Lue keskustelun säännöt.
Alue: Aihe vapaa
Jos ei toivo että ex on onnellinen, tarkoittaako että ei ole päästänyt irti?
06.12.2022 |
Itse huomasin etten pysty tälle tyypille onnea vilpittömästi toivottamaan.
Toivon että en näkisi häntä koskaan ja ikään kuin unohtaisin hänen olemassaolonsa. Paras tila olisi täydellinen välinpitämättömyys, jossa hän ei olisi kukaan (minulle).
Mutta tällä hetkellä hän ilmeisesti merkitsee minulle jotain kun noin ajattelen.
Ja mistä tämä minulle tuli mieleen, niin mindfulness harjoituksesta, jossa piti toivoa lopuksi kaikkien maapallon ihmisille "kaikkea hyvää" ja toivon että olisimme onnellisia. En halunut hänelle toivoa.
Kommentit (42)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Olo kevenee kun jättää ne pas*iaiset taakseen eikä enää kanna mukanaan heitä tai heidän muistoaan.
Ainoa muisto mikä kannattaa ottaa on se että tunnistaa sen olon jonka heidän käytöksensä sai aikaan, osaa olla varovainen jatkossa.
~ Kannattaa viedä roskat jäteastiaan ja jättää ne jätehuollon hoidettavaksi.
Hyvin sanottu, mutta miten tehdä tuo?!
Ap
Vierailija kirjoitti:
Miksi pitäisi vihata yhtään ketään...
Ymmärrät sitten kun joku tekee sinulle jotain riittävän pahaa.
En oo ikinä toivonut eksälleni pahaa, vaikka on käyttäytynytkin törkeästi, silloin kun oltiin yhdessä ja muös eron jälkeen. varmaan molemmat ollaan mutta ei se ole mikään kilpailu että kumpi on puhtoisempi.. todennäköisesti voittaisin kisan mutta ei siinä ole mitään järkeä.
Hän on lasteni äiti ja tärkeä heille, miksi ihmeessä toivoisin lasteni toiselle rakkaimmalle ja läheisimmälle pahaa, aivan järjetön ajatus.
Päinvastoin, toivon kaikkea hyvää, terveyttä, rakkautta, onnellisuutta, varallisuuttakin.
Vierailija kirjoitti:
Toivominen ei kerro siitä, ettei olisi päästänyt irti, vaan siitä, että on antanut anteeksi.
Anteeksiannosta käy kyllä myöskin se, ettei aktiivisesti toivo sen kummemmin hyvää tai pahaa tai ettei enää muistele menneitä vääryyksiä, ellei niistä muistuteta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eli jos ei toivo toiselle hyvää, silloin toivoo pahaa? Ainakin joiden logiikalla...
Ap
Eksäni aloitti sivusuhteen ollessani jo valmiiksi masentunut ja lopulta jätti mut tän toisen naisen takia. En ole varma, pääsenkö ikinä siihen pisteeseen, että voisin varsinaisesti toivoa hyvää kummallekaan. Korkeintaan toivoisin, etten enää joskus vuosien päästä miettisi häntä ollenkaan, että menisi vaikka puoli vuotta niin, että koko ihminen ja se kokemus ei käy kertaakaan mielessä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Eli jos ei toivo toiselle hyvää, silloin toivoo pahaa? Ainakin joiden logiikalla...
Ap
Neutraalius on myös vaihtoehtona.
Yhteiset lapset pakottaa pitämään joskus yhteyttä.
Erosta on vuosia ja kummallakin oma elämä.
Nyt joka kerta, kun joudun jotain lasten asiaa hoitamaan hänen suuntaansa, hämmästyn, että olen joskus sietänyt häntä.
Aika ja etäisyys on antanut perspektiiviä, hänen kaltaisensa ihmiset eivät kiinnosta. Olen varmaan itse muuttunut.
Hänen tilanteensa on minulle yhdentekevä. Stressiä kuitenkin tulee lasten asioiden vuoksi, uhkailee välillä lopettaa elatusmaksut ja muuten käyttäytyy rumasti.
Vasta kun lasten asioissa ei enää tarvi pitää yhteyttä, olen vapaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tärkeintä olisi varmaan se että vaikka puoliso olisi tehnyt vaikka mitä niin ei purkaisi sitä omaa pahaa oloaan lapsiin. Eli ei mustamaalaisi toista lapselle joka rakentaa aivan oman suhteen isäänsä tai äitiinsä. Lasta täytyy ja pitää tietysti suojella vanhemmalta joka ei siihen kykene, oli toinen vanhempi sitten holisti, mielenterveydeltään epävakaa, heitteille jättäjä tai muuten kyvytön tekemään osuuttaan. Mutta aina antaa siihen edes mahdollisuus, ei siten että antaa oman pahan olon vaikuttaa siihen minkälainen suhde lapsella vanhempaan rakentuu.
