Olen pettänyt sinua

Se pettämisen kauheus ei ole se itse teko,vaan se ajatus siitä, että toinen on ollut sillähetkellä sinua parempi, houkuttavampi, kauniimpi jne. ja lisäksi olet ollut tietoisesti valmis uhraamaan "meidän suhteemme" ja vähät olet välittänyt miten tuhoat koko elämäni.

Näin ainakin itse koin kun mieheni petti, vaikka kuinka katuikin. Tuota ajatusta ei saa päästä pois millään selityksellä. Se jää sinne ikuisiksi ajoiksi, ja sellaista aikaa ei ole joka sen veisi pois.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä teit virheen ja sinä kärsit seuraukset eli syyllisyyden ja toivottavasti opit asiasta. Jos sinulla olisi ollut pidempiaikainen tai vakavampi suhde, neuvoisin kertomaan miehellesi ja keskustelemaan suhteenne tilasta ja jatkosta. Koska kyseessä oli yksittäinen virhe, ei miehesi mieltä ole syytä pahoittaa. Miksi hänen pitäisi kärsiä sinun virheestäsi?

Keksi itse, kuinka hyvität asian kertomatta miehellesi. Ja jos päätät olla kertomatta asiasta, niin et kerro nyt etkä koskaan. Vielä loukkaavampaa kuin pettäminen on se, että sitä on salannut vuosia.

Jos et usko pystyväsi siihen, kerrot asian nyt miehellesi ja otat vastaan hänen reaktionsa. Kuten jo todettua, hän saattaa antaa anteeksi mutta tuskin unohtaa koskaan. Se on virheen ja rehellisyyden hinta.

Se todella olisi pahin rangaistus, että pitäisin kaiken sisälläni enkä usko pystyväni sellaiseen. Kuten joku aiempi kirjoitti, se myös vaikuttaisi omaan käytökseeni ja sitoutumiseeni aivan varmasti negatiivisesti. Nyt olen koettanut olla kotona miehelle mieliksi ja huomioida häntä.

Noin en oikeastaan osannut edes ajatella, että kertomalla siirtäisin kärsimyksen itseltäni miehelle. Minusta hänellä on oikeus tietää.

Mutta tällä hetkellä minulla ei ole rohkeutta myöskään avautua asiasta. Tapahtuneesta on kohta kaksi viikkoa ja ajatus kertomisesta muuttuu vain vaikeammaksi.

Olen tuon lainaamasi viestin kirjoittaja. Minusta tuntuu, että olet juuri nyt vedenjakajalla: joko kerrot asiasta mahdollisimman pian tai sitten et ollenkaan. Yksi mahdollisuus on tietenkin puhua vaikka luotettavan ystävän tai ammatti-ihmisen kanssa. Tai kirjoittaa miehellesi kirje, jos puhuminen tuntuu vaikealta. Kirjoittaminen voisi selkeyttää myös omia ajatuksiasi.

Olen itse ollut kauan avioliitossa ja haluaisin, että vaimoni kertoisi mahdollisesta pettämisestä. Loukkaantuisin syvästi, mutta olen paljon teitä vanhempi ja nähnyt elämää enemmän, joten voi olla, että pystyisin antamaan anteeksi. Mutta en voi olla varma, enkä haluaisi ottaa selvää.

En epäile vaimoani mistään, ja jos hän on joskus erehtynyt pettämään, niin en siitä tiedä enkä kärsi. Tämä on se kolikon toinen puoli.

Kirjoituksistasi päätellen olet aidosti pahoillasi ja koet tehneesi virheen ja toimineesi omien arvojesi vastaisesti. Sen vuoksi en halua syyllistää sinua yhtään enempää kuin olet jo itse tehnyt. Pikemminkin muistutan, että ihmiset tekevät virheitä. Ne selvitetään tavalla tai toisella, otetaan opiksi ja sitten mennään eteenpäin. Eli päädyt kumpaan ratkaisuun hyvänsä, niin hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi.

