Onko jengiytymisen syy oikeasti syrjäytyneisyys ja näköalattomuus?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pohjanmaan Häjyt, silloiset nuorisojengit, koostuivat perinnöttä jääneista talonpojista ja joutomiehistä.

Nykyisin tilanne on vähän sama. Isän perustamasta TaxFree Kebab-pizzeriasta ei töitä riitä kovin monelle jälkeläiselle ja jos Wolt-lähetin hommat ei kiinnosta, pitää alkaa jengeilemään.

Tämähän se. Timpoille ja karviksille jäänyt liikkaa luppoaikaa ja kun näitä on vielä tarpeeksi monta koolla paikkakunnalla, keksitään keppostelu porukassa.

Tappeliko ne keskenään vai puukottiko ne lapsia ja varasti niiden vaatteet?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellinen syy on huonomman aineksen kuskaaminen tänne toiselta puolelta palloa. Ai niin, hys hys...

asutko sä jossain maalla vai etkö sä ole huomannut, että meillä on jengiytymistä ihan omastakin takaa?

Mutta vähemmän. Suurin syy on tuo yläpuolella mainittu.

Pärjätäkseen omillaan pitää olla valmis panostamaan, pitää olla valmis tekemään paljon töitä. Ei se ole sellaista glamourelämää kuten somessa ja tv sarjoissa näkyy vaan raakaa työntekoa. Kaikki eivät halua tehdä töitä pärjäämisensä eteen. Kaikki eivät halua integroitua yhteiskuntaan ja tehdä omaa työpanostansa.

Oikeista syistä ei saa edes keskustella. Se on suurin ongelma. Koska se tarkoittaa että ongelma pahenee vääjäämättä.

Ongelmista ei saa puhua koska sellainen on rässimiä jos timpan ongelmista puhutaan.

Timpalla ei ole ongelmia!

Onko prätkäjengitkin mustia nykyisin?

Kulttuurit, jotka perustuvat heimoihin ja klaaneihin, pyrkivät muodostamaan sellaisia kaikkialla minne levittäytyvät.

Jengiongelman voit välttää muuttamalla pois alueelta ja asioimalla muualla kuin heidän alueillaan kaupunkien keskustoissa. Näin moni lapsiperhe on jo tehnyt.

Todennäköisesti jo päiväkoti-iässä ovat vanhemmat luovuttaneet lapset henkisesti yhteiskunnan kasvatettavaksi, syystä tai toisesta.

Turvallisen aikuisen puute ja henkinen heitteillejättö. Ei ketään joka sanoisi ei, opettaisi tavoille, eikä ketään joka aidosti välittäisi.

Sitä saa mitä tilaa. Nauttikaa!

Vierailija kirjoitti:

Onko prätkäjengitkin mustia nykyisin?

Mene vaan takaisin nukkumaan.

Ongelmaan on syynä päättäjien halu kieltää ongelman olemassaolo ja siitä puhuminen. Sehän vain tarkoittaa että ongelman pahenemista kannustetaan.

Vierailija kirjoitti:

Todennäköisesti jo päiväkoti-iässä ovat vanhemmat luovuttaneet lapset henkisesti yhteiskunnan kasvatettavaksi, syystä tai toisesta.

Turvallisen aikuisen puute ja henkinen heitteillejättö. Ei ketään joka sanoisi ei, opettaisi tavoille, eikä ketään joka aidosti välittäisi.

Kantasuomalaisten jengiläisten kanssa noin.

Muslimitaustaisia taas on kasvatettu niin, ettei opettaja - varsinkaan naisopettaja - ole mikään auktoriteetti. Vain mies, muslimimies, on luomakunnan kruunu.

Sitten ihmetellään kun ei elämä vääräuskoisten ja jumalattomien yhteiskunnassa suju.

Vierailija kirjoitti:

Jengiongelman voit välttää muuttamalla pois alueelta ja asioimalla muualla kuin heidän alueillaan kaupunkien keskustoissa. Näin moni lapsiperhe on jo tehnyt.

