Mitä työtä lukiosta valmistunut voi hakea?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattikoulu olisi ollut relevantimpi vaihtoehto?

Miksi? Hän kirjoitti c- m- ja l- arvosanat. Ammattikoulu olisi ollut nimenomaisesti huono vaihtoehto, koska hän ei ole kätevä käsistään, ei pysty hallitsemaan montaa asiaan samaan aikaan, tai ole millään muotoa käytännön ihminen.

Ei yliopisto-opintojenkaan tarjoamat ammatit ole pääsääntöisesti sellaisia, etteikö niissä tarvitsisi olla sosiaalinen, hallita useita asioita samanaikaisesti ja ymmärtää myös käytännön asioita. Päinvastoin, monella alalla mm. verkostoituminen ja esiintymistaito on aivan valtavan tärkeitä. Ei sellaista kammioonsa linnoittautunutta eksentristä tutkijaneroa ole oikeasti olemassa. IT-alalla on kai jonkin verran tosiaan autisteja, mutta ei toi kovin moneen muuhun akateemiseen työhön päde.

Haukotos. Ei me yliopistön käyneet ja sen jälkeen työllistyneet olla mitään yli-ihmisiä. Jos on päässyt lukiosta hyvillä arvosanoilla, pärjää useimmissa yliopisto-opinnoissa ja aika monenlaista mörökölliä sitä työelämässäkin on nähty. Ihan maisterin papereilla. Sekaan vaan, kyllä poik pärjää. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattikoulu olisi ollut relevantimpi vaihtoehto?

Miksi? Hän kirjoitti c- m- ja l- arvosanat. Ammattikoulu olisi ollut nimenomaisesti huono vaihtoehto, koska hän ei ole kätevä käsistään, ei pysty hallitsemaan montaa asiaan samaan aikaan, tai ole millään muotoa käytännön ihminen.

Ei yliopisto-opintojenkaan tarjoamat ammatit ole pääsääntöisesti sellaisia, etteikö niissä tarvitsisi olla sosiaalinen, hallita useita asioita samanaikaisesti ja ymmärtää myös käytännön asioita. Päinvastoin, monella alalla mm. verkostoituminen ja esiintymistaito on aivan valtavan tärkeitä. Ei sellaista kammioonsa linnoittautunutta eksentristä tutkijaneroa ole oikeasti olemassa. IT-alalla on kai jonkin verran tosiaan autisteja, mutta ei toi kovin moneen muuhun akateemiseen työhön päde.

Miksi ihmeessä pitäisi tyhmätä heti alkuunsa nuoren ihmisen halu ja ilmeinen osaaminenkin akateemisella alalla? Voi olla hän menestyy hyvinkin. Jos ei menesty, niin on ainakin saanut kokeilla, mitä halusi. Tässä maailmassa joutuu moni muukin vaihtamaan alaa elämänsä aikana. Saattaa joutua, vaikka kuinka aloittaisi ammattikoulupohjalta.  

Ihan kuin sinua harmittaisi oikeasti joku muu asia, ja purat sitä tuntemattoman ap:n poikaan. 

Pakko kysyä et minkä ihmeen takia pilata pääsykokeisiin lukeminen jollain rakennussiivouksella?

Täysin älytöntä ja huomattavasti paremman vastineen energialle saa kohdistamalla sen lukemiseen. Tsemppiä!

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattikoulu olisi ollut relevantimpi vaihtoehto?

Miksi? Hän kirjoitti c- m- ja l- arvosanat. Ammattikoulu olisi ollut nimenomaisesti huono vaihtoehto, koska hän ei ole kätevä käsistään, ei pysty hallitsemaan montaa asiaan samaan aikaan, tai ole millään muotoa käytännön ihminen.

Ei yliopisto-opintojenkaan tarjoamat ammatit ole pääsääntöisesti sellaisia, etteikö niissä tarvitsisi olla sosiaalinen, hallita useita asioita samanaikaisesti ja ymmärtää myös käytännön asioita. Päinvastoin, monella alalla mm. verkostoituminen ja esiintymistaito on aivan valtavan tärkeitä. Ei sellaista kammioonsa linnoittautunutta eksentristä tutkijaneroa ole oikeasti olemassa. IT-alalla on kai jonkin verran tosiaan autisteja, mutta ei toi kovin moneen muuhun akateemiseen työhön päde.