Kiitos viisaista ja myös lämpimistä sanoista. Olen nyt päätymässä siihen, että yritän vain haudata salaisuuden sisälleni. Se tuntuu aivan kamalalta mutta minussa ei taida olla naista kertomaankaan. Ainoa lohtu on se, että tiedän nyt ja vastaisuudessa rajani. Vaikka täällä epäillään pettämiseni toistuvan, olen itse asiasta aivan varma, toista kertaa ei tule. Vaikka voin sanoa nauttineeni seksistä sinänsä, tämä syyllisyyden taakka on moninkertainen siihen verrattuna. Ap

Vierailija kirjoitti:

Olette hölmöjä. Aloittaja haluaa dominointia.

Olet puoliksi oikeassa. Kun tein aloituksen olin ihan epätoivoinen. Nautin ajatuksesta, että joku kirjoittaisi jotakin oikein tylyä tai keksisi minulle jonkin rankaisutavan, joka fyysisestikin sattuisi. Sen ajatteleminen hetkeksi jopa helpotti oloani. Mutta tämä syyllinen kärvistelyhän lopulta on pahin rangaistukseni. En myöskään olisi voinut ehdottaa miehelleni mitään kurinpalautusta, koska hän ei sellaista varmasti haluaisi tehdä. Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette hölmöjä. Aloittaja haluaa dominointia.

Olet puoliksi oikeassa. Kun tein aloituksen olin ihan epätoivoinen. Nautin ajatuksesta, että joku kirjoittaisi jotakin oikein tylyä tai keksisi minulle jonkin rankaisutavan, joka fyysisestikin sattuisi. Sen ajatteleminen hetkeksi jopa helpotti oloani. Mutta tämä syyllinen kärvistelyhän lopulta on pahin rangaistukseni. En myöskään olisi voinut ehdottaa miehelleni mitään kurinpalautusta, koska hän ei sellaista varmasti haluaisi tehdä. Ap

Voisin tehdä sen hänen puolestaan. Hänen tarvitsisi vain katsella. Whip.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Olette hölmöjä. Aloittaja haluaa dominointia.

Olet puoliksi oikeassa. Kun tein aloituksen olin ihan epätoivoinen. Nautin ajatuksesta, että joku kirjoittaisi jotakin oikein tylyä tai keksisi minulle jonkin rankaisutavan, joka fyysisestikin sattuisi. Sen ajatteleminen hetkeksi jopa helpotti oloani. Mutta tämä syyllinen kärvistelyhän lopulta on pahin rangaistukseni. En myöskään olisi voinut ehdottaa miehelleni mitään kurinpalautusta, koska hän ei sellaista varmasti haluaisi tehdä. Ap

Voisin tehdä sen hänen puolestaan. Hänen tarvitsisi vain katsella. Whip.

Siitä olisin yllättynyt jos hän todella haluaisi katsoa. Mutta jos teon saisi sillä tekemättömäksi, niin en empisi hetkeäkään. Ap

Huvittavaa lukea kuinka jotkut haluavat sitä seksiä korvaukseksi siitä että on vaimo pettämässä käynyt. Eikö muuten kotona saa vaan noinkin loukkaava teko annettaisiin anteeksi seksillä.

Tekisin niinkuin olen tehnyt pettäneen naiseni kanssa omassa suhteessani. Housut pois, keittiön pöydälle vatsalleen jalat lattialla, nahkavyötä pakaroille saisit kunnolla niin että anteeksipyyntö tuntuisi aidolta, ja raju nainti takaapäin lopuksi siinä asennossa. Muistaisit takuulla mitä pettämisestä seuraa jos siihen vielä sorrut, asia olisi sillä käsitelty.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä teit virheen ja sinä kärsit seuraukset eli syyllisyyden ja toivottavasti opit asiasta. Jos sinulla olisi ollut pidempiaikainen tai vakavampi suhde, neuvoisin kertomaan miehellesi ja keskustelemaan suhteenne tilasta ja jatkosta. Koska kyseessä oli yksittäinen virhe, ei miehesi mieltä ole syytä pahoittaa. Miksi hänen pitäisi kärsiä sinun virheestäsi?

