En näe miehessäni enää mitään hyvää.
Tätä on kestänyt jo lähes kuukauden päivät. Minua ärsyttää miehessäni aivan kaikki: se miten hän syö, istuu, seisoo, puhuu, hengittää... En kertakaikkiaan näe hänessä enää mitään hyvää. Nykyään en voi enää edes oikeen olla samassa huoneessa hänen kanssaan. En voi edes puhua hänelle normaalisti, vaan tiuskin ja nalkutan. Tilanne kotona on aivan kamala.
Mitään konkreettiista "väärää tai pahaa" hän ei ole tehnyt, mutta jotenkin vaan olen alkanut nähdä hänet vastenmielisenä. Tämän kai saa palkaksi, kun ei hoida parisuhdettaan. Onkohan tämä vaan joku kriisi, pääseköhän tästä yli? Neuvoja?
Kommentit (6)
Vastaan käveli mies, jossa rakastan kaikkea vieläkin, 11 v yhdessä.
Jos mies ei ole muuttunut ja äkkiä se vaan käy sun hermoille niin ei toi mitään normaalia kyllästymistä ole!
Itte oon ollu mieheni kanssa vasta 10 vuotta, mutta vaikka arki on rutiinia ollu jo pitempään niin jos sen hengittäminen ja käveleminen ärsyttää niin vika on silloin suoraan minussa. Ei parisuhteessa.
Oon vaan niin väsynyt tähän arjen pyörittämiseen ja lastenhoitoon. Voi olla, että nyt kohdistan kaiken väsymyksen ja turhautumisen mieheeni, kun en lapsiinikaan viitsi sitä kohdistaa. Ehkäpä tosiaan olen tehnyt miehestä syntipukin omiin ongelmiini. Voi olla, että oman ajan (tai parisuhdeajan) saaminen voisi olla ratkaisu tähän ongelmaan. -Ap
Jos mies ei ole muuttunut ja äkkiä se vaan käy sun hermoille niin ei toi mitään normaalia kyllästymistä ole!
Itte oon ollu mieheni kanssa vasta 10 vuotta, mutta vaikka arki on rutiinia ollu jo pitempään niin jos sen hengittäminen ja käveleminen ärsyttää niin vika on silloin suoraan minussa. Ei parisuhteessa.
ottaa ero?
t. se yksi miestään vaihtanut, olinko 3?
Minkä ikäisiä olette?
Minulle tulee mieleen parisuhteen ja oman persoonan kehityksen vaihe, missä erillistytään ja kasvetaan omaksi itseksi. Jos päällekkäin on vielä pesäeron tekeminen omasta lapsuudenperheestä, voi kipinöitä ja harmistuksen savua olla ilmassa aika sakeasti. Usein nämä kaikki tulevat herttaisesti yhtä aikaa kolmi-nelikymppisenä ja vaatii sinnikkyyttä olla heti antamatta periksi. Prosessi voi kestää vuosia ja sielu on varmasti välillä maitohapoilla.
Suosittelen kokemuksesta omaa terapiaa tai pariterapiaa, jos omat keinot eivät riitä ärsytyksen purkamiseen. Terapiassa on mahdollista selvittää, missä ovat jäljet sylttytehtaalle ja seurata niitä ja miettiä rauhassa eri ratkaisuvaihtoehtoja.
Sanotaan, että riidatonta läheisyyttä ei ole kuin hautausmaalla ja on teillä avointa riitaa tai hiljaista tyytymättömyyttä tai turhautumista, ei kannata heti vetää erokorttia esiin.
Erottiin. Ei ollut enää motivaatiota yrittäää parantaa tilannetta, kun se oli jo niin paha.