Kaikissa opinnoissa on omat haasteensa ja kaikilla aloilla pitää olla jonkinverran sosiaalinen. Toki monien asioiden yhtäaikaa hallitseminen kuuluu ehkä enemmän yliopistoaloille, mutta jos ihminen ei ole kätevä käsistään, mutta on kuitenkin pärjännyt lukio-opinnoissa, niin miksei sitten yliopistoon?

Ei sitä kannata senkään takia dropata, että yrittää välttää sosiaalisuutta viimeiseen asti. Ei ehkä kuitenkaan kannata sitten hakeutua juuri niihin tehtäviin, jossa esiitynminen on se juttu. Kyllä siinä sosiaalisuudessaki on aika monta astetta, ennen kuin on lukittauduttu tutkijan kammioon. 

Tämä tosiaan nyt vähän riippuu siitä että mistä tutkinnosta puhutaan. Nuo mainitut paperithan eivät ole mitenkään huikean hyvät, ja jokaisen ylioppilaaksi päässeen ei suinkaan kannata hakea yliopistoon vain siksi että se on yliopisto. Mutta jos hänellä on joku selkeä vahvuus joltain kapealta erikoisalalta niin sitten toki. Tutkijana itseä ohuesti huvittaa tämä ajoittain esitetty oletus että jos ei ole suunnilleen mitään käytännön taitoja niin sitten yliopisto on oikea paikka, ikään kuin siellä vaan funtsittaisiin syvällisiä päivät pitkät. Lukiosta valmistunut ei myöskään ole ihmisenä sillä tavalla valmis, että voisi sanoa, mihin hänen persoonansa ja taitonsa lopulta työelämässä venyvät tai eivät veny. Jos autistisuus on kuitenkin sitä tasoa, että sosiaalisten taitojen suhteen ei ole odotettavissa mitään erityistä kehitystä ja ne taidot eivät nykyiselläänkään riitä edes kaupan kassalle niin hyvin monet akateemiset ammatit ovat kyllä poissuljettuja.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattikoulu olisi ollut relevantimpi vaihtoehto?

Miksi? Hän kirjoitti c- m- ja l- arvosanat. Ammattikoulu olisi ollut nimenomaisesti huono vaihtoehto, koska hän ei ole kätevä käsistään, ei pysty hallitsemaan montaa asiaan samaan aikaan, tai ole millään muotoa käytännön ihminen.

Ei yliopisto-opintojenkaan tarjoamat ammatit ole pääsääntöisesti sellaisia, etteikö niissä tarvitsisi olla sosiaalinen, hallita useita asioita samanaikaisesti ja ymmärtää myös käytännön asioita. Päinvastoin, monella alalla mm. verkostoituminen ja esiintymistaito on aivan valtavan tärkeitä. Ei sellaista kammioonsa linnoittautunutta eksentristä tutkijaneroa ole oikeasti olemassa. IT-alalla on kai jonkin verran tosiaan autisteja, mutta ei toi kovin moneen muuhun akateemiseen työhön päde.

Kaikissa opinnoissa on omat haasteensa ja kaikilla aloilla pitää olla jonkinverran sosiaalinen. Toki monien asioiden yhtäaikaa hallitseminen kuuluu ehkä enemmän yliopistoaloille, mutta jos ihminen ei ole kätevä käsistään, mutta on kuitenkin pärjännyt lukio-opinnoissa, niin miksei sitten yliopistoon?

Ei sitä kannata senkään takia dropata, että yrittää välttää sosiaalisuutta viimeiseen asti. Ei ehkä kuitenkaan kannata sitten hakeutua juuri niihin tehtäviin, jossa esiitynminen on se juttu. Kyllä siinä sosiaalisuudessaki on aika monta astetta, ennen kuin on lukittauduttu tutkijan kammioon. 