Keksi itse, kuinka hyvität asian kertomatta miehellesi. Ja jos päätät olla kertomatta asiasta, niin et kerro nyt etkä koskaan. Vielä loukkaavampaa kuin pettäminen on se, että sitä on salannut vuosia.

Jos et usko pystyväsi siihen, kerrot asian nyt miehellesi ja otat vastaan hänen reaktionsa. Kuten jo todettua, hän saattaa antaa anteeksi mutta tuskin unohtaa koskaan. Se on virheen ja rehellisyyden hinta.

Se todella olisi pahin rangaistus, että pitäisin kaiken sisälläni enkä usko pystyväni sellaiseen. Kuten joku aiempi kirjoitti, se myös vaikuttaisi omaan käytökseeni ja sitoutumiseeni aivan varmasti negatiivisesti. Nyt olen koettanut olla kotona miehelle mieliksi ja huomioida häntä.

Noin en oikeastaan osannut edes ajatella, että kertomalla siirtäisin kärsimyksen itseltäni miehelle. Minusta hänellä on oikeus tietää.

Mutta tällä hetkellä minulla ei ole rohkeutta myöskään avautua asiasta. Tapahtuneesta on kohta kaksi viikkoa ja ajatus kertomisesta muuttuu vain vaikeammaksi.

Olen tuon lainaamasi viestin kirjoittaja. Minusta tuntuu, että olet juuri nyt vedenjakajalla: joko kerrot asiasta mahdollisimman pian tai sitten et ollenkaan. Yksi mahdollisuus on tietenkin puhua vaikka luotettavan ystävän tai ammatti-ihmisen kanssa. Tai kirjoittaa miehellesi kirje, jos puhuminen tuntuu vaikealta. Kirjoittaminen voisi selkeyttää myös omia ajatuksiasi.

Olen itse ollut kauan avioliitossa ja haluaisin, että vaimoni kertoisi mahdollisesta pettämisestä. Loukkaantuisin syvästi, mutta olen paljon teitä vanhempi ja nähnyt elämää enemmän, joten voi olla, että pystyisin antamaan anteeksi. Mutta en voi olla varma, enkä haluaisi ottaa selvää.

En epäile vaimoani mistään, ja jos hän on joskus erehtynyt pettämään, niin en siitä tiedä enkä kärsi. Tämä on se kolikon toinen puoli.

Kirjoituksistasi päätellen olet aidosti pahoillasi ja koet tehneesi virheen ja toimineesi omien arvojesi vastaisesti. Sen vuoksi en halua syyllistää sinua yhtään enempää kuin olet jo itse tehnyt. Pikemminkin muistutan, että ihmiset tekevät virheitä. Ne selvitetään tavalla tai toisella, otetaan opiksi ja sitten mennään eteenpäin. Eli päädyt kumpaan ratkaisuun hyvänsä, niin hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi.

Kiitos viisaista ja myös lämpimistä sanoista. Olen nyt päätymässä siihen, että yritän vain haudata salaisuuden sisälleni. Se tuntuu aivan kamalalta mutta minussa ei taida olla naista kertomaankaan. Ainoa lohtu on se, että tiedän nyt ja vastaisuudessa rajani. Vaikka täällä epäillään pettämiseni toistuvan, olen itse asiasta aivan varma, toista kertaa ei tule. Vaikka voin sanoa nauttineeni seksistä sinänsä, tämä syyllisyyden taakka on moninkertainen siihen verrattuna. Ap

Kunhan sun moraalinen krapulasi hellittää, niin pian olet taas p.rse pystyssä ottamassa vierasta k.llia sisääsi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä teit virheen ja sinä kärsit seuraukset eli syyllisyyden ja toivottavasti opit asiasta. Jos sinulla olisi ollut pidempiaikainen tai vakavampi suhde, neuvoisin kertomaan miehellesi ja keskustelemaan suhteenne tilasta ja jatkosta. Koska kyseessä oli yksittäinen virhe, ei miehesi mieltä ole syytä pahoittaa. Miksi hänen pitäisi kärsiä sinun virheestäsi?

