Lapsen vierottaminen/vieroittuminen eri asioista, pohdintaa.
Olen tosi yllättynyt, miten helposti meillä on käynyt luopuminen erilaisista vauva-aikaan liittyvistä jutuista, kun se on tehty lapsentahtisesti.
Esikoinen ei koskaan syönyt tuttia, mutta rinnasta luopui ihan kivuttomasti vuoden ikäisenä. Kakkonen on syönyt tuttia, mutta jätti sen itse parivuotiaana pois, pienen ohjailun jälkeen. Samoin rinnasta ja tuttipullosta luopui ilman sen suurempia kipuiluja. Toki ovat olleet hetken kärttyisiä tai rauhattomia, mutta ei tosiaankaan mitään sellaista suurta show´ta, jollaisia joissain perheissä on (huudetaan yökaudet tutin/rinnan perään).
Toisaalta tutkimustulokset osoittavat, että lapsi vierottuisi omatoimisesti rinnasta keskimäärin vasta 4-6 vuoden iässä. Joten meilläkin on varmasti vaikuttanut vanhempien odotukset taustalla.
Miten te muut, joilla lapset ovat luopuneet tutista tai rinnasta helpolla, mistä luulette sen johtuvan? Onko osunut hyvään kehitysvaiheeseen vai johtuuko lapsen luonteesta? Meillä lapset ovat tosi päättäväisiä ja omapäisiä muuten, joten en usko että on sopeutuvasta luonteestakaan kyse meillä. Saati sitten kasvatuksesta ;)
Kommentit (3)
mun 1v3kk on kovasti tissin perään. Ei koskaan julkisesti tms, mutta väsyneenä ja nukkumaan mennessä. Samoin sairaana ja hampaiden puhjetessa. Tuttia ei ole huolinut koskaan ja muuten syö hyvin. Mua ei imetys mitenkään haittaa, mutta tätä palstaa seuratessa tunnen välillä oloni tosi epänormaaliksi.
Väkisin/itkettämällä vierottaminen ei oikein tunnu oikealta.
Tämä palstahan nyt on mitä on, siitä ei kannata perustaa... ap.
rinnasta irtosi 8 kk iässä, tuttipullosta vuoden ikäisenä, potalle oppi viikossa 2 v 10 kk iässä
mä en kyllä paljon silleen ole vaatinut mitään juttuja, kokeilen, että onnistuuko nyt, ja jos onnistuu niin sitten niin ja jos ei niin sitten ei
vaikein vieroitus tuntuu olevan edessä; äitiyspakkauksen lakki