Tunnetko vastarannankiiskejä? Ihmisiä, jotka ovat periaatteessa eri mieltä?

En periaatteessa ole mistään asiasta hänen kanssaan samaa mieltä. Asiat on vain luisuneet siihen, enkä ole yksin siihen syypää.

Mun kanssa kannattaa toimia niin, että mielipiteet on kuin persereikiä: jokaisella on sellainen. Niin että ei liikaa painoarvoa.



Onko jokin erityinen tilanne missä ottaa päähän?

Annan hänen päättää ja annan useita vaihtoehtoja. Jos jostain asiasta kiistellään ja tiedän olevani oikeassa, annan hänen silti voittaa. Myöhemmin kuitenkin huomaa olevansa väärässä ja silloin on hyvä tokaista; mitä mä sanoin.

Olen tosi huono riitelemään ja välttelen riitoja. Ei kuitenkaan pidä suostua kaikkeen. Jos esim. haluan lähteä kotiin tämä vastarannankiiski yrittää kieltää lähtöni ihan vaan periaatteesta. Silloin on turha yrittää selittää. Parempi vaan sanoa, että pakko mennä ja menee vaan.

Itte monesti koitan heittää ilmaan jonkun toisen näkemyksen, ihan vaan keskustelu mielessä.



Mieheni taas RAKASTAA väitellä ja hän ottaa jonkun kannan (vaikkei olisi sitä mieltä) ja jauhaa siitä kunnes väsyttää mut voitollaan. Suhteen alussa monet kerrat tosta tapeltiin ja nyt mies ei enää koita väitellä mun kanssa. En mene siihen mukaan, no ehkä joskus. ;)



Komppaan kolmosta siinä mielessä että ei kannata jostain mielipiteestä loukkaantua. Tietty jos joku puheillaan loukkaa niin sillon sanot suoraan että toi tuntui ikävästi sanotulta.



Pidän itseeni vastarannankiiskenä, mutta en näe sitä huonona asiana.. tietenkään! Työkaveri joskus antoi mulle lisänimen "Hankala".

T. ap



ps. edesmennyt isäni ja mieheni kuuluvat tähän kastiin molemmat

Todellisuudessa minulla on mielestäni ihan hyvin perusteltuja mielipiteitä asioista ja tuon ne myös tarvittaessa esille. Yleensä kuitenkin haluan ensin kuulostella muiden mielipiteet ja avata suuni vasta jos se kuulostaa tarpeelliselta eli jos näkökantani puuttuu keskustelusta.



En väitä olevani aina oikeassa ja voin oikein hyvin keskustella asioista. Tarvittaessa jopa muutan mielipidettäni jos sinulla on tarpeeksi hyvät perustelut.



Minusta tuntuu että nykyisin on oletusarvo että kaikkien ihmisten kanssa vain kuuluu olla samaa mieltä, hymistellä jne. Omaa mielipidettään ei kuulu sanoa, vaan jotenkin pitäisi löytää konsensus ennen kuin on ehditty edes keskustella koko asiasta. Tässä systeemissä voittajia ovat aina ne äänekkäät ja ne jotka uskaltavat tuoda mielipiteensä ensimmäisenä esiin ja minusta se on vain väärin. Myös meillä hitaammin lämpenevillä on oikeus mielipiteisiimme ja siihen että ne otetaan huomioon. Minusta asioista pitäisi voida keskustella niin että asiat riitelevät, eivät ihmiset.

viisainta olla kommentoimatta mitään, jos alkaa väittelemään saa jatkaa vaikka koko illan. Periksi eivät anna,vaikka väärässä ovat.

vastarantailulla. Jos toinen yrittää jo heti kättelyssä lytätä, on ihan sama, mitä hän oikeasti sanoo, on vaan pakko puolustautua väittämällä vastaan.



Eli ilmeisesti olen sitten vastarannankiiski. Jostain syystä vain en ole sitä kaikkien kanssa, vaan vain kaikkein hankalimpien ihmisten.

vaikka muut eivät edes viitsi kuunnella mitä henkilöllä on sanottavanaan.



Nykyisin löytyy pilvin pimein ihmisiä joiden mielestä mistään ei saisi keskustella ja yleisin tapa on ilman muuta oikea ja toimintatapojen tai oletusarvojen kiistäminen on vain "vastarannankiiskeilyä".



Ehdotan että KUUNTELET mitä vastarannankiiskellä on sanottavanaan. Saatat jopa oppia jotain tai huomata että hänellä on ihan järkeviä mielipiteitä ja huomioita.