Miten reagoitte, jos nuorenne saa kokeesta numeroksi 6?

Kysyisin että mitä tapahtui. 9 - 10 tyttö. Ei oo tapahtunut.

No en sen kummemmin. Muistuttaisin vaan, että jos tuollaisia numeroita tulee enemmän, jatko-opintomahdollisuus kapenee, joten kannattaa harkita tarkkaan lähteekö sille tielle. Huutoja meillä ei tule, eikä ole iso asia. Ei itseänikään nuorena koulu juuri kiinnostanut ja tuollaiset numerot oli ihan arkea yläasteella varsinkin. Lukiossa alkoi edes vähän kiinnostaa. Ja silti on akateeminen loppututkintokin. Toki minun nuoruudessani oli helpompi päästä lukioon ja jatko-opintoihin. Mutta tosiaan, nuoren oma asia, emme puutu kauheasti koulunkäyntiin.

Jos kyse olisi siitä, että nuori ei opi vaikka haluaisi, sitten toki annettaisiin tai etsittäisiin apua. Mutta meidän tapauksessa on lähinnä siitä kiinni miten paljon huvittaa. Aina nuoria ei huvita ja se on ihan ok.

Kannattaisi keskustella lapsen kanssa. Ei huutaa eikä syyllistää.

Mitäs sitä numeroa enää vinkumaan, kun vahinko on jo tapahtunut? Numero on myös vanhempien syytä, joten peilistä voi taas katsoa osasyyllistä. Numeron jälkeen isi ja äiti voisivat alkaa hieman panostamaan siihen lapsukaiseen ja yrittää tehdä edes lapsukaisen elämä ja tulevaisuus kohtuulliseksi.

0-5 asteikolla yli asteikon, erittäin hyvä suoritus.

Minkälaiset olot nuorella on kotona? Voiko siellä opiskella? Kannustetaanko nuorta ollenkaan vai onko hän vain välttämätön paha vanhemmilleen? Huolehditaanko lapsen hyvinvoinnista ollenkaan, välitetäänkö hänen arjestaan ja tekemisistään, jutellaanko hänen kanssaan koulusta ja muista nuorelle tärkeistä asioista?

Jos nuori on yläkoulussa, jossa arvosteluasteikko on todella löysä, niin on kaksi vaihtoehtoa.

1. Nuori ei ole avannutkaan oppikirjaa. Kysyisin miksi ja kehottaisin lukemaan seuraavaa koetta varten.

2. Nuorella on oppimisvaikeuksia ja kehottaisin häntä ottamaan yhteyttä opoon.

Vierailija kirjoitti:

Nahkavyö laulaisi ja lujaa.

Siitä joudut vastuuseen, se tapa on historiaa.

Opettajana ottaisin yhteyttä vanhempiin.

Miten numero on vanhempien syytä?

Jos patistellaan lukemaan, harjoittelemaan, eikä nuori sitä tee, niin milläs pakotat?

Onko huono numero yläasteella maailman loppu?

Onko ihmisarvo kiinni koenumerosta?

Kun kaikki arvosanat ei kuitenkaan ole kutosta, vaan tulee myös parempia.

Tottakai pitää keskustella opintojen tärkeydestä jatkoa ajatellen, jotta pääsisi jatko-opiskelemaan sinne minne haluaa. Kannustaa tekemään töitä koulun eteen ja patistella hommii.

Mutta huutaa ja haukkua? Tehdä huonosta arvosanasta iso numero? Motivoiko se yrittämään paremmin jatkossa??

Vierailija kirjoitti:

Jos nuori on yläkoulussa, jossa arvosteluasteikko on todella löysä, niin on kaksi vaihtoehtoa.

1. Nuori ei ole avannutkaan oppikirjaa. Kysyisin miksi ja kehottaisin lukemaan seuraavaa koetta varten.

2. Nuorella on oppimisvaikeuksia ja kehottaisin häntä ottamaan yhteyttä opoon.

Eli yksi asia, joka tässä yhdistää, ovat ne vanhemmat.

Jos nuorella on oppimisvaikeuksia, niin kyllä ne olisi pitänyt huomata jo vuosia sitten. Jos taas nuori ei ole viitsinyt lukea, niin miksi ei?

Mun lapsen numerot vaihtelee välillä 5 - 10, sen mukaan kiinnostaako aine ja kuka on opettajana (lapsella on esim. opettaja, joka on oikeasti huono: luokan 21 oppilaasta 19 ei päässyt erään osa-alueen koetta läpi... kyseessä on kuitenkin ihan tavallinen luokka, jolla on ihan tavallinen hajonta osaamisessa). Kyllä mua kieltämättä harmittaa ne huonot numerot, mutta mä en pysty pakottamaan mun lasta opiskelemaan. Vaikka ottaisin siltä pois tietokoneen, puhelimen, sosiaaliset kontaktit ja sulkisin sen huoneeseensa, niin jos sitä ei kiinnosta niin ei se opettele ja opi. Tiedän tämän ihan siitä, että meillä molemmilla on adhd. En minäkään ikinä ja koskaan ollut kiinnostunut esim. taloushallinnosta. Pääsin tentit läpi rimaa hipoen ja kaikista hyvistä aikomuksistani huolimatta yleensä huomasin, että siivosin kylppärin kaakelisaumoja hammasharjalla silloin, kun ois pitänyt jotain palkkahallintoa päntätä...