Tämä tosiaan nyt vähän riippuu siitä että mistä tutkinnosta puhutaan. Nuo mainitut paperithan eivät ole mitenkään huikean hyvät, ja jokaisen ylioppilaaksi päässeen ei suinkaan kannata hakea yliopistoon vain siksi että se on yliopisto. Mutta jos hänellä on joku selkeä vahvuus joltain kapealta erikoisalalta niin sitten toki. Tutkijana itseä ohuesti huvittaa tämä ajoittain esitetty oletus että jos ei ole suunnilleen mitään käytännön taitoja niin sitten yliopisto on oikea paikka, ikään kuin siellä vaan funtsittaisiin syvällisiä päivät pitkät. Lukiosta valmistunut ei myöskään ole ihmisenä sillä tavalla valmis, että voisi sanoa, mihin hänen persoonansa ja taitonsa lopulta työelämässä venyvät tai eivät veny. Jos autistisuus on kuitenkin sitä tasoa, että sosiaalisten taitojen suhteen ei ole odotettavissa mitään erityistä kehitystä ja ne taidot eivät nykyiselläänkään riitä edes kaupan kassalle niin hyvin monet akateemiset ammatit ovat kyllä poissuljettuja.

Positiivinen kulma tähän (paikkansapitävään) kommenttiin:

Seuraavat 6kk ovat hyvä testi ylioppilaalle yliopisto-opiskelun suhteen (ja suoraan sanottuna pehmeä lasku): Kestääkö hanuri istumista, kiinnostaako valitun alan osaaminen tarpeeksi jne.

Eikä missään nimessä mäkkäri- tai muutakaan työtä tuohon väliin, sitä ehtii tehdä myöhemminkin, jos ihan pakko on.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eikö ammattikoulu olisi ollut relevantimpi vaihtoehto?

Miksi? Hän kirjoitti c- m- ja l- arvosanat. Ammattikoulu olisi ollut nimenomaisesti huono vaihtoehto, koska hän ei ole kätevä käsistään, ei pysty hallitsemaan montaa asiaan samaan aikaan, tai ole millään muotoa käytännön ihminen.

Ei yliopisto-opintojenkaan tarjoamat ammatit ole pääsääntöisesti sellaisia, etteikö niissä tarvitsisi olla sosiaalinen, hallita useita asioita samanaikaisesti ja ymmärtää myös käytännön asioita. Päinvastoin, monella alalla mm. verkostoituminen ja esiintymistaito on aivan valtavan tärkeitä. Ei sellaista kammioonsa linnoittautunutta eksentristä tutkijaneroa ole oikeasti olemassa. IT-alalla on kai jonkin verran tosiaan autisteja, mutta ei toi kovin moneen muuhun akateemiseen työhön päde.

Miksi ihmeessä pitäisi tyhmätä heti alkuunsa nuoren ihmisen halu ja ilmeinen osaaminenkin akateemisella alalla? Voi olla hän menestyy hyvinkin. Jos ei menesty, niin on ainakin saanut kokeilla, mitä halusi. Tässä maailmassa joutuu moni muukin vaihtamaan alaa elämänsä aikana. Saattaa joutua, vaikka kuinka aloittaisi ammattikoulupohjalta.  

Ihan kuin sinua harmittaisi oikeasti joku muu asia, ja purat sitä tuntemattoman ap:n poikaan. 

Mikä ilmeinen osaaminen?

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ihan uutta tietoa tämä että opettajan sijaisuuksia voi tehdä pelkillä yo-papereilla. Mitä hittoa, kyseessä on kuitenkin yliopistotutkinto ja vastuullinen työ. Kai tällaisille edes ne tavanomaiset rikosrekisteriselvitykset tehdään kun lasten kanssa työskentelevät?

Pienellä paikkakunnalla opettajan lyhyitä sijaisuuksia pystyy saamaan käytännössä kuka tahansa ihan sama mikä koulutus heillä on. Väkivaltainen isäni ja kaverini koulukiusaaja ovat olleet opettajan sijaisena 1-2 viikkoa ja voin sanoa suoraan, että omaa lastani en päästäisi kouluun jos he olisivat sijaisena. 

