Tuleeko kaikille vastoinkäymisiä? Vai voiko elää helpon elämän?

Kuolemaa, läheisen ja omaa ei voi kyllä loputtomiin välttää. 

Kuka minkäkin kokee raskaaksi. Opiskelin kokopäivätyön ohessa ylioppilaaksi, kotoa en saanut tukea. Samassa työpaikassa kovapalkkainen työtoverini kertoi, että hän oli niin köyhä opiskeluaikana että joutui pitämään pitkien housujen alla silmäpakoisia sukkahousuja.

Harva selviytyy elämästä ilman vastoinkäymisiä. Yleensä omat vanhemmat kuolevat ja muita läheisiä. On sairastumisia, keskenmenoja. Eroja on seurustelusuhteissa paljon ja yli 50% sitten avioliitostakin päätyy eroon. Puoliso kuolee. Harvoin kuolema tulee yhtaikaa. Työttömyys koskee monia ainakin siten, että jos ei itse niin läheinen on työtön. Mielenterveys- ja päihdeongelmaa on paljon.

Osa ottaa raskaasti kriisit ja vastoinkäymiset. Osalla asenne on elämään sellainen, että kaikki siihen kuuluu ja eletään asia ja päivä kerrallaan ja yritetään vaikuttaa epäkohtiin.

Mä koen että mulla on ollut toistaiseksi aika helppo elämä, ikää nyt 48. En ole flunssaa pahempaa koskaan sairastanut. Lapsuudenkoti oli hyvä ja riittävän varakas, ettei rahastakaan ollut pulaa. Opintojani yliopistossa tuettiin kotoa taloudellisesti. En ole eronnut, koska en ole mennyt naimisiinkaan. Kevyemmistä suhteista on toki muutama ero, mutta en minä niitä kovin raskaasti ole ottanut - sehän se seurustelun tarkoitus on katsoa sovittaisiinko pysyvämminkin yhteen, eikä ole tragedia jos päädytään siihen että ei, lopetetaan tähän. Ei minulta ole ketään läheistä vakavasti sairastunut tai kuollutkaan vielä. Vanhemmat on kasikymppisiä, joten eivät välttämättä enää hirveän kauaa elä, mutta en usko että se on minulle mikään valtava kriisi kun kuolevat. Ovat eläneet hyvän elämän ja ovat itsekin puhuneet että olisi jo valmis lähtemään. Ja minäkin pärjään ilmankin heitä hyvin.

Läheisen kuolemaa en ole kokenut vastoinkäymisenä, mutta noilta muilta olen välttynyt (oletus, että sairastumiselta tarkoitetaan jotain vakavampaa joka esim. vaikuttaa työkykyyn tai vaatii rankkoja hoitoja).

tulee, ennemmin tai myöhemmin, jos ennenmmin, niin oppii elämän perusasiat ja ne myöhemmin tulevat eivät enää tunnu niin suurilta

Ei ole koskaan ollut helppoa. Ei ollut edes lapsena.

Minun elämäni on ollut pelkkiä vastoinkäymisiä. Läheisten itsemurhia, omia sairauksia, lapsilla kroonisia sairauksia ja mielenterveyden ongelmia, vähävaraisuutta ja avioero. Joskus tuntuu ettei minulle tapahdu mitään hyvää.

Ei läheisen kuolema välttämättä mikään elämän pilaava tragedia ole. Tietysti oman lapsen kuolema on vaikeampi kuin vaikka iäkkään vanhemman.

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on ollut pelkkiä vastoinkäymisiä. Läheisten itsemurhia, omia sairauksia, lapsilla kroonisia sairauksia ja mielenterveyden ongelmia, vähävaraisuutta ja avioero. Joskus tuntuu ettei minulle tapahdu mitään hyvää.

Lapset! Ainakin itse olen todella kiitollinen lapsistani, kun muuten elämässä ollut vastoinkäymisiä täälläkin. 

Itse olen ollut läpi elämän (47 tähän mennessä) Hannu Hanhi. Suuria vastoinkäymisiä ei ole ollut ja asiat näyttävät usein vain lutviutuvan. Olen kiitollinen osakseni tulleesta myötätuulesta.

Jos ihmisen elämä alkaa vaikuttaa liian helpolta, alkavat monet hankkimaan itselleen vastoinkäymisiä päihteiden, uhkapelien ja ihmissuhdehölmöilyjen avulla...siis ihan itse.

