Kokemuksia - kun työelämässä/uralla eteneminen pysähtyy nykyisessä työpaikassa?
Monet yritykset ovat kohdanneet haasteita koronakurimuksen alusta saakka - työtä tai työntekijöitä ei ole kaikille, toimitusongelmat, tämän vuoden Euroopan poikkeusolot ja inflaatio sekä huima energian hinnannousu.
Tähän asti olen kitkutellut töissä mielestäni joustaen ja koko työyhteisöä auttaen myös hommissa, jotka eivät välttämättä ole ominta työnkuvaani.
Viime aikoina epäluuloisuus työyhteisön sisällä on kuitenkin kasvanut eikä vähiten toimitusjohtajan lietsomasta tappiomielialasta.
Nyt viimeisimpänä käänteenä jouduin tiukkasävyiseen keskusteluun, kun sairastelin yhtä aikaa lapseni kanssa - kas kun toimari jakaa vanhankantaiset arvot, joiden mukaan nainen on kotona tarvittaessa sairaan lapsen kanssa, ei mies. Epäluuloisuus oli selvästi näkyvää, olinko jäänyt hoitamaan lasta kotiin "muka sairaana".
Mitä kokemuksia ja ajatuksia teillä muilla on, kun tuntuu että tie nousee pystyyn nykyisessä työpaikassa - syystä tai toisesta?
Kommentit (3)
En ikinä jäisi tuollaiseen paikkaan. Mun uran esteenä ei saa olla työnantaja ja jos yrittää olla niin saman tien alan etsimään muuta. Mulle ei kukaan edes puhuisi noin. Siinä jo nostaisin sellaisen metakan, että luultavasti irtisanottaisiin. Tosin ei kiinnostaisi pätkääkään siinä tilanteessa. Joku arvostus itselläni itseäni kohtaan on.
No silloin haetaan muualle.