Älypuhelin pilaa perhe-elämän
Voi että kun vihaan sitä näkyä. Muutaman sekunnin välein kaikki talossa tarkistaa puhelimen. Ei semmosta 5 minuuttista etteikö joku tuijottaisi sitä. Vessaan otetaan kännyklä mukaan ja istutaan siellä puoli tuntia. Kaikki lähteminen johonkin kestää kun joku jumittuu kännykälle. Lenkille ei jaksetakkaan lähtö kun kännykkä houkuttelee enemmän. Ja ei auta vaikka kuinka sanoo että ettekö te näe miten kaikki ootte niin koukussa puhelimiinne. Kaikki on poissaolevia zombeja. Eikä koske vaan kotia. Sama työpaikalla taukotiloissa. Viisi ihmistä istuu nokka kiinni puhelimissaan. Ei osata enää edes keskustella. Voisko joku kaataa kaikki verkot ja toiminnot että tuosta hulluudesta päästäisiin eroon.
Kommentit (32)
Lapset ei osaa enää leikkiä. Siinä seurausta älypuhelin aikakaudesta. Sitten 40+ naiset tekevät itsensä idiootiksi somessa. Kouluttautuneista entisistä fiksuista ihmisistä on tullut kuin teinipissiksiä somen myötä. Kuvitellaan että kaikkia kiinnostaa se oma elämä ja oma pärstä päivästä toiseen. Yritetään näyttää olevansa parempia kuin muut mutta tehdään itsestä säälittäviä tapauksia.
Liekö sukupolvikysymys. X-geniläisenä kasvoin lankapuhelinkulttuuriin eikä kodin ulkopuolella soiteltu kuin kopista joskus hätätilanteissa. Käytin kännykkääkin pitkään, 00-luvun puoliväliin asti, lankapuhelimen korvaajana siten että jätin sen usein kotiin pärisemään kun lähdin kotoa. Jos viestittäjä osasi käyttää tekstareita pystyi asiat hoitamaan kyllä sitten myöhemmin.
Tältä pohjalta pystyn puuhaamaan muutakin kuin älypuhelimen tiirailua eri tilanteissa. Mutta myönnettäköön että kyllä älykänny on lisännyt sen osaston ruutuaikaa paljonkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö voisi olla kunnon tietokoneet, jos osa haluaa tutkia nettiä. Ei se puhelin tee hyvää niskalle.
Boomerit "surffaavat" nettiä tietokoneella.
Ihan parasta onkin IRKATA tietokoneella.
Surullisinta on miksi suurin osa typeristä videoista ja kuvista ei ole enää suuren yleisön mielestä typeriä vaan
narkattavaa älypuhelin-viihdettä jota pitää nauttia jotta on "in".
Ennen someaikaa muistan työpaikalta miten taukotilassa yksi tuijotti tyhjyyteen, toinen luki pizzerian listaa (samaa listaa joka päivä) ja kolmas puhelinluetteloa. Ei keskustelemattomuus ole mikään uusi juttu.
Vihaan älypuhelimia ja somea niin paljon. Somet olen poistanut aikoja sitten. Ei siellä ole oikeasti mitään kiinnostavaa. Ne ovat vain kehitetty niin koukuttaviksi että ihminen liimautuu tuojottamaan sitä loputonta virtaa. Vaikken someja enää omista niin pyörin silti koko ajan erilaisilla sivustoilla sivustoilla ja keskustelufoorumeilla. Ja se ärsyttää. Minun on hankala irtautua kännykästä edes hetkeksi. Tiedän että olen riippuvainen. Välillä on ollut ihanaa kun puhelin on mennyt rikki. Vuosi sitten elin joitain viikkoja ilman puhelinta. Luin kirjoja, piirsin ja tein vaikka mitä hauskaa. Pienenäkin luin tosi paljon kirjoja. Mutta sitten vanhempani ostivat minulle syntymäpäivälahjaksi älypuhelimen, vaikken sitä edes halunnut. Nykyään vietän melkein kaiken vapaa-aikani puhelimella. En minä näin halunnut viettää nuoruuttani. Olen suunnitellut hommaavani näppäinkännykän jotta saisin edes jotain aikaan. Älypuhelin ei tuo mitään positiivista elämääni, painvastoin, se pilaa luovuuden, keskittymiskyvyn, sosiaallisen elämän, aiheuttaa ahdistusta.... Toivon että joskus pääsemme tästä vitsauksesta eroon.
N20
Mun mies "leikkii" lasten kanssa niin että makaa lattialla ja selaa puhelinta. Lapsi saattaa vaikka 7 kertaa kysyä saman asian ja isä ei reagoi. Sitten menen kysymään lapselta että mikä on, voin auttaa ja mies suuttuu että ei mua tarvita kun hän on tässä. No miksei sitten reagoi? Vastaus on vihainen "älä puutu siihen miten leikin lasteni kanssa".
Mä luulin etten paljoa selaile puhelinta, mullahan on koko ajan tekemistä enkä muiden seurassa käytä, tai pyrin olemaan käyttämättä. No, puhelimeen alkoi tulla maanantaisin joku ilmoitus kuinka paljon olen edeltävänä viikkona käyttänyt puhelinta. Jatkuvasti yli 3h päivässä. Olkoonkin että kuuntelen esim automatkoilla youtubesta musiikkia ja välillä radiota kotona mutta kuitenkin tuo määrä on ihan älytön vaikka joka päivä tunnin kuuntelisin musiikkia. Silti kiireisessä elämässä on aikaa selata puhelinta pari tuntia päivässä.
Individuaali kirjoitti:
Työpaikalla tosiaan huomannu saman, taukotilassa kännykät mukaan ja niiden selailua. Yritä siinä sitten jotain keskustella, tuntuu kuin vain häiriöksi olisi.
Itsellä on periaate, että kännykkä pysyy poissa silloin, kun olen muiden seurassa. Yksin sitä voi sitten tuijottaa.
Olen mieluummin kännykälläni mieleiselläni aiheella kuin kuuntelemassa ja osallistumassa keskusteluun päivänselvällä tai kiinnostamattomalla aiheella. Tauko on tauko ja töissä jaksamisen kannalta tärkeää. En jaksa ylikuormittavia ihmisiä.
Toki moni näprää puhelintaan usein ja tarkistaa esim. töissä heti tauon tulle, mutta en ole ikinä ollut sosiaalisessa tilanteessa, jossa joku olisi ignoorannut mut puhelimen selailun takia. Ilmeisesti olen ollut sitten tähän mennessä onnekas.
Vierailija kirjoitti:
Jos olet perheen vanhempi niin voit takavarikoida älypuhelimet kaikilta paitsi ehkä puolisoltasi.
aika karsea tuo "ehkä"
Töissä koulussa huomasin viime vuosina, että taukohuoneessa varsinkin nuoremmat työyhteisön jäsenet vaipuivat kännykkänsä pariin, ikään kuin pakenivat sitä mahdollisuutta, että pitäisi osallistua keskusteluun. Ennen uitiin työyhteisöön sisään juttelemalla ja vanhat työntekijät tutustuivat uusiin. Varsinkin tuollaisessa kasvattajatyöyhteisössä yhteisön kiinteys ja kommunikaatiotaito on tärkeää.
Olen samaa mieltä, kännykkää läpräävä ihminen on ihan alkuapinan näköinen. Pidän tahallani kännykän käyttöni minimissä, ja onneksi miehenikin lukee lähinnä ekirjoja. Vihaan somekoukuttuneita, se on aivotonta.