Vierailija kirjoitti:

Harva selviytyy elämästä ilman vastoinkäymisiä. Yleensä omat vanhemmat kuolevat ja muita läheisiä. On sairastumisia, keskenmenoja. Eroja on seurustelusuhteissa paljon ja yli 50% sitten avioliitostakin päätyy eroon. Puoliso kuolee. Harvoin kuolema tulee yhtaikaa. Työttömyys koskee monia ainakin siten, että jos ei itse niin läheinen on työtön. Mielenterveys- ja päihdeongelmaa on paljon.

Osa ottaa raskaasti kriisit ja vastoinkäymiset. Osalla asenne on elämään sellainen, että kaikki siihen kuuluu ja eletään asia ja päivä kerrallaan ja yritetään vaikuttaa epäkohtiin.

Sen verran pitää korjata, että avioliitoista päättyy eroon ehkä noin 40% ja eroon päättyneistä liitoistakin vain pieni osa päättyy alle viidessä vuodessa.

Vierailija kirjoitti:

Minun elämäni on ollut pelkkiä vastoinkäymisiä. Läheisten itsemurhia, omia sairauksia, lapsilla kroonisia sairauksia ja mielenterveyden ongelmia, vähävaraisuutta ja avioero. Joskus tuntuu ettei minulle tapahdu mitään hyvää.

otan osaa.  Saanko kysyä miten kuolivat?

Haluisin uskoa, että helppo elämä on mahdollista. Eihän sitä pitäisi kenenkään vastoinkäymisiä toivoa tai haluta kenellekään, vaan hyvää elämää. Toivoisin todella paljon, jotta terve hyvinvointi on mahdollista.

Minä olen elänyt itsellisen poikamiehen elämää vasta vajaat 80 vuotta. Ei ole ollut perhe-, eikä vaimohuolia ja työpaikatkin ovat ilmaantuneet kuin tilauksesta, joten työttömänä ei ole tarvinnut olla ja nyt KeVa lähettää tililleni pari tonnia kuussa ja sen eteen ei enää tarvitse tehdä mitään. Konsta Pylkkästä lainatakseni voin sanoa, että Onni on koko ajan potkinut minua persiille huopasyylingit jalassa! Lyhyesti sanottuna olen siis onnellinen.

En usko että kenenkään elämä on pelkkää helppoa, ilman yhtäkään vastoinkäymistä elämässä. Vastoinkäymisiä voi olla toki eri mittakaavassa jokaisella. Vastoinkäyminen on asia mikä hankaloittaa elämää. Joku voi kokea vastoinkäymisiä parisuhteessa ja siinä sivussa mielenterveyskin menee. Joku voi kokea vastoinkäymisenä sen vaikka kun auto menee rikki, sillon kun sitä olisi tarvinnut. Sekin on eräänlainen vastoinkäyminen vaikka se kestäisi vaikka vain päivän.

Kyllä tulee kaikille, mutta toisille suuria, vaikeita ja kipeitä ja toisille vain pieniä.

Koko elämä rakentuu alusta alkaen erilaisille alustoille. Meillä on niin eri henkilökohtaiset ympäristöt kaikilla, että jos niitä vertaa keskenään niin se täytyy tehdä todella perinpohjaisesti.

Vierailija kirjoitti:

Minä olen elänyt itsellisen poikamiehen elämää vasta vajaat 80 vuotta. Ei ole ollut perhe-, eikä vaimohuolia ja työpaikatkin ovat ilmaantuneet kuin tilauksesta, joten työttömänä ei ole tarvinnut olla ja nyt KeVa lähettää tililleni pari tonnia kuussa ja sen eteen ei enää tarvitse tehdä mitään. Konsta Pylkkästä lainatakseni voin sanoa, että Onni on koko ajan potkinut minua persiille huopasyylingit jalassa! Lyhyesti sanottuna olen siis onnellinen.

Olet siis varmaan luonteeltasi henkilö, jolle on ollut luontaista täyttää yhteiskunnassa ollut sopivan muotoinen lokero.

Helppo elämä ilman vastoinkäymisiä ja haasteita - varjelkoon!

Se se vasta tylsää olisi. Miten mistään voisi osata nauttia kun kaikki olisi tasaista vaalenpunaista pilveä?

No, ehkä joku voi, itse en kyllä voisi.

Haasteet ja vaikeudet on muokanneet minusta sen mikä olen, ja olen niistä jälkeenpäin ajatellen kiitollinen vaikka juuri sillä hetkellä siltä ei ole tuntunut.