Olisiko sitten kannattanut kirjoittaa ylioppilaaksi vasta keväällä? Eihän tuolla työnhakuvelvollisuudella ole tuossa mitään väliä kun ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen työttömäksi ilmoittautuneella ei kuitenkaan ole vielä pitkään oikeutta työmarkkinatukeen. Itse jouduin aikoinaan karusti tuon kohtaamaan. Hienoa, jos äiti haluaa auttaa ja tukea lastaan näissä asioissa. Itse jäin aikoinaan ihan yksin ja tietämättömänä 19-vuotiaana TE-toimiston, Kelan ja sossun kanssa ja se aiheutti sellaiset traumat, joista en ole koskaan toipunut. Toki sen jälkeen olen kokenut uusiakin traumoja, mutta ensimmäinen työttömyyteni loi kyllä pohjan monille ongelmilleni. Kunpa silloin olisin saanut apua kun ongelmat olivat vielä pieniä. Silloin oli vielä paljon paremmat ajatkin kun nykyään. Nykyään 20 vuotta myöhemmin ongelmani ovatkin sitten todella pahoja, mutta apua ei saa edelleenkään. Varmasti omillakin kohdalla osa ongelmista selittynee diagnosoimatta jääneillä autismikirjon häiriön piirteillä. Vasta aikuisena todettiin edes nuo piirteet, mutta ei sillä kuitenkaan ollut mitään merkitystä mihinkään.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sitten kannattanut kirjoittaa ylioppilaaksi vasta keväällä? Eihän tuolla työnhakuvelvollisuudella ole tuossa mitään väliä kun ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen työttömäksi ilmoittautuneella ei kuitenkaan ole vielä pitkään oikeutta työmarkkinatukeen. Itse jouduin aikoinaan karusti tuon kohtaamaan. Hienoa, jos äiti haluaa auttaa ja tukea lastaan näissä asioissa. Itse jäin aikoinaan ihan yksin ja tietämättömänä 19-vuotiaana TE-toimiston, Kelan ja sossun kanssa ja se aiheutti sellaiset traumat, joista en ole koskaan toipunut. Toki sen jälkeen olen kokenut uusiakin traumoja, mutta ensimmäinen työttömyyteni loi kyllä pohjan monille ongelmilleni. Kunpa silloin olisin saanut apua kun ongelmat olivat vielä pieniä. Silloin oli vielä paljon paremmat ajatkin kun nykyään. Nykyään 20 vuotta myöhemmin ongelmani ovatkin sitten todella pahoja, mutta apua ei saa edelleenkään. Varmasti omillakin kohdalla osa ongelmista selittynee diagnosoimatta jääneillä autismikirjon häiriön piirteillä. Vasta aikuisena todettiin edes nuo piirteet, mutta ei sillä kuitenkaan ollut mitään merkitystä mihinkään.

Mitään työtä en siis onnistunut löytämään.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ihan uutta tietoa tämä että opettajan sijaisuuksia voi tehdä pelkillä yo-papereilla. Mitä hittoa, kyseessä on kuitenkin yliopistotutkinto ja vastuullinen työ. Kai tällaisille edes ne tavanomaiset rikosrekisteriselvitykset tehdään kun lasten kanssa työskentelevät?

Minullekin oli uutta että nykyään onnistuu. Omana kouluaikana oli yo-papereilla olevia sijaisia mutta yllätyin että niitä on edelleen kun työttömiä opettajiakin löytyy. Ehkä pienemmillä paikkakunnilla pääsee suhteilla sijaiseksi. Yliopistokaupungeissa luulisi olevan opettajaksi opiskelevia sekä työttömiä opettajia.

eikös tää yks ylioppilas Pekka ole pyrkimässä presidentiksi

Vierailija kirjoitti:

Täällä ei ole avoimia työpaikkoja. Yksi kioskinmyyjän paikka oli avoinna ja henkilökohtaisen avustajan paikkoja. Kaikkiin muihin tarvittiin pätevyys. Tyhmänäni kuvittelin, että sieltä työkkäristä saisi jotain apua työnhakuun ja ehkä annettaisiin jopa sopivia paikkoja mihin hakea, mutta ei kai sitten. Haettavien paikkojenhan pitää olla realistisia, mutta onko realistista hakea jotain paikkaa, missä vaaditaan pätevyys.