Vierailija kirjoitti:

Jos nuori on yläkoulussa, jossa arvosteluasteikko on todella löysä, niin on kaksi vaihtoehtoa.

1. Nuori ei ole avannutkaan oppikirjaa. Kysyisin miksi ja kehottaisin lukemaan seuraavaa koetta varten.

2. Nuorella on oppimisvaikeuksia ja kehottaisin häntä ottamaan yhteyttä opoon.

Aika monella on tietyssä iässä ihan murrosiän takia oppimisvaikeuksia, jotka ei kuitenkaan ole pysyviä. Eipä sitä itsekään aikanaan kyllä siinä sukupuolihormonien heräillessä kauheasti oppimiset kiinnostaneet. Vaikak kuinka olisin avannut oppikirjan ja tuijottanut sitä tunteja, mieli olisi ollut fantasioimassa pojista tai bileistä tai jostain hauskemmasta. Muutamassa vuodessa meni ohi onneksi tuommoinen höyrähdys.

Vierailija kirjoitti:

Miten numero on vanhempien syytä?

Jos patistellaan lukemaan, harjoittelemaan, eikä nuori sitä tee, niin milläs pakotat?

Onko huono numero yläasteella maailman loppu?

Onko ihmisarvo kiinni koenumerosta?

Kun kaikki arvosanat ei kuitenkaan ole kutosta, vaan tulee myös parempia.

Tottakai pitää keskustella opintojen tärkeydestä jatkoa ajatellen, jotta pääsisi jatko-opiskelemaan sinne minne haluaa. Kannustaa tekemään töitä koulun eteen ja patistella hommii.

Mutta huutaa ja haukkua? Tehdä huonosta arvosanasta iso numero? Motivoiko se yrittämään paremmin jatkossa??

Mitä mamma on tehnyt nuorensa hyväksi muita kuin synnyttänyt? Pitäisikö nuoren kanssa hieman jutella, olla läsnä ja kiinnostunut hänen tekemisistään? Jo mamma hengaa kaiket illat vain puhelimen kanssa ja nuoren asiat eivät kiinnosta pätkääkään, niin suttahan siitä tulee ja se ei ole välttämättä vain nuoren vika. Tottakai joku mamma saa puhuttua itsensä tästäkin vastuusta pois, mutta hän ei olekaan välttämättä itse mikään paras mahdollinen malli aikuiseksi. Joten kyllä, vanhemmilla on vastuunsa sen jälkeenkin, kun ovat saattaneet rakkaudenhedelmänsä maailmaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten numero on vanhempien syytä?

Jos patistellaan lukemaan, harjoittelemaan, eikä nuori sitä tee, niin milläs pakotat?

Onko huono numero yläasteella maailman loppu?

Onko ihmisarvo kiinni koenumerosta?

Kun kaikki arvosanat ei kuitenkaan ole kutosta, vaan tulee myös parempia.

Tottakai pitää keskustella opintojen tärkeydestä jatkoa ajatellen, jotta pääsisi jatko-opiskelemaan sinne minne haluaa. Kannustaa tekemään töitä koulun eteen ja patistella hommii.

Mutta huutaa ja haukkua? Tehdä huonosta arvosanasta iso numero? Motivoiko se yrittämään paremmin jatkossa??

Mitä mamma on tehnyt nuorensa hyväksi muita kuin synnyttänyt? Pitäisikö nuoren kanssa hieman jutella, olla läsnä ja kiinnostunut hänen tekemisistään? Jo mamma hengaa kaiket illat vain puhelimen kanssa ja nuoren asiat eivät kiinnosta pätkääkään, niin suttahan siitä tulee ja se ei ole välttämättä vain nuoren vika. Tottakai joku mamma saa puhuttua itsensä tästäkin vastuusta pois, mutta hän ei olekaan välttämättä itse mikään paras mahdollinen malli aikuiseksi. Joten kyllä, vanhemmilla on vastuunsa sen jälkeenkin, kun ovat saattaneet rakkaudenhedelmänsä maailmaan.

Toisilla nyt vaan on se murrosikä vähän vaikeampi kuin toisilla, eikä ole mitään tekemistä sen kanssa onko ns. hyvä vai huono vanhempi. 

Jos niin käyn niin seuraavien kokeiden kohdalla autan kokeeseen valmistautumisessa.

Ihan normaalia elämää. Suhtautuminen on käytännössä sama onko numero 6, 7, 8, tai 9. Käydään läpi koe ja arvioidaan mikä meni hyvin/oikein, missä olisi voinut vielä parantaa.

Meillä jos vanhin saa 6 ihmetellään että miten näin pääsi käymään.

Nuorin jos saa 6 iloitaan kun on ylipäätään mennyt kouluun.

Koe on suoritettu hyväksytysti, joten ei edellytä mitään toimenpiteitä. On ihan käsittämättömän typerää vaatia lapselta kaikessa arvosanaa 10. Sillä vain luodaan lisää turhaa suorituspainetta ja aiheuttavan aivan turhia burn outeja jatkossa.

Riippuu. Joko seuraavaan kokeeseen opetan hänelle asioita, jos edellinen koe mennyt heikosti siksi ettei ole ymmärtänyt asioita. Lukivaikeuksien kanssa kamppailevaa olen kehunutkin, kun kielen numero nousi vitosesta kuutoseen. Kysyn tarvisiko apua opiskelun tai harjoittelun kanssa. Ikinä ei koulumenestyksestä ole ollut tarvetta rangaista tai huutaa. .