Keksi itse, kuinka hyvität asian kertomatta miehellesi. Ja jos päätät olla kertomatta asiasta, niin et kerro nyt etkä koskaan. Vielä loukkaavampaa kuin pettäminen on se, että sitä on salannut vuosia.

Jos et usko pystyväsi siihen, kerrot asian nyt miehellesi ja otat vastaan hänen reaktionsa. Kuten jo todettua, hän saattaa antaa anteeksi mutta tuskin unohtaa koskaan. Se on virheen ja rehellisyyden hinta.

Se todella olisi pahin rangaistus, että pitäisin kaiken sisälläni enkä usko pystyväni sellaiseen. Kuten joku aiempi kirjoitti, se myös vaikuttaisi omaan käytökseeni ja sitoutumiseeni aivan varmasti negatiivisesti. Nyt olen koettanut olla kotona miehelle mieliksi ja huomioida häntä.

Noin en oikeastaan osannut edes ajatella, että kertomalla siirtäisin kärsimyksen itseltäni miehelle. Minusta hänellä on oikeus tietää.

Mutta tällä hetkellä minulla ei ole rohkeutta myöskään avautua asiasta. Tapahtuneesta on kohta kaksi viikkoa ja ajatus kertomisesta muuttuu vain vaikeammaksi.

Olen tuon lainaamasi viestin kirjoittaja. Minusta tuntuu, että olet juuri nyt vedenjakajalla: joko kerrot asiasta mahdollisimman pian tai sitten et ollenkaan. Yksi mahdollisuus on tietenkin puhua vaikka luotettavan ystävän tai ammatti-ihmisen kanssa. Tai kirjoittaa miehellesi kirje, jos puhuminen tuntuu vaikealta. Kirjoittaminen voisi selkeyttää myös omia ajatuksiasi.

Olen itse ollut kauan avioliitossa ja haluaisin, että vaimoni kertoisi mahdollisesta pettämisestä. Loukkaantuisin syvästi, mutta olen paljon teitä vanhempi ja nähnyt elämää enemmän, joten voi olla, että pystyisin antamaan anteeksi. Mutta en voi olla varma, enkä haluaisi ottaa selvää.

En epäile vaimoani mistään, ja jos hän on joskus erehtynyt pettämään, niin en siitä tiedä enkä kärsi. Tämä on se kolikon toinen puoli.

Kirjoituksistasi päätellen olet aidosti pahoillasi ja koet tehneesi virheen ja toimineesi omien arvojesi vastaisesti. Sen vuoksi en halua syyllistää sinua yhtään enempää kuin olet jo itse tehnyt. Pikemminkin muistutan, että ihmiset tekevät virheitä. Ne selvitetään tavalla tai toisella, otetaan opiksi ja sitten mennään eteenpäin. Eli päädyt kumpaan ratkaisuun hyvänsä, niin hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi.

Kiitos viisaista ja myös lämpimistä sanoista. Olen nyt päätymässä siihen, että yritän vain haudata salaisuuden sisälleni. Se tuntuu aivan kamalalta mutta minussa ei taida olla naista kertomaankaan. Ainoa lohtu on se, että tiedän nyt ja vastaisuudessa rajani. Vaikka täällä epäillään pettämiseni toistuvan, olen itse asiasta aivan varma, toista kertaa ei tule. Vaikka voin sanoa nauttineeni seksistä sinänsä, tämä syyllisyyden taakka on moninkertainen siihen verrattuna. Ap

Kunhan sun moraalinen krapulasi hellittää, niin pian olet taas p.rse pystyssä ottamassa vierasta k.llia sisääsi. 

Varsinkin, kun ap oli vielä nauttinut seksistä pettäessään. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä teit virheen ja sinä kärsit seuraukset eli syyllisyyden ja toivottavasti opit asiasta. Jos sinulla olisi ollut pidempiaikainen tai vakavampi suhde, neuvoisin kertomaan miehellesi ja keskustelemaan suhteenne tilasta ja jatkosta. Koska kyseessä oli yksittäinen virhe, ei miehesi mieltä ole syytä pahoittaa. Miksi hänen pitäisi kärsiä sinun virheestäsi?