Vanhempi joka joka hylkää lapsensa kokonaan tietysti vähän mutkikkaampi mutta silloinkaan ei saisi lapselle sanoa että vanhempasi on ihan p**** kun hylkäsi sinut...
Ap sitten kun on ihan sama onko ex olemassa ei tai, on päässyt yli. Onnellisuutta ei tartte toivoa, riittää ettei itse enää vatvo asiaa ees kerran vuodessa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Eksälläni tuntuu pyyhkivän tällä hetkellä hyvin, ja myönnän, että kyllä se joskus vituttaa. Minusta hän olisi ansainnut elämäänsä vastoinkäymisiä sen vuoksi, millainen oli suhteemme lopussa. Jos olen pikkumainen kun tällaista toivon niin olkoon sitten niin.
Vierailija kirjoitti:
Ap sitten kun on ihan sama onko ex olemassa ei tai, on päässyt yli. Onnellisuutta ei tartte toivoa, riittää ettei itse enää vatvo asiaa ees kerran vuodessa.
Varmaan näillä mittareilla en ole päässyt yli, koska en halua häneen törmätä missään.
Kuitenkin voisin uuteen ihmiseen tutustua ja aloittaa uuden suhteen.
Ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Se, mitä minä olen oppinut eroista ja ylipääsemisistä on täm: Ylipääseemiseen vaikuttaa se, onko eksä henkisesti pahoinpidellyt ja jatkuuko se yhä.
Jos yhä jatkuu, niin yli on aika mahdoton päästä niin kauan kuin on pakko olla tekemisissä.
Jos ekaä ollut täyspäinen, niin erosta pääsee vain suremalla.
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä minä olen oppinut eroista ja ylipääsemisistä on täm: Ylipääseemiseen vaikuttaa se, onko eksä henkisesti pahoinpidellyt ja jatkuuko se yhä.
Jos yhä jatkuu, niin yli on aika mahdoton päästä niin kauan kuin on pakko olla tekemisissä.
Jos ekaä ollut täyspäinen, niin erosta pääsee vain suremalla.
Ei kohdellut hyvin, mutta ei tarvitse olla missään tekemisissä.
Vaikka en ole varmaan täysin päässyt yli, niin olisin valmis uuteen eikä asia vähentäisi yhtään tunteita uutta kohtaan, jos ihastuisin johonkin.
Varmaan kannattaa luovuttaa ajatuksesta ja tietämisestä missä sitä on oikein eron suhteen ja elää vaan elämäänsä.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä minä olen oppinut eroista ja ylipääsemisistä on täm: Ylipääseemiseen vaikuttaa se, onko eksä henkisesti pahoinpidellyt ja jatkuuko se yhä.
Jos yhä jatkuu, niin yli on aika mahdoton päästä niin kauan kuin on pakko olla tekemisissä.
Jos ekaä ollut täyspäinen, niin erosta pääsee vain suremalla.Ei kohdellut hyvin, mutta ei tarvitse olla missään tekemisissä.
Vaikka en ole varmaan täysin päässyt yli, niin olisin valmis uuteen eikä asia vähentäisi yhtään tunteita uutta kohtaan, jos ihastuisin johonkin.
Varmaan kannattaa luovuttaa ajatuksesta ja tietämisestä missä sitä on oikein eron suhteen ja elää vaan elämäänsä.
Ap
Ainakin jos koko ajan analysoit missä nyt olet eron suhteen, voit olla varma ettet tule pääsemään yli. Suuntaat katseen eteenpäin ja jos ajatuksia eksään liittyen tulee, anna tulla, mutta älä jää niihin kiinni. Tuo on jo tosi hyvä merkki että pystyt näkemään itsesi jonkun muun kanssa. Sitten kun vierelläsi on konkreettisesti joku toinen, ajatukset eksästä taatusti unohtuvat.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä minä olen oppinut eroista ja ylipääsemisistä on täm: Ylipääseemiseen vaikuttaa se, onko eksä henkisesti pahoinpidellyt ja jatkuuko se yhä.
Jos yhä jatkuu, niin yli on aika mahdoton päästä niin kauan kuin on pakko olla tekemisissä.
Jos ekaä ollut täyspäinen, niin erosta pääsee vain suremalla.Ei kohdellut hyvin, mutta ei tarvitse olla missään tekemisissä.
Vaikka en ole varmaan täysin päässyt yli, niin olisin valmis uuteen eikä asia vähentäisi yhtään tunteita uutta kohtaan, jos ihastuisin johonkin.
Varmaan kannattaa luovuttaa ajatuksesta ja tietämisestä missä sitä on oikein eron suhteen ja elää vaan elämäänsä.
Ap
Juuri näin.
Minulle tuli vielä viidenkin vuoden jälkeen suru siitä, ettei elämä mennyt niin kuin olisin toivonut. Olin silti päässyt eksästä yli.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä minä olen oppinut eroista ja ylipääsemisistä on täm: Ylipääseemiseen vaikuttaa se, onko eksä henkisesti pahoinpidellyt ja jatkuuko se yhä.
