Kellään kokemusta, että suhde olisi alkanut, jos mies on "perässävedettävä"?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

On alkanut. Sain siitä miehen, joka alkoi lopulta hokea vain tyytyneensä minuun ja että olisi ollut kiinnostavampiakin tarjolla, mutta että kun minä vain niin hanakasti roikuin.

Oletko kysynyt, että miksi hän ei niitä kiinnostavampia ottanut?

Mitä väliä? Suhde on joka tapauksessa kuollut tuollaisten kommenttien jälkeen, ei kannata haaskata yhtään enempää energiaa tuollaiseen.

Meidän suhde on vähän tällainen. Miehellä on jonkin verran assipiirteitä, ja varsinkin suhteen alussa oli toistuvasti hankaluuksia, kun en osannut tulkita sitä passiivisuutta ja puhumattomuutta. Tänä päivänäkin on joskus sellainen olo, että haluaisin aloitekykyisemmän ja kommunikointitaitoisemman kumppanin, mutta kun hänellä on riittävästi hyviäkin puolia niin näillä nyt sitten mennään. Eli ei ole ihanteellista tietenkään mutta voi toimia, jos opit elämään asian kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Juu. Vedin perässäni 15 vuotta kunnes en enää jaksanut. En suosittele ellet ole valmis vetämään sitä rekeä loppuelämääsi.

Minä en vetänyt ihan niin kauaa, mutta tarpeeksi.

En vain jaksanut olla äiti ja se joka potkii persiille koko ajan ja järjestää ja hoitaa.

Suhteeseen en olisi ikinä lähtenyt jos olisin ajoissa tuon tajunnut.

Sitä kun oli nuori ja naiivi eikä halunnut nähdä totuutta. Onneksi on mahdollisuus ja oikeus erota.

Vierailija kirjoitti:

Meidän suhde on vähän tällainen. Miehellä on jonkin verran assipiirteitä, ja varsinkin suhteen alussa oli toistuvasti hankaluuksia, kun en osannut tulkita sitä passiivisuutta ja puhumattomuutta. Tänä päivänäkin on joskus sellainen olo, että haluaisin aloitekykyisemmän ja kommunikointitaitoisemman kumppanin, mutta kun hänellä on riittävästi hyviäkin puolia niin näillä nyt sitten mennään. Eli ei ole ihanteellista tietenkään mutta voi toimia, jos opit elämään asian kanssa. 

Jatkan: Kuten tuolla aikaisemmin mainittiin, kaikki isot päätökset jäävät tällaisessa suhteessa sinun harteillesi. Me ei oltais varmaan vieläkään muutettu yhteen, ellen minä olisi suht itsenäisesti päättänyt sitä ja pistänyt asioita tapahtumaan. Asuttiin alussa eri paikkakunnilla, ja mies ei ilmaissut minkäänlaista erityistä kiirettä pienentää sitä välimatkaa, tekstaili vaan välillä että on ikävä, jos olin ollut yli viikon muualla. Ja naimisiinhan me tullaan menemään ainoastaan jos minä kosin ja hoidan käytännön puolen, sen tiedän jo nyt. Eihän tämä järin romanttiselta kuulosta, mutta toisaalta olen kyllä ollut elämässäni myös suhteissa useammankin jyräävän päällepäsmärin kanssa, joten ainakin tämä on pienempi paha. 

Onhan näitä passiivisia pankonpäällyspoikia ollut kautta aikojen. Roikkuvat aina jonkun tississä. Yhdentekevää heille millainen nainen muuten on, kunhan ottaa kaiken vastuun ja heidän itsensä ei tarvi ponnistella minkään eteen.

sorii hei sorii hei kirjoitti:

kokeile pikkku intuitiossasi heittää hepeneesi (vaikka pikkarisi korttelin lumikasan päälle) pakkasessa pois ja kokeilla?

talon pentu, tuleekohan se mies vielä vai meneekö se hakemaan tuota vai eikö mene? kelailetko sitä mamisi kanssa?

tuota lukiessa tuntui niin kuin olisin saanut jonkun halvauksen, siis mitä ihmettä tossa yritetään sanoa? :D

Mulle kaikki nämä perässävedettävät tyypit ovat ehdoton ei. Elämä on liian lyhyt näihin hemmetin raskaisiin kivirekiin.

Joku sellainen "kaikki käy, ihan sama" -tyyli menettelee vielä ehkä pienenä annoksena silloin tällöin, mutta se ei saa olla hallitseva luonteenpiirre. Liika passiivisuus on todella turn-off enkä haluaisi ihmistä, jolla ei ole ikinä mielipidettä mistään.

Jos elättelette toiveita että tällainen vässykkä ryhdistäytyy viimeistään kun tulee jälkikasvua, niin unohtakaa. Teillä on silloin lapsen lisäksi aikamiespoika.

up