Vastakohdat täydentävät toisiaan miksi tätä parisuhdepotaskaa pidetään yhä yllä?

Vastakohdat eivät todellakaan täydennä toisiaan parisuhteessa, mitä tulee isoihin asioihin. On kummankin osapuolen kannalta raskasta, jos isoissa arkeen vaikuttavissa asioissa ollaan kuin yö ja päivä. Kyse ei ole siitä, että toisen tapa olla olisi jotenkin parempi kuin toisen, vaan yksinkertaisesti liika erilaisuus on pahasta.
Jos toinen haluaa matkustella usein + rakastaa matkustelua yli kaiken ja toinen viihtyy vain kotona, täytyy väistämättä tehdä isoja kompromisseja. Tai jos toinen osapuoli on todella tarkka, järjestelmällinen ja haluaa tehdä asiat hyvissä ajoin ja toinen on krooninen myöhästelijä, joka haluaa tehdä asiat rennolla otteella. Jos toinen osapuoli on todella sosiaalinen ekstrovertti, niin on vaikea sovittaa arkea yhteen paljon yksinoloa kaipaavan introvertin kanssa, joka vihaa kissanristiäisiä. Paljon helpompaa on, jos kaksi matkustelemisesta innostunutta on yhdessä tai kaksi rentoa ihmistä on parisuhteessa keskenään. Sitten jos mennään vielä isompiin eroavaisuuksiin, niin ei nekään kivoja ole. Jos toinen on todella tarkka rahankäytöstä, niin on raskasta olla ihmisen kanssa, joka laittaa heti kaiken menemään. Pahimmillaan joudut jopa kärsimään siitä, jos kumppanin käytös on todella erilaista kuin omasi.

Miksi hemmetissä tätä parisuhdepotaskaa vastakohdista pidetään yhä yllä?