Pois muuttamalla länkkäri vain pahentaa kierrettä. Oikeampaa olisi pysyä aloillaan ja kärsiä, mielellään hiljaa.

T. vihervassu

Ongelma on siinä, että järjestelmällisesti vältetään korjaamasta yhteiskunnan oikeita ongelmia.

Jos ihminen voi käydä töissä, elämä on mielekästä ja on varaa harrastaa ja kustantaa lastensakin harrastukset, harrastuksista ja elämässä saavuttamisesta tulee keskeinen osa nuorenkin elämää.

Jos kuitenkin vanhemmat verotetaan ja laskutetaan koyhyysrajalle, mikään ei ole enää mielekästä, vaan selviytymistaistelu, jossa mitään ei enää harrasteta ja vanhemmat joutuvat pettämään nuoren luottamuksen voimatta pitää lupauksiaan kustannustason takia.

Kun ei ole enää mitään tekemistä, nuori alkaa purkaa energiaansa hengailemalla toisten nuorten parissa, ja hyvin pian porukasta tulee perheen korvike. Koska asenteet ovat nuorena äkkijyrkkiä ja mustavalkoisia, porukan sisäinen lojaalisuus ylittää kotona toistuvat pettymykset, ja omista vanhemmista tuleekin lähes puolivihollisia, koska ne "eivät ymmärrä".

Kun alkoholi ja muut vastaavat tulevat mukaan, perheen korvanneen porukan asennepiiri asettaa lojaalisuuden vaatimuksia myös kovissa paikoissa. Kun mukaan tulee väkivaltaa, lojaalisuudesta tulee tärkeämpää ja se vahvistaa yhteenkuukuvuuden tunnetta, jonka olisi oikeasti pitänyt tapahtua oman kotiväen kanssa eikä viikonloppuväkivaltana kaduilla.

Siitä on erittäin vaikea asennoitua pois, koska siitä tulee kaikkein tärkeintä elämässä niiksi ratkaiseviksi vuosiksi, joina sen nuoren tulevaisuus ottaa suuntansa vankilaan tao porukasta ulos. Ne eivät halua vankilaan, mutta porukastakin on vaikea irtautua.

Poliitikoiden idea koventaa rangaistuksia on käytännössä kieltäytymistä nähdä se oikea auheuttava ongelma. Se oikea ongelma on kansalaisten kurjistaminen, ja varsinkin, että kurjistaminen kohdistetaan nimenomaan vähätuloisiin jo ennestäänkin hankalan jatkeeksi. Poliitikot itse virittävät yhteiskuntavihaa, joka peilaa esiin sillä, että nuori alkaa purkaa koettua vääryyttä vihamielisyydellä. Se tuntuu hyvältä, kun pahaa oloa saa purkaa, ja kun mitään parempaa ei ole tilalle, se kiihtyy. Kun ongelmavyyhti paisuu, päihteistä tulee unohtamisen väline, ja kun siitä tulee unohtamisen väline, se on oman epätoivoisen tilanteen häivyttämisen yritys, joka ruokkii itseään. Ainoa tie ulos on saada missio ja mielekästä vastuuta mielekkäällä tekemisellä, joka palkitsee. Mutta yhteiskunta ei anna sen tapahtua, se haluaa vain ne rahat.

Sana syrjäytyneisyys on niin erikoinen, eikö se tarkoita sitä että ihminen lukitsee itsensä pois muilta? Eihän ihminen voi syrjäytynyt olla jos on aktiivinen jäsen jengissä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellinen syy on huonomman aineksen kuskaaminen tänne toiselta puolelta palloa. Ai niin, hys hys...

asutko sä jossain maalla vai etkö sä ole huomannut, että meillä on jengiytymistä ihan omastakin takaa?

95% jengiläisistä on vieraskielisiä.

Vierailija kirjoitti:

Pärjätäkseen omillaan pitää olla valmis panostamaan, pitää olla valmis tekemään paljon töitä. Ei se ole sellaista glamourelämää kuten somessa ja tv sarjoissa näkyy vaan raakaa työntekoa. Kaikki eivät halua tehdä töitä pärjäämisensä eteen. Kaikki eivät halua integroitua yhteiskuntaan ja tehdä omaa työpanostansa.