Keksi itse, kuinka hyvität asian kertomatta miehellesi. Ja jos päätät olla kertomatta asiasta, niin et kerro nyt etkä koskaan. Vielä loukkaavampaa kuin pettäminen on se, että sitä on salannut vuosia.

Jos et usko pystyväsi siihen, kerrot asian nyt miehellesi ja otat vastaan hänen reaktionsa. Kuten jo todettua, hän saattaa antaa anteeksi mutta tuskin unohtaa koskaan. Se on virheen ja rehellisyyden hinta.

Se todella olisi pahin rangaistus, että pitäisin kaiken sisälläni enkä usko pystyväni sellaiseen. Kuten joku aiempi kirjoitti, se myös vaikuttaisi omaan käytökseeni ja sitoutumiseeni aivan varmasti negatiivisesti. Nyt olen koettanut olla kotona miehelle mieliksi ja huomioida häntä.

Noin en oikeastaan osannut edes ajatella, että kertomalla siirtäisin kärsimyksen itseltäni miehelle. Minusta hänellä on oikeus tietää.

Mutta tällä hetkellä minulla ei ole rohkeutta myöskään avautua asiasta. Tapahtuneesta on kohta kaksi viikkoa ja ajatus kertomisesta muuttuu vain vaikeammaksi.

Olen tuon lainaamasi viestin kirjoittaja. Minusta tuntuu, että olet juuri nyt vedenjakajalla: joko kerrot asiasta mahdollisimman pian tai sitten et ollenkaan. Yksi mahdollisuus on tietenkin puhua vaikka luotettavan ystävän tai ammatti-ihmisen kanssa. Tai kirjoittaa miehellesi kirje, jos puhuminen tuntuu vaikealta. Kirjoittaminen voisi selkeyttää myös omia ajatuksiasi.

Olen itse ollut kauan avioliitossa ja haluaisin, että vaimoni kertoisi mahdollisesta pettämisestä. Loukkaantuisin syvästi, mutta olen paljon teitä vanhempi ja nähnyt elämää enemmän, joten voi olla, että pystyisin antamaan anteeksi. Mutta en voi olla varma, enkä haluaisi ottaa selvää.

En epäile vaimoani mistään, ja jos hän on joskus erehtynyt pettämään, niin en siitä tiedä enkä kärsi. Tämä on se kolikon toinen puoli.

Kirjoituksistasi päätellen olet aidosti pahoillasi ja koet tehneesi virheen ja toimineesi omien arvojesi vastaisesti. Sen vuoksi en halua syyllistää sinua yhtään enempää kuin olet jo itse tehnyt. Pikemminkin muistutan, että ihmiset tekevät virheitä. Ne selvitetään tavalla tai toisella, otetaan opiksi ja sitten mennään eteenpäin. Eli päädyt kumpaan ratkaisuun hyvänsä, niin hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi.

Kiitos viisaista ja myös lämpimistä sanoista. Olen nyt päätymässä siihen, että yritän vain haudata salaisuuden sisälleni. Se tuntuu aivan kamalalta mutta minussa ei taida olla naista kertomaankaan. Ainoa lohtu on se, että tiedän nyt ja vastaisuudessa rajani. Vaikka täällä epäillään pettämiseni toistuvan, olen itse asiasta aivan varma, toista kertaa ei tule. Vaikka voin sanoa nauttineeni seksistä sinänsä, tämä syyllisyyden taakka on moninkertainen siihen verrattuna. Ap

Kunhan sun moraalinen krapulasi hellittää, niin pian olet taas p.rse pystyssä ottamassa vierasta k.llia sisääsi. 

Varsinkin, kun ap oli vielä nauttinut seksistä pettäessään. 

 Eikös tuo nyt ole jo ihan hurskastelua?! Eikös miehet muka nauti pettäessään..vai miksiminunkin mieheni kortsua kertoi käyttäneensä kun petti. Ei varmaan yhtään nauttinut.

