Onko kauhean väärin olla kutsumatta mielenterveysongelmainen läheinen perhejuhliin?

Kyllä rippikouluikäisen pitäisi saada nähdä, että sairaatkin ovat hyväksyttyjä omassa suvussaan.

Vierailija kirjoitti:

Kyllä rippikouluikäisen pitäisi saada nähdä, että sairaatkin ovat hyväksyttyjä omassa suvussaan.

Ja toisaalta omat juhlat saisi viettää ilman, että kukaan huutaa uhkauksia tai kantaa ruokia roskiin.

Tapauskohtaisia nämä.

Tourettea en kutsuisi enkä psykoottista. Muut kyllä.

Niin siis millä häiritsevällä tavalla hänellä sitten on tapana käyttäytyä, että pilaisi jotain juhlatunnelmaa?

Jos on taipumusta rettelöidä, haastaa riitaa, on agressiivinen, niin ehkä esim. se voisi olla syy jättää kutsumatta (ihan kenet tahansa, diagnooseilla ei väliä). Harvalla mielenterveysongelmaisella on tällaista käytöstä tai muuta oikeasti haittaavaa tai pelottavaa käytöstä.

Muussa tapauksessa ehdottomasti kaikki mukaan. Koitatko esittää jotain? On ikävää, loukkaavaa ja "väärin" olla kutsumatta, jos syy on pelkästään, että on "mielenterveysongelmainen".

Ap täällä: kyseinen henkilö ei ole aggressiivinen tai mitään sellaista, mutta saattaa saada esimerkiksi hysteerisiä itkukohtauksia ja haluaa puhua vain omista murheistaan, joka vie helposti kaiken huomion. Haluaisin myönnän että itsekkäästi, että huomion kohde olisi tuona päivänä lapseni eikä vieras, jota pitää lohdutella ja hänen murheitaan kuunnella. Hän on aika raskas ihminen, ja toivoisin kuitenkin, että juhlan tunnelma olisi iloinen. Voisin kyllä kutsua hänet sitten erikseen, jolloin olisi sitten aikaa keskittyä hänen huoliinsa.

Mitä mieltä rippilapsi on asiasta? Tietysti, jos on vaikka lapsen kummi, niin ei kyllä oikein voi olla kutsumatta.

Riippuu täysin siitä minkälainen tämä mt-ongelmainen on. Jos hän pystyy käyttäytymään, niin sitten ok. Mutta jos oireilee selvästi tai ei hallitse itseään, niin missään nimessä ei pidä kutsua. Se on lapsen rippijuhla eikä mikään mielenterveystapauksen oireilukenttä. Itse olen jättänyt skitsofreniaa sairastavan omaiseni kutsumatta, koska ei ollut hoitotasapainossa ja sillä selvä. Ei siinä ole mitään väärää.

Kyllähän näissä riskinsä on. Saattaa nauraa höröttää ilman mitään syytä, pälättää sopimattomasti ja taukoamattomasti, olla hermostunut ja kireä, liikehtiä hermostuneesti jne. Siinä sukulaiset sitten kärsii kun yksi ei osaa tai pysty olemaan. Valitettavasti on tuttua. Enää en kutsu.

Riippuu mikä sen mt-sairaudesta kärsivän henkilön tilanne on, että osaako hän käyttäytyä asiallisesti.

Vierailija kirjoitti:

Tästä kyllä näkee, että osalla ihmisistä ei ole mielenterveysongelmista mitään käsitystä, kun hymistään "totta kai pitää kutsua mieti miten pahoittaa mielensä". Jos ihminen alkaa kesken juhlien kantaa kakkua roskiin hokien sen olevan myrkytetty, on juhlat ihan aidosti pilalla kaikilta. Ihan samalla lailla sitä huutavaa kehitysvammaistakaan ei ole pakko kutsua esim. lasten viulukonserttiin. Juhla järjestetään juhlittavan ihmisen takia, juhlien ei tarvitse olla se paikka missä joku _opettelee_ elämään sosiaalista elämää. Sitä voi tehdä vaikka tämän sairaan ihmisen ympärille järjestetyillä omilla pienemmillä kahvikekkereillä. Toisen ihmisen rippijuhlat ei ole mikään testipaikka, että josko se psykoosisetä nyt kerrankin olisi hiljaa.

Todella hyvin sanottu, aivan täysin samaa mieltä!

Mun isän vaimon isoveli on ollut nuoresta lähtien, siis 1970-luvulta alkaen eläkkeellä masennuksen takia . Hänet on kyllä kutsuttu siskopuoleni rippijuhliin ja valmistujaisiin jne. Ja ihan normaalisti hän on siellä käyttäytynyt.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Jos on hallitsemattomia ongelmia (esim.

pitää kovaa ääntä), niin kyllähän tuon päätöksen ymmärtää. Monessa vieraassa voi herättää hämmennystä. Tietysti, jos on oikea lääkitys,

niin ei välttämättä haittaa muita vieraita.

Eli samalla kriteerillä myös kehitysvammainen ääntelevä sukulainen voisi jäädä kutsumatta? Aikamoista. Jos suku ei näitä ihmisiä ota mukaan ja puolusta heidän osallisuuttaan, niin kuka sitten?

Joillakin voi olla myös esim tourette johon liittyy tic oireet. Olisiko sekin syy jättää kutsumatta. Mietin vaan. Joskus ihmiset ovat julmia minusta. Mukamas suojellaan heitä ettei kutsuttaisi "häpäisemään" itseään. Samalla jätetään toinen pois jos ei sovi joukkoon ja on erilainen. Ei ihme, että moni on yksinäinen. Vika on usein muussa kuin siinä erilaisessa ihmisessä. Tämä sivusta.

sairaan omaisen voi kutsua itsekseen kylään jos oireet vaikeat. jos jollain on vaikea jakso jossain psykoosissa ,ei varmaan itsekkään halua että sekoilee 100 hengen juhlissa julkisesti.