Jos yhä jatkuu, niin yli on aika mahdoton päästä niin kauan kuin on pakko olla tekemisissä.
Jos ekaä ollut täyspäinen, niin erosta pääsee vain suremalla.Ei kohdellut hyvin, mutta ei tarvitse olla missään tekemisissä.
Vaikka en ole varmaan täysin päässyt yli, niin olisin valmis uuteen eikä asia vähentäisi yhtään tunteita uutta kohtaan, jos ihastuisin johonkin.
Varmaan kannattaa luovuttaa ajatuksesta ja tietämisestä missä sitä on oikein eron suhteen ja elää vaan elämäänsä.
Ap
Ainakin jos koko ajan analysoit missä nyt olet eron suhteen, voit olla varma ettet tule pääsemään yli. Suuntaat katseen eteenpäin ja jos ajatuksia eksään liittyen tulee, anna tulla, mutta älä jää niihin kiinni. Tuo on jo tosi hyvä merkki että pystyt näkemään itsesi jonkun muun kanssa. Sitten kun vierelläsi on konkreettisesti joku toinen, ajatukset eksästä taatusti unohtuvat.
Olen tuo, jolle tuli vielä viidenkin vuoden jälkeen välillä suru. Olin silloin jo uusissa naimisissa elämäni meihen kanssa, mutta suru liittyi siihen, ettei lapseni saaneet kasvaa ydinperheessä.
Ne kyyneleet kun tirautin, noin eksä unohtui taas. Mutta ne piti tirauttaa, jottei pado surua sisäänsä. Sanontahan kuuluu, että masennus on padottua surua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Se, mitä minä olen oppinut eroista ja ylipääsemisistä on täm: Ylipääseemiseen vaikuttaa se, onko eksä henkisesti pahoinpidellyt ja jatkuuko se yhä.
Jos yhä jatkuu, niin yli on aika mahdoton päästä niin kauan kuin on pakko olla tekemisissä.
Jos ekaä ollut täyspäinen, niin erosta pääsee vain suremalla.Ei kohdellut hyvin, mutta ei tarvitse olla missään tekemisissä.
Vaikka en ole varmaan täysin päässyt yli, niin olisin valmis uuteen eikä asia vähentäisi yhtään tunteita uutta kohtaan, jos ihastuisin johonkin.
Varmaan kannattaa luovuttaa ajatuksesta ja tietämisestä missä sitä on oikein eron suhteen ja elää vaan elämäänsä.
Ap
Ainakin jos koko ajan analysoit missä nyt olet eron suhteen, voit olla varma ettet tule pääsemään yli. Suuntaat katseen eteenpäin ja jos ajatuksia eksään liittyen tulee, anna tulla, mutta älä jää niihin kiinni. Tuo on jo tosi hyvä merkki että pystyt näkemään itsesi jonkun muun kanssa. Sitten kun vierelläsi on konkreettisesti joku toinen, ajatukset eksästä taatusti unohtuvat.
Olen tuo, jolle tuli vielä viidenkin vuoden jälkeen välillä suru. Olin silloin jo uusissa naimisissa elämäni meihen kanssa, mutta suru liittyi siihen, ettei lapseni saaneet kasvaa ydinperheessä.
Ne kyyneleet kun tirautin, noin eksä unohtui taas. Mutta ne piti tirauttaa, jottei pado surua sisäänsä. Sanontahan kuuluu, että masennus on padottua surua.
Sama täällä, mikään ei sureta enää paitsi se mitä lapset ovat joutuneet erossa kokemaan. Ja juuri tuo että eivät saa kasvaa ydinperheessä. Kyllä he näinkin pärjäävät mutta he ovat sanoneet suurimmaksi suruksi myös tuon että kun joutuu olemaan toisesta vanhemmasta aina viikon erossa.
Sinänsä näin jälkeenpäin miettien eksäni ja minun ei olisi koskaan ikinä mennä yhteen. Itse olin rakastunut, syvästi. Eksä taas sanoi eroa edeltävänä aikana että olin hänelle se turvallinen valinta, ei mikään tosirakkaus vaan järkivalinta -> ei mitään järkeä.. harmi kun emme sitä silloin järkeilleet, toki silloin ei olisi lapsia.
Alue: Aihe vapaa
En anna hänelle koskaan anteeksi sitä, mitä hän teki lapsille. Hän ihastui toiseen naiseen ja vain häipyi. Varsinkin kuopus otti asian hyvin raskaasti ja todennäköisesti exän temppu aiheutti kuopuksen hyvin vaikean murrosiän. Itse en ollut asiasta hirveän järkyttynyt, sillä oma luottamus ja tunteet olivat kuolleet, kun hän oli säätänyt toisen naisen kanssa myös kymmenen vuotta aiemmin. Aika usein mietin olisiko minun pitänyt erota jo, kun jäi ensimmäisen kerran kiinni.