin joskus suututtaa lapset ja heidän puolisonsa. Mutta kun ei yhdessä asuta , aattelen vaan, se nyt on semmonen, tullut isänsä sukuun :)

Aikuisuus on sitä, että voi laittaa rajat, eikä tarvitse kaikkea sietää, ei siellä töissäkään kaikkea, ei edes esihenkilön perseilyä. Henkisesti lapsi joutuu kestämään ja sietämään, mutta aikuisen ei enää tarvitse.

Niin jos ei tule toimeen ihmidten kanssa sitten on töissäkin koko ajan tekemässä valituksia muista ylemmälle taholle. Voi olla korkeella silla listalla: yt-neuvotteluissa tämä pois

Jos ei asu vanhempiensa kanssa enää, tulee omillaan toimeen on naurettavaa tommoset äitini on narsisti- sössötykset. Ei ole ei oikeen itsenäistytty jos viiskymmpiinen raivoo 80- vuotiaasta

80-vuotiaanakin se pieniä lapsiaan remmillä hakannut sairas äidin irvikuva on edelleen sama sairas ja väkivaltainen ihmispa*ka. En todellakaan aio antaa anteeksi, en koskaan, enkä tule enää ikinä olemaan tuollaisen psykon kanssa missään tekemisissä.

Kyllä näihin ketjuihin aina löytyy b00mereita lässyttämään siitä kuinka on lapsellista kantaa heille kaunaa. Ei ole. Teissä b00mereissa on todella paljon lapsiaan pahoinpidellyttä porukkaa, ja jokainen sellainen saasta on ansainnut yksinäiset joulunsa.