Työelämä on tehnyt aivoistani hyödytöntä muusia

Sulla on ilmiselvä burn-out. Oot loppuun palanu ja kyllästyny siihen työhön mitä nyt teet.

Minäkin sain burn outin tuossa iässä, siitä on 8v. Enkä palautunut enää ennalleen.

Aivojakin pitää treenata eikä vaan olla, ei ihme et ihmiset on niin tyhmiä nykyään, tik tok on myös tehny ihmisistä zombieta jotka vaan tuijottaa kännyykää pari tuntia eikä edes muista 90% mitä katsoi, ja sen mukana tulee keskittymishäiriö ettei voi edes esim leffaa katsoa ilman että puhelinta pitää kytätä samalla.

Vierailija kirjoitti:

Aivojakin pitää treenata eikä vaan olla, ei ihme et ihmiset on niin tyhmiä nykyään, tik tok on myös tehny ihmisistä zombieta jotka vaan tuijottaa kännyykää pari tuntia eikä edes muista 90% mitä katsoi, ja sen mukana tulee keskittymishäiriö ettei voi edes esim leffaa katsoa ilman että puhelinta pitää kytätä samalla.

No menit sitten tuohon toiseen ääripäähän. Ei ihmisaivoja ole tarkoitettu tekemään 8h päivässä vaativaa tietotyötä deadlinet niskassa. Lisäksi voisin kuvitella että moni kokee hitonmoista merkityksettömyyden tunnetta tuollaista työtä tehdessään, sekin aiheuttaa uupumusta.

Sanos muuta.

Vierailija kirjoitti:

Aivojakin pitää treenata eikä vaan olla, ei ihme et ihmiset on niin tyhmiä nykyään, tik tok on myös tehny ihmisistä zombieta jotka vaan tuijottaa kännyykää pari tuntia eikä edes muista 90% mitä katsoi, ja sen mukana tulee keskittymishäiriö ettei voi edes esim leffaa katsoa ilman että puhelinta pitää kytätä samalla.

Tämä on kyllä todellinen ongelma myös nykypäivänä, itse huomaan kärsiväni tästä.

Kaipaan aikaa ilman nettiä, olen sen ikäinen, että olen kyllä elänyt sen.

Noin burnout oireili itsellänikin, pitkään. Muisti heikkeni, kyynistyin, uniongelmia, tunsin itseni entistä hölmömmäksi, kaipa se siis on jonkinlainen aivojen ja liian pitkälle vietynä koko fyysisen koneiston ylirasitus tila. Minäkään en ole vielä ennallani, vaikka töistä jäin pois jo kohta 4v sitten. Kannattaa ottaa vakavasti.

Itselläni ollut samaa jo kymmenen vuotta. Joitain fyysisiäkin oireita on. Olen miettinyt sitä niin että elokuvat on nykyään huonoja ja elämä muuten vaan hektisempää. Aloitin taas uudessa työpaikassa.

Kuulostaa tutulta.

Onneksi napsahti tk-eläke puolisen vuotta sitten.

Sama. Pitkittynyttä stressiä taustalla ja vaikka stressistä suurin osa on jo ohi, niin tuntuu, että aivot ei palaudu. Hoksottimet on sinänsä varmaan ennallaan, mutta muisti ja keskittymiskyky surkealla tolalla. Keskittyminen katosi ensin ja muisti nyt. Se taas tuo lisää stressiä. Vapaalla en saa paljon mitään tehdyksi, kun en jaksa, vaikka olotila on hirveän tylsistynyt. Pitäisi saada tarpeeksi pitkä pätkä ihan vapaata niin, ettei tarvi ajatella mitään työasioita eikä huolehtia mistään.

Kuulostaapa tutulta. Tuntuu, että olen tyhmistynyt, 20 vuotta sitten opiskelijana olin paljon älykkäämpi ja kiinnostuneempi asioista. Olen asiantuntijatyössä, joka ei ole enää omalla osaamistasollani kovin älyllisesti vaativaa, mutta kiireistä, vastuullista ja kuormittavaa silti. En työpäivien jälkeen jaksa oikein mitään muuta kuin pakollisia kotitöitä, jopa rakas harrastus lukeminen on jäänyt.

Vierailija kirjoitti:

Noin burnout oireili itsellänikin, pitkään. Muisti heikkeni, kyynistyin, uniongelmia, tunsin itseni entistä hölmömmäksi, kaipa se siis on jonkinlainen aivojen ja liian pitkälle vietynä koko fyysisen koneiston ylirasitus tila. Minäkään en ole vielä ennallani, vaikka töistä jäin pois jo kohta 4v sitten. Kannattaa ottaa vakavasti.