Riippuu tilanteesta, mutta jos pilaisi juhlat, niin kaikille, kaikille! parempi olla kutsumatta.

Christiiina kirjoitti:

Mun isän vaimon isoveli on ollut nuoresta lähtien, siis 1970-luvulta alkaen eläkkeellä masennuksen takia . Hänet on kyllä kutsuttu siskopuoleni rippijuhliin ja valmistujaisiin jne. Ja ihan normaalisti hän on siellä käyttäytynyt.

No se on sinun kokemuksesi. Muilla voi sitten olla mielenterveysomaisia, jotka eivät osaa käyttäytyä. 

Ei se ole mikään velvollisuus kutsua, jos ei halua. Nämä on lapsen rippijuhlat ja se lapsi on se tähti. Jos on riski, että juhlat menee pilalle tai vastaavaa, ei pidä kutsua riskitekijöitä. Ei se ole sen kummempaa.

Ei se, että on sukua, ole mikään ikuisesti velvoittava asia. Jos asiat ei ole ok, ne ei ole ok. Jos toinen aiheuttaa ahdistusta tai epävarmuutta, sitä ei tarvitse kutsua. 

Kyllä minua mieheni skitsofreenikkoveljeä rasittavampia ovat : tätini, joka haisee hienpäälle tuputrllulle hajuvedella ja puuterille ja koettaa iskeä kaikkia miehiä, appiukko ylipitkinen puiheineen, jotka aina kääntyvät siihen kuinka hänkin teki parannuksen ja muut palaa helvetin tulessa, politiikkosetä, joka ei jää käyttämättä yhtään virkettä mainostaakseen itseään.

Ri se diagnoosittomuus takaa, etteikö hän olisi juuri juhlien suurin kusipää.

Ei tähän ole patenttiratkaisua, riippuu niin ihmisistä ja tilanteesta. Pelkän diagnoosin tai ulkomuodon vuoksi en jättäisi kutsumatta. Mutta kyllä mielenterveysongelmaisissakin on myös ikäviä ihmisiä, jotka eivät edes halua olla ihmisiksi. Tällaisen vieraan kutsumisesta ei ole iloa kellekään.

Oma sukulaiseni sai aikoinaan porttikiellon jopa mielenterveysongelmaisten tukiryhmään käytöksensä vuoksi. Se tuntui jo melko karulta, mutta ymmärrän kyllä ammattilaisten ratkaisun. Tämä sukulainen ei ole mitenkään holtiton, vaan hienovaraisella tavalla manipuloiva, rajaton ja tosi raskasta seuraa. Osaa myös halutessaan olla hyvinkin ilkeä. Kyllähän niillä muilla mielenterveyskuntoutujilla (ja ryhmän vetäjilläkin) pitää olla oikeus olla rauhassa. Itsekin nykyään välttelen häntä parhaani mukaan, koska tapaamisten jälkeen menee pari päivää toipuessa.

Itse olen tätä asiaa pohtinut siltä kannalta, millainen vaikutus sillä olisi muihin paikalla oleviin, jos kyseinen henkilö todennäköisen käyttäytymisensä kanssa paikalla olisi. Menisikö juhlakalun juhla pilalle? Entä ongelmahenkilön välittömän lähipiirin, jotka joutuisivat läheistään paimentamaan sen sijaan että nauttisivat juhlasta? Vaiko koko juhlaväen, jos yksi henkilö totaalisesti varastaa shown ja alkaa esittää omia ohjelmanumeroitaan? Jos kutsumisesta olisi iloa lähinnä tälle yhdelle ihmiselle mutta haittaa 50 muulle, miksi ongelmahenkilön etu menisi kaikkien muun edun edelle?

Meillä ongelmahenkilö jätettiin kutsumatta häihin. Hänelle ei myöskään kerrottu, että häät on tulossa, eikä koko hänen puolen suvustaan kutsuttu tai asiasta kerrottu kuin parille luotettavalle ihmiselle, jotta hän ei saisi tietää asiasta (pienehköt häät kyseessä). Jälkikäteen sai kyllä tietää, että naimisissa ollaan, mutta ei koko elinaikanaan (on sittemmin kuollut) saanut tietää, että sitä on juhlittukin. Edelleen luultavasti koko sen puolen suku kuvittelee, että ollaan piipahdettu pikaisesti maistraatissa, koska muut sukulaiset saattaisivat loukkaantua hänen puolestaan siitä, että ei ole kutsuttu aikanaan. Melkoinen operaatio oli siis välttää mielipahaa tässä asiassa.

Vierailija kirjoitti:

Ap täällä: kyseinen henkilö ei ole aggressiivinen tai mitään sellaista, mutta saattaa saada esimerkiksi hysteerisiä itkukohtauksia ja haluaa puhua vain omista murheistaan, joka vie helposti kaiken huomion. Haluaisin myönnän että itsekkäästi, että huomion kohde olisi tuona päivänä lapseni eikä vieras, jota pitää lohdutella ja hänen murheitaan kuunnella. Hän on aika raskas ihminen, ja toivoisin kuitenkin, että juhlan tunnelma olisi iloinen. Voisin kyllä kutsua hänet sitten erikseen, jolloin olisi sitten aikaa keskittyä hänen huoliinsa.[/quote

Sinä varmasti itse tiedät oikean ratkaisun tilanteeseen, kun tunnet tämän sukulaisen.  Tuo erikseen kutsuminen kuulostaa hyvältä.

No jos juhlissa on pieniä lapsia kuten rippilapsen pikkusisaruksia niin ei kannata. Traumoja tullee