Eipitäs jeesustella.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sinä teit virheen ja sinä kärsit seuraukset eli syyllisyyden ja toivottavasti opit asiasta. Jos sinulla olisi ollut pidempiaikainen tai vakavampi suhde, neuvoisin kertomaan miehellesi ja keskustelemaan suhteenne tilasta ja jatkosta. Koska kyseessä oli yksittäinen virhe, ei miehesi mieltä ole syytä pahoittaa. Miksi hänen pitäisi kärsiä sinun virheestäsi?

Keksi itse, kuinka hyvität asian kertomatta miehellesi. Ja jos päätät olla kertomatta asiasta, niin et kerro nyt etkä koskaan. Vielä loukkaavampaa kuin pettäminen on se, että sitä on salannut vuosia.

Jos et usko pystyväsi siihen, kerrot asian nyt miehellesi ja otat vastaan hänen reaktionsa. Kuten jo todettua, hän saattaa antaa anteeksi mutta tuskin unohtaa koskaan. Se on virheen ja rehellisyyden hinta.

Se todella olisi pahin rangaistus, että pitäisin kaiken sisälläni enkä usko pystyväni sellaiseen. Kuten joku aiempi kirjoitti, se myös vaikuttaisi omaan käytökseeni ja sitoutumiseeni aivan varmasti negatiivisesti. Nyt olen koettanut olla kotona miehelle mieliksi ja huomioida häntä.

Noin en oikeastaan osannut edes ajatella, että kertomalla siirtäisin kärsimyksen itseltäni miehelle. Minusta hänellä on oikeus tietää.

Mutta tällä hetkellä minulla ei ole rohkeutta myöskään avautua asiasta. Tapahtuneesta on kohta kaksi viikkoa ja ajatus kertomisesta muuttuu vain vaikeammaksi.

Olen tuon lainaamasi viestin kirjoittaja. Minusta tuntuu, että olet juuri nyt vedenjakajalla: joko kerrot asiasta mahdollisimman pian tai sitten et ollenkaan. Yksi mahdollisuus on tietenkin puhua vaikka luotettavan ystävän tai ammatti-ihmisen kanssa. Tai kirjoittaa miehellesi kirje, jos puhuminen tuntuu vaikealta. Kirjoittaminen voisi selkeyttää myös omia ajatuksiasi.

Olen itse ollut kauan avioliitossa ja haluaisin, että vaimoni kertoisi mahdollisesta pettämisestä. Loukkaantuisin syvästi, mutta olen paljon teitä vanhempi ja nähnyt elämää enemmän, joten voi olla, että pystyisin antamaan anteeksi. Mutta en voi olla varma, enkä haluaisi ottaa selvää.

En epäile vaimoani mistään, ja jos hän on joskus erehtynyt pettämään, niin en siitä tiedä enkä kärsi. Tämä on se kolikon toinen puoli.

Kirjoituksistasi päätellen olet aidosti pahoillasi ja koet tehneesi virheen ja toimineesi omien arvojesi vastaisesti. Sen vuoksi en halua syyllistää sinua yhtään enempää kuin olet jo itse tehnyt. Pikemminkin muistutan, että ihmiset tekevät virheitä. Ne selvitetään tavalla tai toisella, otetaan opiksi ja sitten mennään eteenpäin. Eli päädyt kumpaan ratkaisuun hyvänsä, niin hyvää jatkoa sinulle ja miehellesi.

Kiitos viisaista ja myös lämpimistä sanoista. Olen nyt päätymässä siihen, että yritän vain haudata salaisuuden sisälleni. Se tuntuu aivan kamalalta mutta minussa ei taida olla naista kertomaankaan. Ainoa lohtu on se, että tiedän nyt ja vastaisuudessa rajani. Vaikka täällä epäillään pettämiseni toistuvan, olen itse asiasta aivan varma, toista kertaa ei tule. Vaikka voin sanoa nauttineeni seksistä sinänsä, tämä syyllisyyden taakka on moninkertainen siihen verrattuna. Ap

Kunhan sun moraalinen krapulasi hellittää, niin pian olet taas p.rse pystyssä ottamassa vierasta k.llia sisääsi. 

