Kissani menehtyminen avasi silmäni sille etten halua olla enää tässä parisuhteessa

Mies ei koettanut lohduttaa MITENKÄÄN, eläinlääkärissä tuijotti vain kun itkin siinä pöydän luona. Ei tuon jälkeenkään halannut,silittänyt hiuksia,sanonut että "Rakas kyllä se tästä".
Ei. Ihmettelee vain ettå "eikö tuolle tyrskimselle tule loppua?"
Voisinpa sanoa ettå tämä on tuore suhde mutta asumme yhdessä.
Olen jo aiemmin nähnyt jotain merkkejä siitä,että ero olisi paras .
Kuten väite siitä että adhd (minulla on se )on laiskuutta. Jonkinlaista vähättelyä ja ylikävelyä koko suhteemme ajan.
Mutta sitten on ne hyvät puolet myös eli mies on innokas ja hyvä kokki sekä pitää raha-asiat tiukasti hyppysissä kun minä taas olen semmoinen "tili tuli tili meni'-tyyppi. Miehellä on myös mahtava huumorin taju,olen aina rakast unut miehiin jotka saavat minut nauramaan melkein pissat housussa .

Mutta nyt huonot puolet alkaa painaa enemmän kuin hyvät.

Olen viimein varma siitä ettå ero on paras.