Olet väärässä. Sosialismi ei kannusta työntekoon. Sosialismissa kaiken saa ilmaiseksi. Suomessa on sosialistinen valtionjohto. On

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Todellinen syy on huonomman aineksen kuskaaminen tänne toiselta puolelta palloa. Ai niin, hys hys...

asutko sä jossain maalla vai etkö sä ole huomannut, että meillä on jengiytymistä ihan omastakin takaa?

95% jengiläisistä on vieraskielisiä.

Johtuu valkoisesta secularismista ja colonizeemisesta. 

Minäpäs tiedä mikä on syy kirjoitti:

Ongelma on siinä, että järjestelmällisesti vältetään korjaamasta yhteiskunnan oikeita ongelmia.

Jos ihminen voi käydä töissä, elämä on mielekästä ja on varaa harrastaa ja kustantaa lastensakin harrastukset, harrastuksista ja elämässä saavuttamisesta tulee keskeinen osa nuorenkin elämää.

Jos kuitenkin vanhemmat verotetaan ja laskutetaan koyhyysrajalle, mikään ei ole enää mielekästä, vaan selviytymistaistelu, jossa mitään ei enää harrasteta ja vanhemmat joutuvat pettämään nuoren luottamuksen voimatta pitää lupauksiaan kustannustason takia.

Kun ei ole enää mitään tekemistä, nuori alkaa purkaa energiaansa hengailemalla toisten nuorten parissa, ja hyvin pian porukasta tulee perheen korvike. Koska asenteet ovat nuorena äkkijyrkkiä ja mustavalkoisia, porukan sisäinen lojaalisuus ylittää kotona toistuvat pettymykset, ja omista vanhemmista tuleekin lähes puolivihollisia, koska ne "eivät ymmärrä".

Kun alkoholi ja muut vastaavat tulevat mukaan, perheen korvanneen porukan asennepiiri asettaa lojaalisuuden vaatimuksia myös kovissa paikoissa. Kun mukaan tulee väkivaltaa, lojaalisuudesta tulee tärkeämpää ja se vahvistaa yhteenkuukuvuuden tunnetta, jonka olisi oikeasti pitänyt tapahtua oman kotiväen kanssa eikä viikonloppuväkivaltana kaduilla.

Siitä on erittäin vaikea asennoitua pois, koska siitä tulee kaikkein tärkeintä elämässä niiksi ratkaiseviksi vuosiksi, joina sen nuoren tulevaisuus ottaa suuntansa vankilaan tao porukasta ulos. Ne eivät halua vankilaan, mutta porukastakin on vaikea irtautua.

Poliitikoiden idea koventaa rangaistuksia on käytännössä kieltäytymistä nähdä se oikea auheuttava ongelma. Se oikea ongelma on kansalaisten kurjistaminen, ja varsinkin, että kurjistaminen kohdistetaan nimenomaan vähätuloisiin jo ennestäänkin hankalan jatkeeksi. Poliitikot itse virittävät yhteiskuntavihaa, joka peilaa esiin sillä, että nuori alkaa purkaa koettua vääryyttä vihamielisyydellä. Se tuntuu hyvältä, kun pahaa oloa saa purkaa, ja kun mitään parempaa ei ole tilalle, se kiihtyy. Kun ongelmavyyhti paisuu, päihteistä tulee unohtamisen väline, ja kun siitä tulee unohtamisen väline, se on oman epätoivoisen tilanteen häivyttämisen yritys, joka ruokkii itseään. Ainoa tie ulos on saada missio ja mielekästä vastuuta mielekkäällä tekemisellä, joka palkitsee. Mutta yhteiskunta ei anna sen tapahtua, se haluaa vain ne rahat.

Oletpa pahasti pihalla tilanteesta. Tuleppa tänne itä helsinkiin. Vaikka päiväksi puhokseen jos uskallat.