Varsinkin, kun ap oli vielä nauttinut seksistä pettäessään. 

Kuka koskaan päätyisi pettämään jos se jo tekohetkellä tuntuisi vastenmieliseltä??? Se nyt outoa olisi, jos en olisi siitä edes nauttinut! Mutta tämä ei ole puolustelu, se oli humaltuneen arvostelukyvytön teko, joka oli väärin ja erittäin julmaa rakastani kohtaan. Kun nyt olen pureskellut asiaa niin ei auta muu kuin vaieta. Aikaa on kulunut jo niin paljon, että kertominen ei onnistu. Olin päättänyt kertoa samana iltana, mutta kotona en halunnut herättää häntä ja aamulla rohkeus olikin sitten jo haihtunut. Yritän vain jatkossa olla rakkauden arvoinen ja jos seksin osalta joskus mieheni esittää pyynnön, joka ei ole minulle mieleen, koitan parhaani mukaan tulla vastaan. Siinä se. Ap

Minä sinunakuiteninkertoisin vaan;nämäasiat tulevat aina kuitenkinilmi, ja silloinse vasta kamalaa onkin, kun aikaa jo kulunut vuosiakin. Minulle kävi niin eli olin elänyt valheessa.

Vierailija kirjoitti:

Minä sinunakuiteninkertoisin vaan;nämäasiat tulevat aina kuitenkinilmi, ja silloinse vasta kamalaa onkin, kun aikaa jo kulunut vuosiakin. Minulle kävi niin eli olin elänyt valheessa.

Miksi ne tulisi ilmi, jos ei koskaan puhu mitään, eikä koskaan myönnä mitään koskaan tapahtuneenkaan. Vähitellen toinen jättää kyselemättä ja epäilys hälvenee. Tunnustamalla loukkaus ei hälvene ikinä ja hiertää aina.

Sitten sellainen juttu, että miksi kumppania edes pitäisi epäillä saati kaivaa luurankoja kaapista. Itsehän siinä ottaa vastuun, että jotain oman elämänsä pilaavaa voisi löytyäkin. Parempi olla tietämättä, jos toinen on tehnyt virheen.

Ehkä ei jätäkkään kyselemättä, ja epäilys jää, se vasta kamalaa onkin,kun joutuu olemaan epävarma.

Kyllä se  niin on että rehellisyys maan perii.

Mutta se on minun  mielipiteeni vain.

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei jätäkkään kyselemättä, ja epäilys jää, se vasta kamalaa onkin,kun joutuu olemaan epävarma.

Kyllä se  niin on että rehellisyys maan perii.

Mutta se on minun  mielipiteeni vain.

Epäilys kalvaa sydäntä, mutta totuus pettämisestä repii sydämmen palasiksi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ehkä ei jätäkkään kyselemättä, ja epäilys jää, se vasta kamalaa onkin,kun joutuu olemaan epävarma.

Kyllä se  niin on että rehellisyys maan perii.

Mutta se on minun  mielipiteeni vain.

Epäilys kalvaa sydäntä, mutta totuus pettämisestä repii sydämmen palasiksi.

 Kylläse sen tekee joka tapauksessa,mutta enemmän se koskee kun saa tietää aikojen päästä.

nimimerkillä, kokemusasiantuntija

Jos oli kyse vain seksistä niin enpä tiedä. Hyvähän tuo että AP tuntee himoa. Liian paljon naisia jotka ei tunne ja istuvat pirtissään tavaran päällä mököttäen. Sekö sitten on parempi?

Hyödyttääkö tuo kertoa jos ei haikaile panokaverin perään? Ei minusta.

Tämmöisille hupakoille laittaisin omenan suuhun ja 19 cm kankeni suoraan peräsuoleen, enkä liikuttaisi ollenkaan. T. En Liikuta Mies