Hän hakee kevään yhteishaussa yliopistoon ja ammattikorkeaan.

Voi hakea paikkoihin mihin vaaditaan pätevyys. Jos pätevää hakijaa ei ole, valitaan ei-pätevä.

Meidän poika teki lukion jälkeen

sijaisuuksia koulunkäyntiohjaajana (pikkupaikkakunnalla) ja haki vakituiseksi välivuoden ajalle. Sai vakipaikan yhdeksi lukukaudeksi koska pätevää hakijaa ei ilmaantunut.

Vierailija kirjoitti:

Olisiko sitten kannattanut kirjoittaa ylioppilaaksi vasta keväällä? Eihän tuolla työnhakuvelvollisuudella ole tuossa mitään väliä kun ylioppilaaksi kirjoittamisen jälkeen työttömäksi ilmoittautuneella ei kuitenkaan ole vielä pitkään oikeutta työmarkkinatukeen. Itse jouduin aikoinaan karusti tuon kohtaamaan. Hienoa, jos äiti haluaa auttaa ja tukea lastaan näissä asioissa. Itse jäin aikoinaan ihan yksin ja tietämättömänä 19-vuotiaana TE-toimiston, Kelan ja sossun kanssa ja se aiheutti sellaiset traumat, joista en ole koskaan toipunut. Toki sen jälkeen olen kokenut uusiakin traumoja, mutta ensimmäinen työttömyyteni loi kyllä pohjan monille ongelmilleni. Kunpa silloin olisin saanut apua kun ongelmat olivat vielä pieniä. Silloin oli vielä paljon paremmat ajatkin kun nykyään. Nykyään 20 vuotta myöhemmin ongelmani ovatkin sitten todella pahoja, mutta apua ei saa edelleenkään. Varmasti omillakin kohdalla osa ongelmista selittynee diagnosoimatta jääneillä autismikirjon häiriön piirteillä. Vasta aikuisena todettiin edes nuo piirteet, mutta ei sillä kuitenkaan ollut mitään merkitystä mihinkään.

Olisi kannattanut kirjoittaa vasta keväällä, mutta poika itse tähän ratkaisuun päätyi, enkä tullut ajatelleeksi asiaa ihan loppuun asti. Hän on täysi-ikäinen ja päättää näin ollen asioistaan itse, mutta ei ole oikein toimeentunut itse selvittämään asioita. Mä tässä vajavaisia kyvyin ja tiedoin yritän auttaa.

Vierailija kirjoitti:

Mulle on ihan uutta tietoa tämä että opettajan sijaisuuksia voi tehdä pelkillä yo-papereilla. Mitä hittoa, kyseessä on kuitenkin yliopistotutkinto ja vastuullinen työ. Kai tällaisille edes ne tavanomaiset rikosrekisteriselvitykset tehdään kun lasten kanssa työskentelevät?

Miten tuo voi olla mahdollista? Eikö sinun kouluaikana tosiaan ollut pelkkiä ylioppilaita opettajina? Nyt niitä on pilvin pimein, ja päteviä opettajia työttöminä. Ylioppilaalle on kyllä suuri etu, jos on sama sukunimi kuin rehtorilla.

Rikosrekisteriselvitystä ei tarvitse tehdä, jos työ on lyhytaikainen.

Saavatko lukiosta "valmistuneet" nykyään jotain työttömyyskorvausta heti, vaikka ei ole ammattia eikä työkokemusta?

Eihän työnhakuvelvoitteella ole mitään merkitystä, jos ei saa jotain korvausta.

Vierailija kirjoitti:

Saavatko lukiosta "valmistuneet" nykyään jotain työttömyyskorvausta heti, vaikka ei ole ammattia eikä työkokemusta?

Eihän työnhakuvelvoitteella ole mitään merkitystä, jos ei saa jotain korvausta.

Eivät saa. Viiden kuukauden karenssi tulee automaattisesti. Toimeentulotuki on vaihtoehto. En tiedä alennetaanko sitä siinä tapauksessa, että ei täytä työnhakuvelvoitetta, jos ei sitä työmarkkinatukeakaan saa. Mutta toimeentulotukea saadakseen täytyy olla työnhakijana.