Ihan sama minulla ja olen myös ollut pois työelämästä 4 vuotta. Saatan tuijottaa pitkäänkin jotain yksinkertaista ohjetta netistä tajuamatta oikein mistä on kyse.

Internet tyhmentää. Varsinkin sosiaalinen media ja tämä palsta on haitallisia.

Sama täälläkin. En ole vuosiin jaksanut lukea kaunokirjallisuutta, historiankirjoitusta... perehtyä päivänpolitiikkaan pinnallista tasoa enempää tai käydä taidenäyttelyissä.

Työni on tietotyötä, mutta en koe sitä antoisaksi, koska on käytännönläheistä ja soveltavaa. Työelämä on pilannut mun aivot.

Taistelen saman asian parissa, en ole vielä samassa pisteessä kuin Ap että kokisin että peli on melkein menetetty ja tuhoa on saatu aikaan. En katso tiktokia eikä ole facebookeja tai muitakaan sosiaalisia medioita, joiden sisältöä tarvitsee jatkuvasti päivystää. Edes tällä foorumilla käy kuin kerran kahdessa viikossa.

Aiemmin tänä vuonna meinasin kyllä heittää hanskat tiskiin koska koko ajattelukykyni kuin pysähtyi juuri ennen lomaa...loma tuli tarpeeseen. Olen sen jälkeen yrittänyt vierottautua töistä henkisesti, ja omaksua terveen suhtautumisen siihen. Yritys ei mene konkurssiin jos jotain en saa tehtyä. Ja jos menee, tulisi yrityksen järjestää siihen resurssit ettei yhdestä henkilöstä (joka ei ole johtoportaassa) tule niin korvaamaton.

Työn rajat. Pomo ei ymmärrä mikä kellekin kuuluu, eikä pidä rajoista kiinni. Tämä on huono juttu, sillä työnkuvan lisäksi työtehtävät ovat mitä yritys määrää. Käytännössä se on esimies joka tehtäviä jakaa. Jos priorisoinnista ei saa ohjetta esimieheltä niin pitää itse priorisoida sen mukaan mikä on omasta mielestä tärkeintä tehdä. Huonompi juttu että usein taustalla on asiakas, viranomainen, sertifikaattiin liittyvä, lainsäädäntöön liittyvä tai muu "pakollinen" jne. Eli priorisointi myös aiheuttaa paskapalautetta, josta joutuu itse vastaamaan ja pahoittelemaan.

Voisiko työtä tehostaa jostain osa-alueilta? Tunnistaa alueet mitkä tulee tehdä huolella ja mistä mennä yli rimaa hipoen tai ehkä hieman riman ali...

Tärkein on pitää vapaa-ajasta kiinni. Harrastaa jotain missä ei ole mahdollista miettiä työasioita niin paljon. Ja ottaa asenne että ihan sama, en ole korvaamaton, ja olen vapaalla kun olen. Aivot tarvitsee vapaa-aikaa ja yritys on vastuussa työntekijöistään.

Mun burnout alkoi joskus 10-15 vuotta sitten enkä ole toipunut vieläkään. Piti vielä uupuneenakin puskea eräitä vaativia työtehtäviä loppuun. Jaksamattomuus, motivaation puute, kyynisyys, muisti pätkii, jne. Nyt rauhallisempaa, mutta saa nähdä, tuleeko minusta enää  entisenlaista.

Vierailija kirjoitti:

Sama täälläkin. En ole vuosiin jaksanut lukea kaunokirjallisuutta, historiankirjoitusta... perehtyä päivänpolitiikkaan pinnallista tasoa enempää tai käydä taidenäyttelyissä.

Työni on tietotyötä, mutta en koe sitä antoisaksi, koska on käytännönläheistä ja soveltavaa. Työelämä on pilannut mun aivot.

Juuri noin se on minullakin, että vaikka työ on asiantuntijatyötä, se ei vaadi sellaisia älyllisiä ponnistuksia, jotka kehittäisivät ajattelua.

En käytä lainkaan somea, ellei noin 10 min päivässä tätä palstaa lasketa. Luen toki Hesarista päivän uutiset. Mutta en jaksa mitään työn lisäksi, en yleensä jaksa lähteä edes ulos työpäivän jälkeen.

Mitä tälle voisi tehdä? En voi taloudellisista syistä lopettaa työn tekemistä. Joskus ajattelen, että voisiko lisäkouluttautuminen johtaa kehittävämpiin työtehtäviin, mutta mistä aika ja energia opiskeluun?